Maastokausi pelkkää maanantaita

Maia on ankkurissa ja työntekijät kahlaavat iltaruskossa kohti Ulkokrunnin rantaa.

Tämä maastokausi on alkanut kummallisen pahan karman vallitessa.

Hossassa alkulämmittelyä oli luontopolulla tarvittavan uuden television kaukosäädin - siinä ei ollut paristoja ja se oli ruuvattu kiinni minikokoisilla ruuveilla. Näytössä oli on/off -nappula ja pieni ”joystick”, joka jumittui lähes saman tien. Ruuvimeisseli löydettiin ja paristot saatiin sisään ja kaikki meni lopulta hyvin kaksi minuuttia ennen luontopolkuvieraiden saapumista. Päivän aluksi oli tietysti huomattu, että sukelluspullojen täyttöön tarvittava paineilmakompressori oli Vaasassa VELMU-porukan kanssa tehdyn tavaroiden pesänjaon jäljiltä, mutta tämä hoitui onneksi kun saatiin lainata yksityistä sukeltajan kompuraa jossakin Kuusamon metsässä. Sama homma näytön virransyöttöä varten tarvittavan aggregaatin kanssa - Oulun aggregaatti oli muualla joten Vaasasta saatiin aggregaatti lainaan - sen toi sunnuntai-iltana Liminganlahdelle sattumalta kurssitukseen tuleva vaasalainen, ja minä kävin hakemassa laitteen sieltä.

"Siellä se Krunni siintää... Vielä on hiukan soutumatkaa."

Seuraavan pulman aiheutti vedenalainen videokamera, joka oli testattu ja hyväksi havaittu Raahessa kuukautta aiemmin, mutta jossa oli kosteutta sisällä jo ENNEN ENSIMMÄISTÄ VETEENMENOA. Se meni sitten vaihtoon.

Samaa linjaa jatkoi viime viikon maanantai. Olimme menossa Rahjaan Lepäseen kun vuokrakämpän avaimet olivat menossa edellisen vuokralaisen taskussa kohti Kokkolaa. Istuimme muutaman tunnin odottelemassa avaimia. Sinä aikana olisi voinut esim. täyttää kumivene Bellan, mutta olin pyytänyt ottamaan mukaan vesipumpun, en ilmapumppua. Kävimme ostamassa uuden 24 € sopuhintaan ja ihmettelimme laitteen pienuutta. Myyjä vakuutti että sillä kyllä täyttää kumiveneen. No ei, sillä olisi korkeintaan täyttänyt ilmapalloja.

Uljas Pirkka täynnä tavaraa! Nyt sentään perämoottori käynnisty.

Lepäsen yksi hyvä ranturi oli myös vaihdettu kahteen huonompaan. Kummassakin Inca-vene istui tosi huonosti ja narujen kiinnitys oli hankalaa. Vene pysyi kuitenkin rannassa viikon, vaikka joka aamu se kellui uudessa kummallisessa asennossa aaltojen nostettua sen ranturilta.

Viime viikon blogissa jo kerroinkin seuraavasta vastoinkäymisestä, kiveenajosta. 3-6 m syvyyskäyrien välillä alueella jossa ei pitänyt olla kiviä. Potkuri pitää vielä käydä vaihtamassa Rahjassa.

Kelataanpa tämän viikon maanantaihin. Pääsimme kokouksen takia lähtemään vasta iltakuudelta kohti Ulko-Krunnia. Maia oli laskettu Kiviniemeen ja tankki puolivälissä. Päätimme ottaa kokonaisen tankillisen Kestilästä, josta ihmiset ja tavarat haetaan.

Tästä pitäisi kantaa tavarat vielä tuonne pookin juurella sijaitsevalle tutkimusasemalle...

Eipä se käynytkään niin helposti. Kaikista ennakkotiedoista poiketen Kestilästä ei vielä saanutkaan polttoainetta. Se tarkoitti Maian 300 l tankin täyttämistä 20 litran jerrykannuilla paikalliselta huoltoasemalta kymmenen kilometrin päästä. Voi sitä riemua! Armeijan mainoksen sloganilla: ”Tee työtä jolla on merkitystä.”

Maiassa on välillä tyyppivika - se ei vain ota kierroksia. Maanantain kunniaksi Maia päätti järjestää tämän yllätyksen. Köröttelimme siis reilut parikymmentä kilometriä Krunneille raisua 11 solmun vauhtia ja pääsimme poijulle hiukan ennen puoltayötä.

Eikun rantautumisvene vesille ja peräprutku siihen kiinni ja - !!! Vetonaru oli juuttunut koneeseen kuin vaihde olisi päällä vaikka vaihde oli vapaalla. Moottori tuli huollosta syksyllä eikä sitä ollut tullut kokeiltua ennen maanantaita.

Essi sukeltaa kadonnutta poijun painoa.

Eipä se mitään. Viidet terveet kädet ja kaksi airoa ja alla 40 kg painava kylpyammeen muotoinen alumiinivene, joka ristittiin saman tien Pirkaksi - Ville soutamassa tätä jaloa merten alusta toi kuulemma mieleen Pirkka-tonnikalapurkin.

Soudimme ihmiset ja tärkeimmät tavarat ja ruuat poijussa odottelevalta Maialta maihin sen vajaan kilometrin matkan joka poijun ja rannan väliin jäi - kolmeen kertaan. Soutumatkan lyhentämiseksi otimme rantakontaktin ensimmäiseen niemenkärkeen, mistä oli vielä kivikkoinen rantakantaminen ennen kuin päästiin maitokärryille, jolla viimeiset muutama sata metriä Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasemalle hoitui.

Aurinko laski ja aurinko nousi kun 01.30 saimme homman valmiiksi. Päivällinen oli syöty jo ennen aamukolmea.

Eilen särkyi ilmapumppu eli Bellan pumppaaminen jäi puolitiehen. (Pumppu korjattiin myöhemmin mutta Bella oli puhki. Seuraava etappi on korjata Bella).

Pirkka, merten uljas kulkuväline!

 Ja mitäpä tapahtuikaan tiistai-iltana päivällisen jälkeen, kun olin kaikessa rauhassa menossa lämmittämään saunaa? Ei hyvää päivää!!! Maia on saunarannassa!!! Sillä on poiju matkassa ja siellä se on syömässä koko 2,2 tonnin painoaan rantahiekkaan!

Pelastautumispuvut päälle ja kaikki veteen! Maia oli irronnut aivan äskettäin, koska se ei ollut vielä ehtinyt aivan matalalle asti ja olin juuri ennen päivällistä tarkistanut ikkunasta, että Maia on vielä poijussaan. Työntämällä ja vetämällä Maia saatiin syvemmälle ja ankkurille löydettiin sopiva vastinkivi muuten hiekkaiselta pohjalta. Poijun kettinki oli ruostunut poikki - ihme että poiju oli kestänyt edellisen yön! Kaikeksi onneksi Villellä oli ollut etiäinen ja hän oli nostanut moottorin ylös illalla. Normaalisti emme nosta moottoria kun olemme poijussa ja syvässä vedessä mutta nyt oli onni onnettomuudessa että potkuri oli ilmassa eikä päässyt vahingoittumaan kiviin.

Reporankaa sukeltajaa kuljetetaan maihin klo 22-23.30 painonetsintäsukelluksen jälkeen.

Viime yön kävin sitten tarkastamassa Maian kiinnitystä moneen otteeseen ja siellähän se pysyi, sievästi ankkurissa rantamatalassa.

Keskiviikkona haimme uuden poijun ja paremman kettingin Martinniemestä. Paino täytyy tietysti yrittää sukeltaa - se on seuraava kompastuskivi. Painolle ei ilmeisesti ole koordinaatteja olemassa vaan se on käyty etsimässä sieltä keväisin jonkun mutu-tuntuman perusteella. Sain myös yhteyden Iin kuntaan - bensapumppu avataan kuulemma aivan näillä näppäimillä ja jo tällä viikolla pitäisi 98-bensiinin virrata.

Auringonnousu 10 min auringonlaskun jälkeen.

Asioilla on taipumus järjestyä, tai ainakin tahdon ajatella että ne jotenkin järjestyvät. Nyt vain odottelen, mistä seuraava salama iskee. Toisaalta, kun oikein ajattelee, olemme saaneet kaiken järjestymään. Mikään vastoinkäyminen ei ole halvaannuttanut toimintaa, vain hidastanut sitä ja aiheuttanut sydämentykytystä. Älynystyröitä on saanut vaivata ja soitella eri paikkoihin.

Ehkä tässä ei olekaan kyse siitä, että joku tiimistäni on koetellut karmaansa väärällä tavalla vaan siitä, kuinka pystymme tiiminä selviytymään vaikeuksista ja keksimään vaihtoehtoisia ratkaisuja tiiminä.

Go meidän tiimi! Toivottavasti meidän huono onni on pian käytetty loppuun ja päästään loppukesä hiukan helpommalla! SEAmBOTH-hankkeen pistetili on nyt kuitenkin avattu ja kartoitukset aloitettu!

Essi Keskinen

P.S. Painoa on sukellettu nyt 3 h kahdessa puolentoista tunnin sessiossa, toinen keskiviikkoiltana klo 22-23.30 mutta ei ole vielä tärpännyt...

"Tuossa tai tuolla se poiju ehkä oli..." Voisi tässä ilmassa kyllä oikeitakin töitä tehdä.

Pettävät plotterit

Plotterin mukaan ollaan 1,9 m syvällä matalikolla ja sen keskellä - viistokaiun mukaan matalin kohta tällä alueella oli 15,8 m.

Kun veneen navigaattorin eli plotterin laittaa päälle, tulee ensimmäiseksi ilmoitukseksi disclaimer eli vastuuvapauslauseke: "Älä luota tähän plotteriin äläkä sen antamiin syvyys- tai muihin tietoihin äläkä aja venettäsi pelkästään sen avulla." Toisin sanoen siis: tässä on plotteri, mutta siihen ei saa luottaa.

Vastuuvapaudet tiedetään ja tunnetaan kaikkialla. Kun menet benjihyppäämään, allekirjoitat vastuuvapaustodistuksen: "Jos nyt kuitenkin köysi pettää ja putoan pää edellä maahan ja kuolen, en vedä hypyn järjestäjiä oikeuteen." Erityisesti Yhdysvalloissa tätä harjoitetaan ahkerasti - vastuu kaikesta pysyy aina yksilöllä eikä kukaan muu koskaan ole vastuullinen mistään.

Tiedostan kyllä, että periaatteessa plotteriin ei pidä luottaa, mutta todellisuudessa ajan sen ja paperisen merikortin mukaisesti. Eihän paperinenkaan merikortti totuutta kerro - suuri osa luotauksista on tehty Venäjän vallan aikaan luotiliinalla, ja jäät siirtelevät kiviä joka talvi. Jonkin mukaan veden pinnalla kuitenkin on ajettava, eikä aina pysty ajamaan yhden solmun nopeutta jos joskus on oltava perilläkin.

Jos menen tuntemattomalle alueelle, tarkistan sen myös paperisesta merikortista, vertaan sähköiseen plotteriin ja sitten ajan sähköisen plotterin avulla.

Pinkin rastin kohdalla Rahjassa Inca kolahti kiveen. Syvyyttä plotterin ja paperisen merikortin mukaan 3-6 m, kiviä ei mailla halmeilla, kolahduskohdalla vettä 2,6 m.

Viime viikolla ajoin syvyyskäyrien 3 ja 6 välissä Rahjan saaristossa alueella, johon ei oltu merkattu kiviä paperiseen tai sähköiseen merikorttiin. Syvyydellä 2,6 m (plotterin mukaan 3-6 m syvyysalue mutta kaiun mukaan 2,6 m) iskin potkurin kiveen.

Plotteri ei ole vastuussa, kippari on. Silti en mielestäni ajanut varomattomasti - nopeus oli vain muutama solmu koska liikuin tuntemattomalla merialueella. Ns. kivimiestä eli keulasta kurkistelijaa en pitänyt tarpeellisena, koska alueelle ei oltu merkitty kiviä ja oltiin kuitenkin 3 m syvyyskäyrän ulkopuolella. Lisäksi vesi näin alkukesäisin on kovin ruskeaa ja kivien havaitseminen aallokkoisen pinnan läpi vaikeaa.

Näin voi käydä vaikka on varovainen. Elämän vastuuvapauslauseke on aina voimassa. Ja näin vähän merialueistamme vielä tiedetään - tuntemattomat kivet voivat vaania pinnan alla missä vain.

Essi Keskinen



Meritiimi Jussaröpäivillä

Läntisen Suomenlahden meritiimin kenttäkausi alkaa varsinaisesti ensi maanantaina Tammisaaren kansallispuiston inventoinneilla. Viimeisimmät viikot ovatkin kuluneet kesää suunnitellessa, olemme katselleet karttoja ja ilmakuvia, valmistelleet työvälineitä kenttätöitä varten sekä laittaneet veneet kesäkuntoon. Työvälineitä käsitellessä ja kauniita ilmakuvia katsellessa halu päästä merelle töihin nousee välillä lähes sietämättömiin mittoihin, erityisesti niinä päivinä, kun aurinko paistaa ja meri on tyyni. Onneksi viime lauantaina minä ja toinen suunnittelija Jamina pääsimme hetkeksi ulos toimistosta ja saimme pienen maistiaisen siitä, mikä mahtava kenttäkausi meitä taas odottaa.

Upealla Jussarön saarella järjestettiin Jussaröpäivät viime lauantaina 17.6. ja meidät oli kutsuttu tapahtumaan esittelemään toimintaamme ja kertomaan Tammisaaren kansallispuiston vedenalaisesta luonnosta. Seurasimme jatkuvasti vaihtelevaa säätiedotusta jännityksellä pitkin viikkoa, mutta keli oli lopulta meidän puolellamme ja koko lauantain aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja aamulla pääsimme ajamaan Tvärminnestä Jussaröön täysin tyynellä merellä. Päivän aikana vierailijat pääsivät tutustumaan Jussarön mielenkiintoiseen historiaan ja luontoon eri puolilla saarta. Vierassatamassa oli paikalla esittäytymässä Metsähallituksen eri toimijoita, Museovirasto sekä Rajavartioston miehiä veneellään. Museovirasto oli sukeltamassa Jussarön lähistön hylkyjä ja vedestä oli nostettu hylyn osa vieraiden ihmeteltäväksi.

Matkalla Jussaröön

Kauniin päivän kunniaksi Jussaröä saapui ihastelemaan paljon ihmisiä omilla veneillä, taksiveneellä, kajakeilla ja jopa vesiskootterilla. Metsähallituksen meritiimin pisteessä pääsi katselemaan upeita vedenalaiskuvia Tammisaaren kansallispuistosta sekä tutustumaan meribiologin työvälineisiin. Moni kävikin meitä jututtamassa ja rohkeimmat myös astuivat työveneeseemme Alkyoneen. Alkyonessa oli esillä vedenalaiskameramme sekä sukellusvälineitä ja innokkaat pääsivät kokeilemaan kuinka paljon sukellussetti painaa sekä arvailemaan erilaisten meribiologin välineiden käyttötarkoituksia. Vedenalaiskameralla tai veneen laidan yli kurkkimalla pystyi näkemään satama-altaassa kasvavaa jouhilevää.

Kävimme hyviä keskusteluja vierailijoiden kanssa ja erityisen mukavaa oli tavata paljon luonnosta ja merestä kiinnostuneita lapsia. Vaikka laitesukeltamaan pääsee vasta hieman vanhempana, niin maskin ja snorkkelin tai vesikiikarin kanssa pääsevät nuoremmatkin tutustumaan vedenalaiseen maailmaan. Kiitos kaikille kävijöille mukavista juttutuokioista ja järjestäjille hienosta tapahtumasta! Oli mahtavaa päästä päiväksi merelle ja tavata muita Tammisaaren kansallispuiston alueella liikkuvia ihmisiä. Tuskin maltan odottaa kenttätöiden alkua!

Jamina kertoo vedenalaisesta luonnosta

Museoviraston nostama hylyn osa

Ihanaa juhannusta kaikille toivottaa

Läntisen Suomenlahden suunnittelija Linda

Hossa on nyt kansallispuisto!

Lauantaina 17.6.2017 Suomi sai 100-vuotislahjakseen neljännenkymmenennen kansallispuistonsa, Hossan kansallispuiston. Rakastu kesäyöhön -teemaisena luonnonpäivänä 4200 ihmistä tuli katsomaan Hossan avajaisia, jossa kunniakutsuvieraina oli itse presidenttipari.

Miten tämä liittyy Perämeren meritiimiin, paitsi tietenkin että me kaikki Teemme ilolla merkittäviä asioita Suomen luonnon ja yhteisten kansallispuistojen eteen?

Kansallispuiston avaamista edelsi viikon juhlahumu. Lähes 24/7 oli ohjelmaa - voit tehdä pettuleipää tai tutustua kuusenkerkkien ihmeelliseen maailmaan, kokata villiyrttejä tai mennä kuuntelemaan keskiyön konsertteja, osallistua ohjatulle suppailuretkelle tai laittaa lapsesi draamakouluun, jne jne jne. Osana ohjelmaa oli keskiviikosta torstaihin 24 h kestänyt Bioblitz eli lajiralli, jonka aikana Hossan kansallispuiston alueen lajistoa ja kulttuuriperintöä yritettiin selvittää mahdollisimman tarkasti.

Tarkat lajilistat odottavat vielä tulemistaan, koska monet lajit pitää määrittää jälkikäteen. Meritiimiä siis lainattiin täydentämään sisävesitiimiä vesikasvillisuuden ja -hyönteisten ja -äyriäisten suhteen. Menimme Hossaan jo maanantaina, koska 24 h aikana ei ehdi sukeltaa monessa paikassa.

Perunasäkillä pystyy kuulemma pyydystämään katkoja. Pystyihän niitä, mateen lisäksi. Made tosin pääsi takaisin järveen, koska sille ei ollut kalastuslupaa. Katkat tunnistettiin järvikatkoiksi.

Jäät lähtivät Hossasta vasta pari viikkoa sitten, joten vesikasvillisuuden osalta oltiin auttamattomasti liian aikaisessa. Veden alta löytyi lähinnä vain talvehtineita nuottaruohoja ja tummalahnaruohoja, mutta esim. ruskoärviät alkoivat puskea jo uutta versoa. Jännittävin löytö oli Öllörijärvestä nostettu vesisammal. Sitä kasvoi paksuina mattoina 5-12 m syvyydellä, eikä lajia pystytty heti tunnistamaan varmasti. Laji on nyt sammalekspertin käsittelyssä ja odotamme innolla, mistä lajista on kyse.

YLEn toimittaja Mika ja kulttuuriperinnön erikoissuunnittelija Päivi ottavat selfietä värikallion edessä esittelyvideota varten.

Lauantain suoraa avajaislähetystä varten tehtiin myös YLEn kanssa neljän minuutin insertti suppilautailusta ja sukelluksesta. Pätkää tehtiin koko keskiviikkoaama ja siitä tuli aika kiva, vaikka minut olikin nimetty Essi Koskiseksi :)

Torstaina Bioblitz huipentui yleisön osalta ohjattuun luontopolkuun, jonka aloitti sukellusnäytös Keihäslampeen. Yleisö seurasi metsässä istuen telkkariruudulta, kuinka minä sukelsin jäiden läpi pudonneen reen luokse videokuvaamaan sitä livenä.

Täysi työviikko meni siis avian uudenlaisissa maisemissa. Mielenkiintoista, vaikkakin täyttä työtä tämäkin.

Essi Keskinen

Hiukan ehdittiin katsella maisemiakin.

Ahvenenpoikasia oli Iso-Valkeaisessa sadoittain

Ahvenenpoikasia ja kiloisia haukia löytyi valtavasti

Ruskoärviät aloittavat kesän kasvun

Kulttuuriperintöäkin löydettiin - soutuveneen raato

Ensimmäiset luontopolulle osallistuneet etsivät istumapaikkaa sukellusnäytöstä varten

On aina mielenkiintoista kulkea metsässä vesikiikarin kanssa...

"Sekaisin pilvestä"

Denna vecka har bara handlat om drönare. Vi använder Pix4D som erbjuder flera olika programm och alternativ för bearbetning av drönarbilder. Man kan ha flera olika konton eller dela på ett, informationen lagras i molnet. Vid flera tillfällen måste vi alltid korrektera varann då någon talade fel och det var svårt att hålla koll på vem menade vad då... Vid ett skede konstaterade Anniina att hon är helt "sekaisin pilvestä". Vi fick alla ett gott skratt, denna kommentar associeras  möjligtvis inte direkt med internet och molnlagring.

Man borde alltid vara beredd på det oförutsägbara. När jag började med undervatteninventeringar var allt mycket konkret; man skolar sig för att lära sig dyka man går även en utbildning för forskardykning som tar över ett år. Sedan börjar man jobba; dyker i vattnet och gör direkta observationer om det som finns under ytan dvs skriver exakt upp de arter man hittar, hur mycket och på vad de växer.

Nu gör jag samma jobb med mina kolleger, men med hjälp av en drönare! Om jag skulle ha vetat att jobbet innehåller sådant skulle jag nog ha önskat mig en Playstation redan som ett barn, så att användningen av en joystick skulle komma ur ryggraden och inte kräva inlärning. Den bästa delen med jobbet är att man får alltid lära sig nya saker, som också även i detta fall.

Det är inte samma sak att flyga drönare på fritiden och på jobbet. Jovisst det finns allmänna regler som gäller alla angående flyghöjd och platser där man inte får flyga men då det görs för en arbetsgivare kommer ännu andra krav. För oss på Forststyrelsen gäller tex användning av skyddshjälm och glasögon. Ifall drönaren inte kan landas säkert på marken och man är tvungen att ta den i handen ur luften måste man använda handskar. Detta är ju allt förståeligt, ifall det skulle hända någon olycka måste vi ha skyddsutrustning. Anniina som jobbar på Länsstyrelsen är tvungen att ansöka om tillstånd till verksamhet med obemannat luftfartyg och ange all tidigare erfarenhet med drönare. Det som också gäller är att drönaren inte flygs ensam utan två personer skall vara närvarande vid användningen.

 Vi på Finlands sida har äntligen fått vår drönare upp i luften men det krävde en hel del tid för att komma så långt…. Eller man borde kanske säga högt?  Man måste först bestämma sig för vilken drönare man vill ha, sedan sätter man tid på att söka de perfekta minneskorten som har tillräcklig skrivhastighet för de bilder drönaren producerar. Man vill hitta den telefon / padda som inte laggar då när bilden ur drönaren kommer på skärmen. Som tur har flera tusen andra människor också satt tid att ta fram denna information och de delar gärna med sig den på internet, men det tar ändå en låååång tid att ändå hitta allt.

Vårt bilaterala sammarbete var denna vecka igen mycket konkret då Anniina kom över till Finland för gemensamma övningar med drönaren. Jag tror att hon fått tillräckligt information för att klara sig nu på Sveriges sida. Tillräcklig information innebär ju det att en hel del saker går fel; man lär ju sig inget då allt går som smort…

-         När drönaren installerar de nyaste uppdateringarna kan det innebära att drönaren inte alls mera fungerar och låter som om den gått sönder

-          Det finns snabb drönar support om man bara skulle förstå en oförståelig engelsk accent

-          Man tror sig ha kontroll över drönaren men den har också en egen vilja och kan plötsligt bestämma att flyga själv istället för att bli flygd av en pilot

-          Man får inte snurra för snabbt i för mörka ställen

-          Man får använda sunt förnuft

Efter allt detta är vår uppgift nu att med hjälp av luftbilder tolka växtlighet som finns under ytan… helt med torra fötter kommer vi dock inte undan J

- Roosa

Nya perspektiv för marina biologer  Bild: Anniina Saarinen

Detta arbete kräver koncentration      Bild Roosa Mikkola

Molnet         Bild Roosa Mikkola

Det är lätt att le då allt gott bra   Bild Roosa Mikkola

Niiden maihinnousu

Pelastusharjoituksissa tajuttoman kuljettaminen ja hinaaminen.

Ne tulivat taas. Kuin vuodenajan väistämätön vaihtuminen tai aina tapahtuva lintujen muutto. Ne ryömivät talvipesistään valoon ja hakeutuivat kaikki kaikki omille paikoilleen. Osa on uusia mutta seuraa vain vaistojaan, osa on vanhoja tuttuja, jokavuotisia vierailijoita.

Luontokartoittajat. Niitä esiintyy vain kesällä, ja talvella ne hajaantuvat ympäriinsä - osa muuttaa ulkomaille asti, osa vain Etelä-Suomeen tai muualle kotimaahan.

Jos sinulla ei ole koskaan ollut pelastautumispukua päällä, on parempi opetella laittamaan se päälle oikein.

Ensimmäisen viikon ajan luontokartoittajia koulitaan tulevaan tehtävään. Kuivaharjoitellaan sukelluslinjojen tekoa, annetaan happea sukellusonnettomuuden varalta, harjoitellaan lomakkeiden ja ajankäytönseurannan täyttöä, opetellaan pukemaan pelastautumispuku jos se on uusi asia. Heitetään pelastusrengasta ja nostetaan laidan yli pudonneita veneeseen. Opetallaan lajeja ja toimintatapoja. Vanhatkin ovat mukana koska kummasti taidot ruostuvat talven aikana. Uusille kaikki on uutta ja opittavaa on paljon.

Viikon koulutusjakson jälkeen niistä kuoriutuu kesän vedenalaisluontokartoittajia. Heille annetaan kesäksi omat pelastautumispuvut ja paukkuliivit, he saavat omat AKS-Excel -taulukkonsa ja omat vastuunsa.

Talven hibernation jälkeen niistä on kuoriutunut heitä, täysin maastokelpoisia vedenalaistehtäviin koulutettuja luontokartoittjia.

Kesä on jälleen täällä.

Essi Keskinen

"Näin se paalusolmu lähti..."

"Kyllä näistä vielä solmuja syntyy!"

Lomakkeet täytyy teipata leikkuulautoihin, vaikka oltaisiin vain kuivaharjoittelemassa.

Tästä lähtee kaksi sukelluslinjaa ja taustalla harjoitellaan hapenantoa.

"...ja sitten tähän riville piti laittaa..."

Sukellusonnettomuudessa annetaan aina ensihoidoksi 100 % lääkehappea.

Näin niitä linjoja arvioidaan! Helpompi tehdä se kuivalla maalla kuin sukelluksissa kun voi vielä vaihtaa mielipiteitä.

Oodi vapaudelle

Tämä kevät on ollut poikkeuksellisen raskasta aikaa töissä. Töitä on ollut liikaa, on tullut kaikenlaista sanomista, en ole ehtinyt käydä kotona kuin kääntymässä ja kertomassa miehelleni, mitä pitää pistää pyykkikoneeseen ensi viikkoa varten ja pahoitella sitä, että en ole koskaan kotona. En ole ehtinyt nautiskella töistä vaan puurtanut niska limassa. Toimistossa olen ollut yksin ja usein olen tuntenut oloni nurkkaan ahdistetuksi ja häkkiin suljetuksi, yltä, päältä, sivulta ja kaikkialta johdetuksi. Aina välillähän kaikista tuntuu töissä tältä. Nyt on tuntunut jo muutaman kuukauden ajan ja alkoi jo käydä raskaaksi.

Perjantaina Perämeren kansallispuistossa tuuli 13 m/s pohjoisesta, jäät olivat lähteneet muutamaa päivää aiemmin ja ilma oli n. +4 C ”lämmintä”. Töihin lähtiessä perjantaiaamuna tuli taivaan täydeltä räntää ja lunta.

Iltasella lähdettiin kuitenkin ensimmäistä kertaa maastoon. Mukavat sidorsyhmät mukana, paikallinen matkailuyrittäjä, sukellusseura ja meripelastajat. Kamalasti vaatetta päälle, pelastautumispuku ja paukkuliivit, huppu, lapaset. Veneeseen, ja alajuoksua ja merta kohti Torniojoen yhtä uomaa pitkin.

Torniojoen suiston kosteikolta löytyi kymmenittäin joutsenia. Merellä oli kova aallokko, mutta aurinko pääsi pilkistelemään pilvien välistä ja kultasi tien kohti horisonttia. Istuin keulassa ja katselin vuorotellen rakasta merta ja rakkaita sidosryhmäläisiä ja ystäviä. Tippa pyrki silmäkulmaan ja lähes kirjaimellisesti tunsin, kuinka kaikki toimiston murheet ja kiireet valuivat harteilta jokiveden muuttuessa mereksi. Tunsin jo luonnon parantavan, rentouttavan ja eheyttävän voiman.

Illalla matkailuyrittäjä korkkasi pullon espanjalaista kuohuviiniä. Cavan nimi oli ”Oodi vapaudelle”. Hän ehdotti maljaa ”Perämeren vapautumisesta jäiden puristuksista” ja myös osuvasti SEAmBOTH-hankkeelle, Rajaton Perämeri -yhteistyölle. ”Rajoista vapautumiselle.”

Mielessäni lisäsin vielä yhden vapautumisen - työhuoneeseen puristuneen stressaantuneen työminän vapautumisen rannattomalle merelle, kesän maastotyökentille, horisonttiin asti jatkuvalle työmaalle, rakkaiden kollegoiden ja vuosien varrella tutuiksi tulleiden sidosryhmäystävien seuralle.

Luontopalvelujen slogan on ”Teemme ilolla merkittäviä asioita”. Tämän kevään aikana olen kyllä tiennyt tekeväni paljon ja merkittävää, mutta ilo on jäänyt.

Viikonlopun sukelluksella, vedenalaisella luontopolulla, Perämeren kansallispuistossa, saunassa sidosryhmien kanssa talkooviikonlopuista keskustellen, paikallisen matkailuyrittäjän kanssa SEAmBOTH-hankkeen hyödyistä jutustellen, pelastautumispuvussa grillaten ja 0,5 m näkyvyydessä +4-asteisessa vedessä kasvilinjaa tehdessä tunsin taas löytäväni myös ilon tekemääni merkittävään työhön.

Oodi vapaudelle - rajattomalle merelle ja horisontille ja työmaalle, joka jatkuu työhuoneen ovelta meren yli Ruotsin rannikolle asti.

Essi Keskinen

Kiinteä vesikasvillisuuden seurantalinja, intentointipiste linjalla kohdassa 20 m. Matalaa on, mutta Suvi on tarkasti töissä.