Vedenalaisinventointeja, hirviä ja kajanskaa

Ja niin on kesän kenttäkausi taas polkaistu käyntiin, eikä vain käyntiin vaan hyvään vauhtiin ja tällä kertaa koko Metsähallituksen Pohjanmaan Luonnonsuojelun porukan voimin. Vietimme kaksi päivää kesäkuun alussa Vaasan kupeessa Alskatissa ja Valassaarilla tutustuen Metsähallituksen eri alueiden toimintaan.  Tuntuu kuin noista kenttäkauden avajaisista olisi mennyt vasta muutama päivä, mutta kun katson kalenteria tarkemmin, niin tässähän ollaan jo melkein puolessa välissä kesää!

Paljon on saatu aikaan – VELMUn vedenalaisinventoinnit ovat hyvässä vauhdissa, pohjaeläinnäytteenotot on saatu aloitettua ja muutama sukelluslinjakin on tehty. Yhtä tärkeää myös lienee se, että maanantai on vakiintunut tortillapäiväksi, suomen-, kainuun- ja ruotsinkielisten yhteistyö on tuottanut uuden täysin käsittämättömän kajanskan kielen jota puhuessa ei aina puhujakaan välttämättä ole selvillä siitä mitä sanoo, ja yllätykseksemme merellä on bongattu hirvikolarivaara.



Aleksi asianmukaisessa varustuksessa matkalla merelle



Saanen esitellä Vaasan meritiimin: suojelubiologi Pekka, suunnittejat Ulrika, Johanna ja Annica, luontokartoittajat Jusku ja Pauliina sekä harjoittelijat Aleksi ja Anna. Tällä porukalla olemme pyörineet Merenkurkussa inventoimassa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta jo puolisentoista kuukautta.



Pekka, Annica, Ulrika ja Pauliina Norrskärin majakassa.



Kenttäkauden avajaisten jälkeisellä viikolla muutimme jokseenkin arvaamattomalla säällä Norrskärille. Oikukkaan sään johdosta vain allekirjoittanut ja Johanna pääsivät perille asti, muut kääntyivät takaisin Vaasaan. Onni onnettomuudessa meillä oli koko tiimin ruoat joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Saimme tehtyä tarvittavat varustehuollot säästä huolimatta ja seuraavana päivänä loput tiimistä pääsivät liittymään seuraamme ja inventointikuvaukset pääsivät kunnolla vauhtiin. Norrskärin kauniilla majakkasaarella ei voi olla viihtymättä. Vaikka tuijottelin majakkaa viime kesänä mökin rappusilla iltaisin tuntikausia, ei sen hohto ole kadonnut mihinkään tänäkään kesänä. Tämän saaren lumous pitää minua tiukasti otteessaan.



Norrskärin majakka ennen auringonlaskua





Merenkurkku, toimistomme.



Päivät ovat täyttyneet vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventoinneista kahdella, toisinaan kolmella venetiimillä. Olemme kuvanneet merenpohjaa pohjaan laskettavan kameran avulla, joka on tänä vuonna kerännyt meille HD kuvaa tulkattavaksi. Tuulisina ja sateisina päivinä on sitten riittänyt datan käsittelyä ja huoltohommia. Aleksi kävi myös piipahtamassa Oulun meritiimissä ja auttamassa heitä vedenalaisen luontopolun kunnostuksessa.



Meritiimin veneet valmiina lähtemään merelle.



On ollut mielenkiintoista verrata viime kesän inventointituloksia tähän kesään. Viime kesänä vietimme osan ajasta Vaasan eteläpuolella, kun taas tänä kesänä olemme olleet lähinnä Vaasan pohjoispuolella. Vedenalaisen kasvillisuuden runsaudessa näkyy selkeä ero veden suolapitoisuuden vaihtelun vuoksi. Heinäkuun alussa oli sitten aika sanoa Norrskärille hyvästit ainakin toistaiseksi ja muuttaa kovassa aallokossa Mikkelinsaarille vielä pohjoisemmaksi.



Ahkerat inventoijat palaamassa Mikkelinsaarille pitkän päivän jälkeen. Kesä kastelemansa kuivattaa, toivokaamme.



Mikkelinsaarten vanha merivartiostoasema on siis tämän hetkinen tukikohtamme. Vedenalaisinventoinnit jatkuvat yhä edelleen kameran avulla ja linjasukellukset ja pohjaeläinnäytteenotot ovat pikkuhiljaa myös pääsemässä vauhtiin.



Anna, Annica, Pauliina ja Jusku pohjaeläinnäytteenotossa.



Muutama viikko sitten kertailimme veneturvallisuusasioita, meriradion toimintaa, pelastusveneen käyttöä, hätärakettien toimintaa yms. sekä keräsimme hämmästynyttä veneilijäyleisöä kun harjoittelimme mies yli laidan -tilannetta Juskun ystävällisellä uhrautumisella. Hymy oli kaikilla herkässä traagisen tilanteen harjoittelusta huolimatta ja Jusku saatiin turvallisesti takaisin veneeseen.



Jusku yli laidan!



Eräänä iltana tankkasimme veneitä rannassa kun yllätykseksemme näimme hirven uiskentelevan muina hirvinä naapurisaarelta meidän asuttamallemme saarelle. Siellä se vedessä mulkoili meitä vähintään yhtä kiinnostuneena kuin me mulkoilimme sitä laiturilla. Taisi hirvi saada tuulen mukana saarielämän arominäytteen ja sen seurauksena rantautui hieman kauemmas meistä. Mietimme että olisi siinä sukeltajalla ihmettelemistä kun vastaan uiskentelisi hirvi! Päätimme pitää moisia hirviä silmällä myös veneellä liikuttaessa.

Tänään vietämme tuulipäivää Vaasassa Metsähallituksen toimistolla ja hoitelemme toimistoasioita. Kesä on ollut mukavan aurinkoinen tähän mennessä joten toivotaan että aurinko pilkistää pian taas pilvien takaa tai vähintäänkin että tuuli laantuu ja pääsemme taas tositoimiin merelle. Sitä odotellessa, kiitos, näkemiin ja kuulemiin, tack och adjö!

Pauliina Ahti