Neljä päivää toimistolla ja yksi lähes metsässä, Iin varastolla. Siinä Jukan viikko. Muullakaan tiimillä ei sen suurempia seikkailuja, paitsi keskiviikkona Jusku ja Pekka kuuleman mukaan näkivät meren testatessaan jälleen korjatun Busterin käyntiä. Tarkoitus oli karata vielä lähivesille pisteenhakuun, mutta syystuulet sulkivat ovet siltä osin.
 |
| Oulun yliopiston ja Metsähallituksen veneennosto ja koeajo-operaatio keskiviikkona Iissä. |
Tiedonkeruustahan ei ole mitään hyötyä, eikä tule numeroista karttaa, ilman käsittelyä. Tämän kesän tulossaldo oli tuhannen kuvattua pistettä, joiden jatkojalostus sovellettavaksi tiedoksi tietää joka ikisen videon analysointia ja muuttujien taulukointia. Eli kun kaikki videot on katsottu läpi, jäljellä on vielä musertava määrä Excelin hakkaamista ja neliökilometrin kokoisen taulukon edestakaisin rullaamista. Jos maastotyö on ekologin ammatin voitto- niin taulukointi on sen varjopuoli. Näiden kahden suhde kuvaa työn luonnetta akselilla vapaus-virkamies. Pikaisella laskukaavalla saan kesälleni meribiologina vapausarvoksi huimaavan 6,16, mikä tarkoittaa yli kuusinkertaista määrää maastopäiviä suhteessa toimistoon.
 |
| Videon analysointia toimiston hämärässä. |
Tänään Essi on juuttunut päättymättömään kokoukseen Kemiin ja muut pitävät lomaa. Koko kesän Johannan vastuulla ollut maastopäiväkirja on pysähtynyt keskiviikkoon, sillä silloin hän jo jatkoi omille teilleen kuin nuuskamuikkunen syksyllä konsanaan, eikä enää liity tiimin miesvahvuuteen työn merkeissä. Kiitän Johannaa kaikkien puolesta hyvästä kesästä. Ei olisi ollut sama ilman.
Haikeista tunnelmista huolimatta meritiimin maastokausi ei tyssää vielä syyskuuhun, ei niin kauan kun järvet pysyvät sulana. Ensiviikolla työn toimenkuva nimittäin muuttuu antropologisemmaksi, kun tiimi lähtee Suomussalmen Hossaan kartoittamaan vedenalaista kulttuuriperintöä yhteistyössä Oulun yliopiston arkeologian laitoksen kanssa. Viikon päästä siis uusi tehtävä ja uudet maisemat. Pysykää kanavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti