maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kännykällä maailma kuntoon



Kohtalon oikusta päädyin vuotavan Busterin kanssa Tervon kalasatamaan Pyhäjoelle ilman mahdollisuutta palata veneellä takaisin sinne mistä olin tullut. Hilux ja Busterin traileri löytyivät kyllä Konikarvon satamasta Rahjasta, mutta Hiluxin avaimet vain Lepäsen saaresta, jonne en siis päässyt. Kuten en myös Konikarvoonkaan, koska jalkaisin matkaa olisi reilut 60 km.

Puhelinkierros alkakoon.


Ensin yritin soittaa Metsähallituksen toimistoon Ouluun saadakseni Hiluxin vara-avaimet. Kaksi ensimmäistä soittokierroksen henkilöä oli jo kesälomalla, mutta kolmas löytyi toimistolta. Seuraava soitto oli Oulun taksille, jolle annoin ohjeet hakea ensin avain toimistolta, tulla sen kanssa hakemaan minut Tervon satamasta ja viedä minut ja avaimet Rahjaan. Pyydän myös että taksi voisi laittaa kulut laskulle - eihän minulla veneessä ole rahaa mukana.

Seuraava soitto koski ponttonilauttaa, joka oli jätetty tukkimaan ramppi. Sataman kalastajat tietävät kertoa, että lautta kuuluu Pyhäjoen ydinvoimalan työmaalle ja että työmiehet lähtivät juuri lounaalle. Kuulemma lounas saattaa joskus kestää myös iltaan asti. En voi odottaa iltaan asti.


Niina etsii näkinsammalia matalasta jokisuistosta.

Soitto numerotiedusteluun varmisti, että Trafilta saa omistajan tiedot myös veneiden rekisterinumeroiden perusteella. Yhdistys Trafille ja ponttonilautan omistajaksi selvisi helsinkilöäinen firma, ruoppaamassa tulevan Pyhäjoen ydinvoimalan alueita. Soitto kannatuksen vuoksi toiseen numerotiedusteluun ja pyyntö yhdistää firmaan.

- Voisinko saada puhua sen henkilön kanssa, joka teidän firmastanne tekee töitä Pyhäjoella?
- Meillä ei vielä ole allekirjoitettua sopimusta Pyhäjoelle emmekä siis työskentele siellä vielä.
- Niinkö tosiaan? Seison kuitenkin tässä rampilla, jonka teidän firmanne ponttoonilautta tukkii ja yritän saada omaa vuotavaa venettäni ylös. Voisitko etsiä uudelleen?
- No siinä tapauksessa... Käynpä kyselemässä. --- Juu, tosiaan, onhan meillä näköjään jo työt siellä käynnissä mutten tiedä, kuka siellä on. Yhdistän sinut eteenpäin niin jospa siellä tiedettäisiin.

Saan langan päähän miehen, joka tietää, kuka Pyhäjoella työskentelee. Otan nimen ja numeron ylös ja soitan kolmannelle osapuolelle. Hän lupaa yrittää järjestää ponttoonin pois tukkimasta ramppia seuraavan muutaman tunnin aikana.

Janos ja Niina kumivene Bellalla. Tilaa ei ole liikaa mutta näköjään tarpeeksi.

Taksia odotellessa on vielä aikaa soitella kalajokisille venehitsaamoille. Kolmannesta tärppää ja homma luvataan hoitaa vielä saman päivän aikana. Samalla pidän myös tekstiviesteillä yhteyttä Maia-veneen ja Bella-kumiveneen miehistöihin ja pidän heidät ajan tasalla. Informoin tapahtumasta myös Metsähallituksen Pohjanmaan meritiimin ja Virkistyksen venevastaavia.

Taksi soittaa matkan varrelta ja kysyy ajo-ohjeita Tervon kalasatamaan. En ole koskaan saapunut tänne muulla pelillä kuin juuri meritse joten en tiedä, kuinka autolla ajetaan paikalle. Tyrkkään luurin vieressä seisovalle paikalliselle veneilijälle.

- Joo, sitten vaan luikertelet sitä tietä ihan loppuun asti kunnes satama tulee vastaan. Muista kääntyä siitä entisen Shellin kohdalta, siinä on joku kesäkahvila. Ja se seuraava mutka on hankalasti alamäkeen mutta usko vaan että siitä koulun nurkalta se kääntyy.



Taksi saapuu, lähden Crockseissa ja pitkissä kalsareissa Kalajoelle (tällä kertaa olen ollut ennalta viisas ja ottanut pelastautumispuvun lisäksi mukaan Crocksit. Mutten housuja.)

Ponttoonimies saapuu sillä aikaa kun ajalen Hiluxilla kohti Tervoa. Oli kuulemma ihmetellyt että "Mistä ihmeestä se nainen sai mun puhelinnumeron?!"

Kyllä Numerotiedustelu ja kännykkä toimivat! Millä ihmeellä tuostakin olisi ennen selvitty? Savumerkeillä?

Lopputuotteena ponttooni poistui rampilta, Buster nousi trailerille ja seuraavana aamuna saimme sen jo hitsattuna takaisin. Välillä tuntuu että kännykkä on todella se tärkein työväline.

Essi Keskinen

Suvi Olympialaisten naisten nauhavoimistelujoukkueeseen? Ei kun Suvi suoristamassa kierteellä ollutta 300 m kiinteää linjaa.

Aurinkorasvaa on parempi olla liikaa kuin liian vähän.


Perämeren meritiimi 2015 ottamassa tiimikuvaa uusien tiimihuppareiden kanssa Maakallan tornin portailla

"Puoli kilometriä tuohon suuntaan!" Perämeren rannat ovat matalat.

Muuttotavaraa on aina paljon...








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti