Sumussa kohti Helsinkiä - terveisiä Perämereltä

Neuvotteluhuone on varattu herbaarion tekoon ja museonäytteiden järjestelemiseen.

Mistä tietää, että syksy on todella alkanut ja maastokausi loppunut? Siitä että viikon jokaiselle päivälle on kalenteriin merkitty jokin palaveri, kokous tai koulutus. Tämä on ollut sellainen viikko. Juuri nyt puksutan junalla Vihannin kohdalla tarkoituksena saapua Helsinkiin iltakokousta varten. Maisemat ovat aina kauniit aamujunasta - usvaisia peltoja, jäniksiä, hirvi jonka toivon näkeväni hämyisellä pellolla mutta joka vielä antaa odotuttaa itseään.

Viime viikon blogissa valitin toimistoon joutumista. Eräs lukija ja tuttu Perämeren kansallispuiston kävijä vuosien takaa tunsi tuskani kaapeleita myöten omalle tietokoneelleen ja lähetti minulle piristykseksi (vai suolan hieromiseksi haavoihin?) viimeviikkoisia kuvia tyyneltä mereltä Perämeren kansallispuistosta. Olisihan merellä vielä joitakin hyviäkin päiviä annettavana näin syksyllä, mutta tyynet ovat yleensä harvassa ja niitä saa odotella. Lisäksi tiimini on huvennut minuun, Markukseen, häitään hermoilevaan Johannaan, rantakasvit ovat kuolleet ja toimistoon oli joka tapauksessa palattava ennen kuin Niina ja Manu lähtivät pois töistä ja ehtivät hoitaa herbaarion ja kasvinäytteet. Ei siis auta kuin katsella minulle lähetettyjä kauniita tyyniä merikuvia ja keskittyä toimistotyöhön. 

Maanantaina pidin kokousta Oulun koulutoimen ja Perämeren matkailu- ja virkistyshankkeen BBB:n kanssa siitä, voisiko Perämerta mitenkään saada alueellisesti opetussuunnitelmaan. Lapset Oulussa ja tästä pohjoiseen oppivat rakkolevistä, sinisimpukoista ja muista etelän ihmeistä, joita eivät kenties koskaan tule näkemään, mutta eivät kuule koskaan vesisammalista tai humuspitoisesta vedestä.

Tiistaina sain tiukan koulutuspaketin Metsähallituksen uuden hankintajärjestelmän käyttöön.

Keskiviikkona sain vieläkin tiukempaa koulutusta aiheesta "palvelumuotoilu". Kysyin kouluttajalta, mitä tältä koulutukselta odotetaan koska en yhtään ymmärrä, mistä siinä on kyse, ja minulle sanottiin että "opin muotoilemaan palvelut paremmin". Hullua hurskaampi nyt? Koulutus oli hyvä ja sain oivalluksen: kuuntelen tästä lähin enemmän kaikenlaisia mieheni asiaankuulumattomia ja asiantuntemattomia jorinoita työhöni liittyen jotta näkisin asiantuntijaputkesta myös ulospäin ja osaisin katsoa ongelmia toisestakin näkökulmasta. 

Torstaina profiloin ja brändäsin kansallispuistoja. Iso joukko metsähallituslaisia leikki post-it -lapuilla.

Ja nyt olen siis matkalla kohti seuraavaa palaveria, joka käsittelee tutkimussukeltajien edunvalvontaa, turvallisuutta ja muita asioita.

Sen verran olen pystynyt säilyttämään kosketusta maastotöihin että aina sopivissa väleissä olen tulkinnut kesän videoita. Niitähän otettiin reilut 1600 kappaletta joten tulkintaa on! Busterkin nousi maanantaina vedestä.

Etelä-Suomen kollegani puurtavat vielä valtaosin maastossa, koska olosuhteet sen sallivat. Suomi on pitkä maa ja alueellinen vaihtelu on suurta. Perämeren maastokausi taas aloitetaan aiemmin, koska joskushan ne kesän työt täytyy ehtiä tekemään.

Jatkan hirvenmetsästystä junan ikkunasta (yhä sumua) samalla kun tulkitsen muutaman videon ja lähetän isot kiitokseni koko kesätiimilleni, joka teki upeasti töitä ja oli sen lisäksi vielä hauskaa seuraa :) Näin ne valtion tulostavoitteet täyttyvät!

Essi Keskinen