torstai 26. heinäkuuta 2018

Tonnin sukellus



Tein eilen tuhannennen sukellukseni. Se tuntui merkittävältä virstanpylväältä sukeltajanurallani. Illalla aukeni shampanja ja skoolattiin. En edes häpeillyt ehdottaa maljaa omalle tonnin sukellukselleni. Olen aloittanut sukeltamisen lukiossa, ja nyt se on työtäni. Tuhannes sukellus ei tuntunut lainkaan vähäpätöiseltä.


Ja minkälainen sukellus se oli! Aivan uskomattoman kaunis paikka, Perämerta parhaimmillaan, kun meribiologin silmin katsotaan.  Vesisammalparatiisi - alueellisesti uhanalaisia vesisammalia jopa 20 prosentin peittävyydellä, neljää, viittä eri vesisammalta samalla näytepisteellä.  Huojuvia kolmekymmensenttisiä näkinpartaisia, kirkkaanvihreitä hapsivitoja ja ärviöitä. Aaltojen pohjaan heijastamia väikkyviä auringonsäteitä.


Vesi oli pinnasta pohjaan 23-asteista. Linnunmaitoa siis. Viimeksi olen Suomessa sukeltanut kuivapuvulla ilman välihaalaria kesällä 2014, ja nyt sitten taas. 

Kaikki meni nappiin, vaikka aallot kyllä huojuttelivat aika kovasti. Uhanalaisia lajeja oikealla ja vasemmalla, limen- ja kirkkaanvihreinä huojuvia kasveja, molemmissa lyijykynissäkin oli terät tallella sukelluksen loppuun asti. 

Pinnalle palatessa aurinko paistoi, lämpöä oli lähes 30 astetta, tuuli lempeä. Mikäs tässä, juhlasukelluksen päätteeksi. Kyllä maailma on aika mainio paikka.

Essi Keskinen


Mikroskoopille on ruuhkaa, kun Ville tutkii näytteitä.

Fissidens fontanus, vellamonsammal, vasemmalla, ja oikealla se toinen Fissidens, jota juuri nyt ei osattu tunnistaa. Ehkäpä Oulun kasvimuseo auttaa taas kerran.

Alueellisesti uhanalainen vesisammal ahdinsammal kasvaa komeana "joulukuusena" tai sitten vain käärmemäisinä "matoina".

Hauensiloparta, naaraspuolinen yksilö. Lisääntymiselimet näkyvät kauniisti tummina palluroina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti