Maanantaina lähdettiin Tornion Röyttästä. Tytöt sanoivat, että Busterissa hyppi sammakko. Tapaus kuulosti minusta kovin omituiselta, koska Buster oli sidottu reilun kolmen metrin korkuisen tankkauslaiturin juureen niin että Busterista joutui kiipeämään laiturille pystytikkaita pitkin. Miksi sammakko olisi täällä eksynyt ensinnäkin tankkauslaiturille ja toisekseen päättänyt pudota Busteriin? Oliko se yrittänyt itsemurhaa eikä onnistunut siinä, oliko se horjahtanut hortoiltuaan laiturinreunalla vai oliko se tähdännyt veteen mutta osunut veneeseen?
Pääsimme onnellisesti Sarveen ja inventoimme lopun iltaa Möylyn hylkeidensuojelualueen vesillä. Ukkonen jyrähteli eteläisessä horisontissa ja kun salamatkin alkoivat jo näkyä, palasimme ensimmäisten vesipisaroiden putoillessa takaisin satamaan.
Nyt minäkin näin ne – sammakot. Niitä ei ollut Busterissa vain yhtä, vaan peräti kolme. Kaikki loikkivat pakoon pilssiin, josta sain pelastettua käsillä ja äyskärillä kaksi ja vapautettua Selkä-Sarven luontoon. Kolmas oli oman tiensä kulkija ja päätyi pilssipumpun laatikkoon, josta sitä ei enää mitenkään saanut ronkittua ulos. Nyt voin vain realistisen ikävästi toivoa, että luonto ei kosta ja sammakko tuki pilssipumppua.
Minä sen sijaan suoritin tarkoituksellisen koston. Koko viikon on tuullut 9 m/s etelästä eli emme ole päässeet mihinkään ulkotöihin maanantaita lukuun ottamatta. Aurinko sen sijaan on paistanut niin että ulkona olisi kyllä ollut hieno sää esimerkiksi tiskien pesemiseen.
Meillä on tiimissä sopimus – minä teen ruuan ja 7 muuta tiimin jäsentä tiskaavat vuorotellen. Minä en tiskeihin koske. Piste.
 |
| Selkä-Sarven vartiotupa on tällä hetkellä kovin eletyn näköinen.... |
Maanantain tiskit jäivät tiskaamatta. Ne seisoivat aurinkoisella pihamaalla myös koko tiistain. Kun illalla ryhdyin tekemään ruokaa, ainoat puhtaat astiavalinnat olivat kaksi pientä kattilaa, kuhmuinen alumiininen paistinpannu ja pesuvati. Minua harmitti. Minä sentään teen ruokaa joka päivä, mutta muut joutuvat tiskaamaan harvemmin kuin kerran viikossa henkeä kohden. Koko päivän olisi joku voinut halutessaan tiskata kauniissa auringonpaisteessa.
 |
| Kun ei tuulella pääse ns. merta edemmäs kalaan, inventoidaan sitten Selkä-Sarven fladoja ja kluuveja eli merestä kuroutuneita pikkuvesiä. |
Käytin puhtaana olevia astioita eli kuhmuista alumiinipaistinpannua (tarkoitettu nuotiolle, koska pohja oli noessa) ja kattilaa salaatille, ja pilkoin salaattiainekset likaisella veitsellä ja leikkuulaudalla, koska puhtaita ei ollut saatavilla. Minua otti päähän, ja päätin että minäkin voin antaa piut paut yhteisille sopimuksille enkä tarkkaile laatua kuten muina iltoina – jätin kiinalaisen parmesaani-korianterisalaatin tomaattikuutioihin siemenet ja kannat paikoilleen. Jos joku ei pidä tiskaamisesta, minä en pidä siementen perkaamisesta tomaateista.
 |
| Tuulipäivän iloksi teimme kasvilinjan ainoaan tuulettomaan paikkaan, jonne ei tarvinnut ajaa veneellä, Selkä-Sarven pohjoiskärkeen. Sukelluslinja kulki Selkä-Sarven merimerkiltä Maasarven laiturille. Olipa mielenkiintoinen! |
Vaan kuinkas sitten kävikään? Edellisen päivän tiskit oli tiskattu sillä aikaa kun tein ruokaa, kaikki kehuivat ruuan maasta taivaaseen, salaatti syötiin viimeistä murusta myöten ja minua ärsytti koko ajan, kun tomaateissa oli siemeniä.
 |
| ...ja ne tiskatut tiskit. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti