 |
| Lohkareita, moreeneja, kanjoneita, savilabyrintteja... Geologisilla muodostelmilla on sekä maisemaa että niiden kanssa eläviä eliöyhteisöjä muokkaava vaikutus. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus |
Itämeri on yksi maailman
nuorimpia meriä ja on muodostunut sellaiseksi kuin me sen tunnemme vasta
viimeisimmän jääkauden jälkeen noin kymmenentuhatta vuotta sitten. Itämeren
pohjasta on tällä hetkellä luettavissa vaikka mitä pelkän geologisen historian
perusteella. Lue täältä enemmän
Itämeren geologisesta historiasta (englanniksi) ja siitä, mitä merenpohja
paljastaa geologille.
 |
| Hailuodon luoteispuolelta löytyy komeita kymmeniä kilometrejä pitkiä kanjoneita, joita pitkin ravinto ja ravinteet liikkuvat. Kuva: GTK. På nordvästra sidan av Hailuoto finns tiotals kilometer av stiliga kanjoner, längs villka föda och närings transporteras. Bild: GTK. |
Kaikki se vedenalainen luonto,
joka elää tai kasvaa pohjalla tai heti merenpohjan pinnalla, on hyvin
riippuvaista geologiasta. Putkilokasvit eivät voi työntää juuriaan kallioon ja
kovaa pohjaa tarvitsevat vesisammalet eivät voi kasvaa pehmeällä pohjalla. Pohjaa
tonkivat kalat eivät voi tonkia sorapohjaa, toisaalta monet kalanpoikaset
tarvitsevat nimenomaan sorapohjaa, jonka väleissä ovat turvassa pedoilta. Lue
lisää merenpohjan eliöyhteisöistä täältä.
 |
| Svedjehamnin näköalatornista De Geer -moreenit erottuvat selvästi pyykkilautamaisina samaan suuntaan kulkevina harjanteina. Kuva: Jonas Graumans / Metsähallitus.. Från utkikstornet i Svedjehamn ses tydliga tvättbrädesmoräner som går i samma riktning. Bild: Jonas Graumans / Forststyrelsen |
Viime vuosina on herätty
geologisten kohteiden suojelun tarpeeseen ja merkityksen nostamiseen.
Geologisilla kohteilla on paitsi taloudellista arvoa, ne ovat myös
maisemallisia tekijöitä, kertovat ympäristön muuttumisesta ja erityisesti
geologisesta historiasta sekä vaikuttavat lajien elinympäristöön – myös veden
alla. Myös EMMA-alueiksi
(ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet) on nostettu joitakin alueita
osin geologisen arvonsa takia. Esimerkiksi Salpausselän vedenalaiset
harjujatkeet, vedenalaiset kanjonit
(lisätietoa englanniksi), jääkaudesta kertovat De Geer -moreenit tai merenpohjalle
eroosion vaikutuksesta syntyneet savilabyrintit
(lisätietoa englanniksi) ansaitsevat EMMA-statuksensa siinä missä biologinenkin
monimuotoisuus tai uhanalaiset lajit. Lähes pelkästään geologisten arvojen
perusteella EMMA-alueeksi valikoituivat Simon
Leipäreiden savilabyrintit.
 |
| Glasiaalisavi muodostaa hiekkapohjalle kanjoneita ja seinämiä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus.. Glaciallera bildar kanjoner och väggar i sandbotten. Bild: Essi Keskinen / Forststsyrelsen. Videolta savilabyrinttia voi ihmetellä täällä. |
Moni Natura 2000 -luontotyyppi
on osin geologisesti määritelty. Hiekkasärkät
(lisätietoa englanniksi) ovat nimensä mukaisesti hiekkaisia kohoumia,
kasvoi niillä sitten ”tyypillistä hiekkasärkkien lajistoa” tai ei, samoin riutat
(lisätietoa englanniksi) ja laguunit (lisätietoa
englanniksi). Monet geologiset muodostumat jäävät kuitenkin Natura-luontotyyppiluokitusten
ulkopuolelle ja osaa ollaan vasta tutkimassa. Esim. Suomenlahden
rauta-mangaanisaostumat (konkreetiot), kolikon kokoiset tai jopa suuremmat
”lätkät”, jotka saattavat peittää laajoja alueita pohjalla, eivät lukeudu
mihinkään Natura-luontotyyppiin. Kuten geologia muuallakin merenpohjalla on hyvin
kytkeytyneenä biologiaan, myös konkreetiot ovat keränneet pinnalleen ihan
omanlaisensa mikrobikannan ja muodostavat omanlaisensa habitaatin.
Yksi hieno esimerkki geologisista muodostumista meressä ovat Salpausselän harjusaarijatkeet. Niistä voit lukea enemmän täältä.
 |
| Bredvikenin flada Mikkelinsaarilla on lahti, joka pikkuhiljaa kuroutuu irti merestä maankohoamisen seurauksena. Kuva: Jaakko Haapamäki / Metsähallitus. |
Östra Finnhamnin fladoja voi ihastella ilmasta käsin täältä.
Ekosysteemi koostuu sekä
biologisista että geologisista tekijöistä. On tärkeää, että molemmat
huomioidaan myös suojelussa ja merialuesuunnittelussa. Yhdessä ollaan enemmän!
Essi Keskinen (MH), Anu Kaskela
(GTK), Aarno Kotilainen (GTK)
Jäikö tiedonnälkä? Lue lisää tietoa täynnä olevista EMMA-teemablogeista:
Mitä luonnontilaisuus tarkoittaa Itämerellä? Onko se edes mahdollista?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Tutustu Itämerta uhkaaviin ihmispaineisiin:
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Missä Itämeren kalat oikein syntyvät?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Niin siis mikä EMMA?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Ai pinnan allakin on luontotyyppejä?
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Merenpohjalla on monimuotoisia eliöyhteisöjä! http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Myös pinnan alla on uhanalaisia lajeja:
http://metsahallitusmerella.blogspot.com/…/emmat-esittelyss…
Presentation av EMMA-områden: geologi
”Out of sight,
out of mind” stämmer också långt för Östersjön. Det som finns under havsytan är
för många helt och hållet ett mysterium, om man inte råkar vara en dykare eller
en havsforskare. Trots att klipporna eller sandstranden ser ut att fortsätta
under havsytan, är det många som inte tänker på att det under ytan förutom den
levande naturen finns geologi, olika ytformationer och landskap.
Östersjön är ett
av världens yngsta hav och har fått den form vi idag känner igen först efter
senaste istid, för ungefär tio tusen år sedan. På Östersjöns havsbotten finns
idag hur mycket som helst att lära sig om geologi. Här kan du läsa mera om Östersjöns
geologiska historia (på engelska), samt vad havsbotten avslöjar för geologen.
All undervattensnatur, som lever eller växer på botten eller genast under
dess yta, är beroende av geologin. Kärlväxters rötter kan inte tränga ner genom
klippor och vattenmossor som behöver hårda bottnar kan inte växa på mjukbotten.
Fiskar som gräver ner sig i botten kan inte göra detta i grusbotten, samtidigt
som andra fiskarter behöver just grusbottnar som skydd mot rovfisk. Läs mera om havsbottensartsamhällen här.
Under de senare åren har det väckts ett behov av att skydda geologiska
objekt, samt att lyfta fram betydelsen av dessa. Geologiska objekt är, bortsett
från att de har ekonomiska värden, viktiga för landskapet, berättar om hur
omgivningen förändrats och om den geologiska historien, samt påverkar arternas
livsmiljöer - också under havsytan. Också som EMMA-områden (ekologiskt
betydelsefulla havsområden) har man lyft en del områden på grund av deras
geologiska värden. Till exempel Salpausselkäs undervattensåsar,
undervattenskanjoner (merainformation på engelska), De Geer-moräner som berättar om istiden
eller de lerlabyrinter som skapats av erosion (mera information på engelska)
förtjänar sitt EMMA-status på samma sätt som biologisk mångfald eller hotade
arter. Leipäreet i Simo lerlabyrint har nästan enbart på grund av sina
geologiska värden utsetts till EMMA-område.
Många Natura 2000-naturtyper definieras delvis genom geologin. Sandbankar (mera information på engelska) är såsom namnet avslöjar
förhöjningar av sand, oavsett om det finns ”för sandbankar typiska arter” på
dem eller inte, och det samma gäller för rev (mera information på engelska) och laguner (mera information på engelska).
Många geologiska formationer är dock inte nämnda i Natura-klassificeringen och
en del håller man först nu på att undersöka. T.ex. Järn-mangankonkretionerna i Finska
viken, vilket är klickar stora som slantar eller ännu större och kan täcka
stora områden botten, ryms inte inom någon nuvarande Natura-naturtyp. Såsom
geologin annanstans på havsbotten har en stark koppling till biologin, har
också konkretioner samlat en alldeles egen mikrobsammansättning på sin yta och
bildar alldeles egna livsmiljöer.
Ekosystemet är sammansatt av både biologiska och geologiska faktorer. Det
är viktigt att båda också tas i beaktande i skydd och planering av havsområden.
Tillsammans blir vi mera!
Essi Keskinen (MH), Anu Kaskela (GTK), Aarno Kotilainen (GTK)
Käännös Anette Bäck
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti