torstai 30. huhtikuuta 2020

Ajat muuttuvat - ja maisema myös



Kartta pohjoisesta Perämerestä
Tummansiniset suorakaiteet näyttävät geologisten kartoitusten pääalueet SEAmBOTH-hankealueella. 1:100 000 skaalassa on esitetty pohjasedimentti EMODnet Fold 5 -järjestelmän mukaisesti. Kartalla näkyvät myös aiemmat datat alueelta. Kartta: SGU ja GTK

”The Times They Are a Changin”, eli ajat muuttuvat, lauloi Bob Dylan kerran, kauan sitten. Aikojen muuttuminen on kuitenkin yhtä totta nykyäänkin, kun koronavirus muuttaa maailman tilannetta ja sosiaalista käyttäytymistämme koko ajan. Myös ympäristö muuttuu, osaksi omien tekojemme seurauksena, osaksi luonnon omien prosessien myötä.

SEAmBOTH-hanke alkoi kolme vuotta sitten ja päättyy tänään. Kolmessa vuodessa ehti tapahtua paljon, mutta toisaalta vuodet menivät nopeasti. Geologisella aikaskaalalla kolme vuotta on häviävän pieni hetki. SEAmBOTH-hanke tuotti valtavan määrän uutta tietoa pohjoisen Perämeren luonnosta, biologiasta ja geologiasta.

Ruotsin Geologinen tutkimuskeskus SGU ja Suomen Geologian tutkimuskeskus GTK keräsivät yhteensä yli 5000 km seismis-akustisia luotauslinjoja ja näytteitä merenpohjasta. Uusien tietojen perusteella luodut kartat kattavat noin 500 km2 alueen merenpohjaa. SGU tuotti myös merenpohjan substraattimalleja koko SEAmBOTH-alueelle eli heidän karttansa perusteella voi katsella, onko pohja hiekkaa, soraa, kiveä vai mutaa. Hankkeen tulokset yli tuplasivat kaikki aiemmat geologiset datat, mitä alueelta oli olemassa.

Kuutio tiivistä savea, jonka päällä on hiekkaa ja vieressä mitta
Sedimenttinäyte eroosioalueelta. Tiiviin savikerroksen päällä on ohut kerros hiekkaa. Kuva GTK.

Miltä merenpohja sitten näyttää? Geologiset kartat pilottialueilta kertovat, että merenpohja koostuu pääosin monista pehmeistä sedimenteistä kuten mudasta ja savesta. Kuitenkin alueet, joille nykyisin kertyy pehmeää pohja-ainesta (ns. sedimentoitumisalue) ovat pieniä verrattuna koko Perämereen. Korkearesoluutioisella eli tarkalla kartoitusdatalla näkyvät merenpohjan pienetkin piirteet (suurimittakaavainen kartta), jotka harvemmalla kammalla eli pienimittaisessa kartassa eivät näy. Yksi näistä pienistä geologisista piirteistä ovat kovasta savesta muodostuneet rakenteet. Näissä kohteissa savi on hyvin kompaktia ja kovaa ja voi muodostaa riuttamaisia rakenteita. Nämä geologiset muodostelmat ovat hyvin samantapaisia kuin Metsähallituksen vuonna 2014 löytämät savilabyrintit Leipäreiden lounaispuolelta.

Ihmisvaikutukset voivat näkyä veden alla ja myös merenpohjassa, myös SEAmBOTH-alueella. Geokemialliset analyysit pehmeästä mudasta viittaavat siihen, että ihmisperäisiä haitallisia aineita kuten kadmiumia, lyijyä, sinkkiä ja elohopeaa  on kertynyt merenpohjaan. Näiden raskasmetallien pitoisuudet vähenevät järjestelmällisesti joka puolella pohjan pintaa kohti eli niitä on joutunut pohjaan vähemmän viimeisten muutamien vuosikymmenien aikana. Joillakin alueilla kadmiumin ja sinkin pitoisuudet ovat kuitenkin edelleen pintasedimenteissäkin suhteellisen korkeita.
Diagrammi

Kadmiumin (Cd) pitoisuudet Kemin ulkopuolen pohjasedimentissä. GTK.



SEAmBOTH-hankealue, kuten koko Pohjanlahtikin, on nopean maankohoamisen aluetta, mikä puolestaan johtaa merenpohjan jatkuvaan eroosioon. Eroosio paljastaa uusia alueita (esim. vanhoja merenpohjan kerrostumia) ja maankohoaminen puolestaan tuo näitä alueita ensin matalammalle ja sitten rantaan asti. Maankohoaminen muokkaa rannikkoa ja merenpohjaa hitaasti mutta varmasti.
Pitkällä aikavälillä, noin 2000 vuoden kuluttua, ja jollei merenpinnan nousu merkittävästi kiihdy Itämerellä, meriyhteys Perämeren ja Selkämeren väliltä katkeaa ja Perämerestä tulee Euroopan suurin sisäjärvi, Peräjärvi. Tämä ainutlaatuinen ja kaunis alue on siis jatkuvan muutoksen alaisena. Me emme voi vaikuttaa geologisiin muutoksiin, mutta me voimme, ja meidän täytyy, huolehtia siitä, että meremme pysyy hyvässä kunnossa tulevillekin sukupolville. SEAmBOTH-projekti päättyy, mutta matkat jatkuu. Ei ole mitään muuta pysyvää kuin jatkuva muutos.

Pohjanlahti noin 2000 vuoden kuluttua. Piirros Harri Kutvonen, Geologian tutkimuskeskus GTK.

Aarno Kotilainen, GTK

Tämän blogin on kääntänyt alkuperäisestä Kotilaisen blogista Essi Keskinen, ja kaikki mahdolliset käännöksestä johtuvat virheet ovat Keskisen. Alkuperäisessä blogissa on paljon linkkejä muihin englanninkielisiin blogeihin, ja niitä voi käydä selaamassa sitä kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti