Mitä pinnan alla piilee

Nelisenkymmentä silmäparia seuraa kun laskeudun tikkaita alas sameanruskeaan veteen. Annan ”Kaikki OK” ja ”alas” -merkit ja painun hitaasti pinnan alle. Pidän tiukasti kiinni henkiliinasta ja mietin, kuinka syvää tässä mahtaa olla.

Kolmen metrin syvyydessä alkaa jo pimentyä. Näkyvyys on niin huono, että joudun katsomaan rannetietokoneen näyttämän syvyyden aivan kasvojen edessä. Neljässä metrissä tulee täysin pimeää. Kytken tietokoneen taustavalon päälle, se kiiluu ainoana valopilkkuna pimeydessä. Neljän metrin jälkeen en enää pysty tarkistamaan syvyyttä, koska näkyvyys on niin huono, että vaikka tuon tietokoneen nenäni eteen, en näe lukea syvyyttä.

Jossakin vaiheessa vajoaminen vain tuntuu hidastuvan. Arvelen tulleeni pohjaan, mutta en ole varma. Jalat liikkuvat jotenkin tahmeammin, kuin olisin polvillani marjapuurossa. On täysin pilkkopimeää, näen silmät kiinni aivan yhtä paljon kuin silmät auki. Puristan henkiliinaa kuin napanuoraa, se on ainoa linkkini yläpuoliseen maailmaan. Pelkään jääväni jumiin laiturirakenteisiin tai sataman pohjaan heitettyihin polkupyöränromuihin.

Alan pikku hiljaa edetä pohjaa pitkin ryömimällä. Pohja on pehmeää mutaa, käsivarteni uppoaa helposti olkavartta myöten liejuun. Silmät kiinni haron sekä jaloilla että käsillä ja yritän löytää jotakin katsojille näytettävä. Aina välillä käteen tai jalkaan osuu kovempi kappale – keppejä, kiviä. Nyt polven alla tuntuu jotakin pyöreää. Liikuttelen jalkoja varovasti, koska pohjassa on varmasti myös rikkinäisiä pulloja. Sukelluspukuni on hyvä, muttei kestä viiltohaavoja.

Polven alla on selvästi jotakin. Silmät kiinni liikutan käden polvea pitkin mudan sekaan ja löydän kaljapuollon muotoisen esineen. Saa kelvata. Nyt on päästävä pois tästä pimeydestä.

Nousen hitaasti ylöspäin ja neljän metrin kohdalla haalea valo tulee vastaan. Pimeydestä pois pääseminen ei ole pitkään aikaan tuntunut näin mukavalta. Tarkastelen saalistani, se on kuin onkin kaljapullo, vieläpä täysi ja korkkaamaton.

Nousen pintaan ja ihmiset tuijottavat minua kiinnostuneina. Lapset osoittelevat sormilla. Täytän tasapainoliivin ilmalla, otan regun suusta ja näytän aarrettani. Pekka ottaa pullon vastaan, joku kysyy, mitä merkkiä se on. Etiketti on liuennut pois, mutta korkissa on Karjalan logo.

Nousen veneeseen ja riisun samalla kun vastailen kiinnostuneiden kyselyihin.

Kahden tunnin kuluttua sukellan taas. Tiedän jo, mitä alhaalla odottaa, enkä voi sanoa nauttivani tästä sukelluksesta lainkaan. Aiemmin pöllyttämäni pohja ei tunnu laskeutuneen lainkaan, pimeys tulee vastaan jo kolmen metrin jälkeen. Aurinkokin on laskenut, ja satamassa kulkee enemmän veneitä pöllyttämässä pohjaa entisestään. Toivon että kaikki veneilijät tunnistavat sukeltajan A-lipun ja pysyvät kaukana sukelluspoijustani ja henkiliinastani. En halua joutua kenenkään potkuriin.

Hyväksi havaittua strategiaa noudattaen ryömin pohjassa silmät kiinni ja nelinkontin. Ensimmäiseltä sukellukselta en löydä kuin pari keppiä, toiselta kiven. Kolmas kerta toden sanoo, nyt on löydettävä jotain oikeasti kiinnostavaa, koska en halua sukeltaa enää uudelleen tähän pimeyteen ja sameuteen.

Räpylät osuvat johonkin ryömiessäni eteenäin. Se on jotain kovaa ja melko suurta. Käännyn 180 astetta ympäri, niin ainakin kuvittelen, ja saan käteni jonkun pyöreähkön ja pitkähkön esineen kohdalle. Sydän hypähtää, adrenaliini purkautuu vereen. Herra Jumala, se on miehen reisi! Tyhmä ajatus, ja johtuu vain tästä pimeydestä ja siitä ajatuksesta, että ryömin pitkin satamanpohjaa. Rauhoitun ja yritän tunnistaa esinettä pelkän tuntoaistin varassa. Se on tosiaan miehen reiden paksuinen ja ympärykseltään pyöreä, mutta loppuu molemmissa päissä suoraan pintaan. Kaivan esineen mudasta ja pakkaan kainaloon. Se painaa jonkun verran, joudun lisäämään ekstrailmaa liiviin että pääsen ylös.

Pinnalla tasapainotan itseni ja ojennan mustasta rikiltä haisevasta mudasta kaivetun esineen Pekalle veneen perälle. Näen uurteet esineen pinnalla ja mietin, onko se kappale puulaivan mastoa. Pekka huuhtelee enimpiä haisevia liejuja esineen päältä ja varoo likaamasta venettä liikaa. Äkkiä näen reiät esineen tasaisissa päissä.

- Se on imuri! Se on pölynimuri!!

Tervetuloa Vaasan Taiteiden Yöhön myös ensi vuonna.