"Hyvää työyötä" - terveisiä Perämereltä

Kolmen viikon anarkia päättyy ensi maanantaina, kun Suuri Johtajamme Essi palaa majakaksemme myrskyiselle merelle selvittyään ensin alaskankokoisesta aikaerostaan.

Ja myrskyinen on meri todellakin ollut koko tämän viikon Essin poissa ollessa. Koko viikon olemme istuneet hyttysiltä piilossa hermeettisesti suljetussa mökissämme ja huokailleet toinen toistaan surkeammille tuuliennusteille.

Tuulipäivinä ohjelmassa on tavallisesti edeltävinä päivinä tehtyjen töiden siirtämistä digitaaliseen muotoon (Exceliin naputtelua), sekä muita yleishyödyllisiä huoltotöitä. Tuulipäivinä jäävät myös työtunnit yleensä vähäisemmiksi ja aikaa jää enemmän esimerkiksi mustikkametsällä käymiseen ja lettujenpaisteluun (ja ensi viikolla toivottavasti Hailuodon emutarhaan tutustumiseen). Mielenterveys vielä saattaisi kestää monotonisen kymmentuntisen Excel-naputtelun, mutta työ vaatii sen verran tarkkuutta, että ylityöt tällä saralla kannattaa pitää hillittyinä. Huhujen mukaan Excel-vastaavamme Johanna käytti talvikaudella kaksi kuukautta pelkästään edellisen kesäkauden näppäilyvirheiden korjaamiseen.

Tuuliennuste tarjosi meille kuitenkin yhden toivonkipinän kun ilmatieteen laitoksen sääviisaat lupasivat laskea tuulennopeuden työkelpoiseksi muutamaksi tunniksi maanantaiyönä. Tämäkin kipinä sammui tosin varsin pian, kun olosuhteet eivät osoittautuneet yhtä ideaaleiksi kuin tuulikartoissamme. Kello 2:45 -herätyksen tuloksena oli kourallinen pomppuisia ja sameita pohjavideopätkiä ja jo kahdeksalta aamulla olimme koko tiimi autuaasti taas päiväunilla.

Hieman auringonnoususta myöhästynyt meribiologi.

Yön – ja täten koko viikon –  saldona oli yhteensä seitsemän pohjavideopistettä. Määrä kalpenee esimerkiksi toissaviikkoiselle kokonaispistesaldollemme, joka oli noin 350 kpl videopisteitä. Lohdutuksena tosin Oulun meribiologien aikakirja tuntee myös käsitteen "yhden pisteen viikko" kesältä 2010.

Tämän blogin esittelykappaleeseen on joku blogialkumeren aikoina kirjoittanut: "Tuuleeko, sairastuuko kukaan, hajoaako veneen moottori… Tule mukaan seuraamaan!” Nyt on seurattavaa näiltä osin sillä vastaukset olisivat: kyllä, kyllä ja kyllä. 

Moottoreihin liittyen koin nimittäin henkilökohtaisen kipparinurani pohjakosketuksen toissaviikolla, kun parin tunnin sisään onnistuin ajamaan Busterimme kiville kaksi (2) kertaa ja tuhoamaan siinä ohessa sekä Hondamme potkurin että varapotkurin. Kaksi (2) potkuria kahden (2) tunnin sisään on varsin kehno suoritus jos sitä verrataan esimerkiksi koko tiimimme viimekesäiseen hajotettujen potkurien saldoon: nolla (0) potkuria. Tätä asiaa sivuten opin varsin taitavaksi potkurinvaihtajaksi sekä myös, että kaikkiin merikortteihin ei ole nähty tarpeelliseksi merkitä karikoita.

Laiska kolmipiikki(?) laistanut pesänrakennuksesta ja hyötykäyttänyt  rikkinäistä potkuria.

Lomien ja yhden työhaastattelun vuoksi tiimimme koko saavutti aallonpohjansa tällä viikolla kun kahdeksanhenkinen inventointitiimimme kutistui viiteen – mukaan lukien flunssaiset ja selkävaivaiset. Positiivista tässä on, että kaikki mahtuvat suuremmitta vaivoitta ruokapöydän ääreen ja vain yksi joutuu turvautumaan lattian kumipatjamajoitukseen. Eikä kolmen hengen saunaammekaan tarvitse juuri jonottaa. Väen vähyys tarkoitti myös blogivastuun siirtymistä täksi viikoksi vähemmistösukupuolen edustajalle. Ensi viikolla blogannee jälleen joku tytöistämme, toivottavasti tyynemmistä sääolosuhteista.

-Lari