Vielä on kesää jäljellä?

Näin kesäisen kaunista oli tiistaina!

Vaikka muuten en Mamban musiikista välitäkään, tällä viikolla on pakko laittaa kysymysmerkki Mamban kappaleen ”Vielä on kesää jäljellä” perään. Maanantaina tuuli ja oli hillittömän kylmää, keskiviikkona ja torstaina tuuli ja oli hillittömän kylmää ja syksyistä, ja tänään, perjantaina, on vain hillittömän kylmää. Aamulla mittari sanoi +5 C-astetta. Mutta tiistai sitten! Sääennusteen mukaan piti tuulla 6-8 m/s (max 11) ja sataa vettä. Sen sijaan koko päivä iltakuuteen asti oli tyyntä kuin peili, aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta ja lämpö nousi kahdenkymmenen hujakoille. Hyvä että löytyi tuo yksi tyynikin päivä tälle viikolle, loput menikin sitten sisähommissa. Eilen muutettiin tältä vuodelta pois Sarvesta 10 m/s koillistuulessa.

Pauha kyntää merta reippaassa 13 m/s koillistuulessa.

Maanantaina Johanna toi tuliaisiksi äitinsä leipoman tyrnihyydykekakun. Äitinsä leipoman, koska oli itse flunssassa, ja sen kunniaksi, että ollaan viimeistä viikkoa Sarvessa. Kakku oli tosi hyvää, kiitos Johannan äidille! Ja oli pohjakin oikein hyvä, sen oli kuulemma Johanna tehnyt. Kakku on aina ylellisyyttä saaressa jossa ei ole uunia tai hyytymiseen vaadittavia jääkaappitiloja. Ja juhlittiin me maanantai-iltana myös sitä että kaikki tämän vuoden videointipisteet on nyt tehty, korkattiin Alkon halvin shampanja (Pekan sanoin ”kyllä tätä nyt ennemmin juo kuin selkäänsä saa”…) ja syötiin sushia. Kenttäkauden päätöstä pitää aina juhlia! Ylipäätäänkin elämässä pitäisi juhlia enemmän.

Johannan äidin leipoma erinomainen tyrnihyytelökakku Selkä-Sarven viimeistä viikkoa juhlistamassa.

Tiistaina oli tosiaan upea ilma. Jakauduttiin perinteisiin tyttö-poika –tiimeihin ja lähdettiin töihin. Minä ja Johanna lähdimme tekemään ”varmennussukelluksia” eli pistemäisiä sukelluksia sellaisille alueille, jotka on jo videokuvattu. Videosta kun ei näe kaikkia lajeja. Näitä saatiin päivän mittaan tehtyä yhteensä 14 kpl. Pintauintia sukellusvarusteet päällä tuli reilun kilometrin verran. Yksi piste osui vain puolitoista metriä syvälle kohdalle jossa kasvoi kolmimetristä ahvenvitaa hyvin tiuhassa. Johanna joutui riipimään vitoja potkurista ja minä raavin niitä naamalta, regulaattorista, maskista, jalkojen ympäriltä, varusteiden ympäriltä… Jossakin vaiheessa tuli lähes klaustrofobinen olo kun kasvit tarrautuivat jalkoihin kiinni niin ettei meinannut irti päästä.

Tässä pitkään kerrastoon pukeutunut Essi mikroskopoi neuvostoliittolaisella ilmaiseksi saadulla mikroskoopilla sulassa sovussa kahden päivän tiskien ja kuivuvien sukellus- ja pelastautumispukujen kanssa… Pitkät kalsarit sen takia, että olen juuri tullut sukellukselta enkä vielä ehtinyt vaihtaa.

llä aikaa poikien tiimi viritteli viistokaikuluotainta eli ”kalaa” toimintakuntoon. Tarkoitus oli käydä viistokaikuluotaamassa yksi neliökilometrin ruutu, mutta laitehankaluudet estivät tämän lopulta. Tällä kertaa petti kuitenkin yliopiston laite - meritiimin ja yliopiston yhteinen viistokaikuluotain toimii erään tietyn kannettavan tietokoneen kanssa, ja nyt kone oli keksinyt vaatia käyttäjältä administraattorin oikeuksia. Eihän niitä tietenkään löytynyt, joten kala jäi uittamatta. Onnistuivat pojat sitten tekemään yhden hyvän kasvilinjan Pohjois-Kraaselin länsipuolelle. Ja kaikuluotausepisodista huolimatta on muistutettava, että tämäkin viikko oltiin yliopiston veneiden, Busterin ja Mårdin, varassa, oma Buster kun on saanut hoitoa Kemin Prima-raudassa jo viime viikosta lähtien. Olisihan se tietysti ihan leuhkaa joskus Metsähallituksen omillakin vehkeillä päästä töihin mutta kun ei niin ei… Onneksi yhteistyö sujuu yli yhtiörajojen.

Torstaina sitten pakattiin kimpsut ja kampsut ja muutettiin kaikki tavarat pois Selkä-Sarvesta hurjassa syystuulessa. Tänä vuonna Sarvessa on tarkoitus käydä enää syksyllä korjaamassa vedenalainen luontopolku pois, mutta muuten maastotyöt merellä on nyt suoritettu. Ensi viikko menee henkisessä siirtymässä mereltä sisämaahan, koska syyskuun alusta lähdetään Hossaan tekemään vedenalaisia kulttuuriperinnön kartoituksia.

Niin se kesä taas meni että hujahti, mutta 6-7 viikkoa tehdään vielä maastotöitä. Nyt perjantaiaamuna näyttää ainakin täällä Oulussa olevan aivan tyyntä – mistä vetoa, että tyyntä riittää sunnuntaille asti ja sitten alkaa taas kauhea myräkkä?

Syksyn tulo ulkosaaristossa on aina jotenkin lohdutonta, vaikka punaiset pihlajanmarjat ovat kyllä tosi kauniita.