Ettäs kehtaat! - terveisiä Perämereltä

Mietin tässä toissapäivänä kehtaamista. Mitä sinä kehtaat tehdä toisten edessä tai seurassa ja mitä et kehtaa. Mikä hävettää? Ja miksi joidenkin seurassa kehtaa ja toisten ei?

Kotona kehtaa enemmän kuin kodin ulkopuolella, se on selvä. Olemme mitä ilmeisimmin meritiimini kanssa luoneet varsin kodinomaisen työympäristön, koska minusta tiimiläiseni kehtaavat vaikka mitä. Enimmäkseen siksi, että yleensä ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta myös siksi, että elämme kuin suurperhe, kaikki yhdessä pienissä tiloissa.

On täysin tavallista, että joku viettää koko päivän pitkässä kerrastossa, jos välillä käy ajamassa venettä tai sukeltamassa. Miksi välillä vaihtaisi vaatteita? Olemmehan jo nähneet hänet kerrastossa. Ja vaatteidenvaihdonkin olemme jo nähneet. Mihin pääsisi yksityisesti vaihtamaan vaatteita, kun tiloja on 30 neliötä ja ihmisiä kahdeksan.

Kuljemme tukka sekaisin, kun tuulessa letti ei pysy kasassa, käymme yhdessä saunassa, koska puhumme siellä työasioita ja käymme vessassa veneen takaa roikkuen, kun muut katsovat toiseen suuntaan, koska merellä ei ole erillisiä kylpyhuoneita.

Vietämme aikaa niissä varusteissa, jotka sopivat parhaiten työhön, emme niissä, jotka toisivat vartaloidemme parhaat puolet esiin. Jos näyttää naurettavalta, näyttää naurettavalta, mutta on ainakin asianmukaisesti puettu. Nukumme samassa mökissä ja kuuntelemme toistemme puhumista unissaan.

Kameran kanssa heiluvaa voi pyytää rajaamaan kuvan niin, että terveysside ei näy pikkareista läpi (Siis eilen oli kuuma! Ja olimme Santapankilla! Eikä mukana ollut bikineitä, mutta silti jouduttiin kahlaamaan! Emme olleet varautuneet helleaaltoon näyden +11 asteen kelien jälkeen!)

No missä tilanteessa sitten mietin sitä, mitä tämä ryhmä oikein kehtaa ja mitä ei? Kun edellisiltana istuimme yksitoistatuntisen Hailuodosta-Krunneille -muuttopäivän jälkeen täysin rättiväsyneinä klo 22 jälkeen ruokapöytään ja joku sattui sanomaan, että tässä nyt sitten istun ruuan ääressä vaikka on tukka sekaisin. Toinen sanoi että niin mullakin, ja lisäksi päällä on vain pitkät kalsarit. Joltakulta puuttui housut kun ne olivat märät, toisella oli päällään märät housut. Eräällä oli märät bikinit T-paidan alla ja hän olisi voinut osallistua Miss Märkä T-paita -kisaan.

Mitä nämä ihmiset sitten EIVÄT kehtaa tehdä? He eivät kehtaa ottaa viimeisiä paloja pekinginankasta jos vaikka muutkin haluavat.

Krunneilla on vesi matalalla. Kaiken tämän maan pitäisi olla vettä. Mene nyt tästä sitten uimaan! Tämä on nimittäin saunarannasta otettu.

Linda ottaa Kautsky-näytettä.

Santapankille lounaalle!

Olipa kiva muuttaa kun koko tonni tavaroita jouduttiin ensin poijulla siirtämään Maiasta Busteriin, tuomaan Busterilla maihin niemennokkaan (ei päästy Ulkokrunnin venevalkamaan asti kun vesi oli niin matalalla), jättämään Buster hietikolle, kantamaan tavarat hiekkasärkälle ja siirtämään siitä sitten kivikkoa pitkin kantamalla maihin tai lastaamalla painavimmat kumivene-Bellaan ja hinaamalla maihin.

Osa tavaroista on jo rannalla...

Volgan lautturit. Ei ole laituria, jonka kylkeen ajaisi Maiaa kun vettä on nilkkaan asti.

Tämänkö takia opiskelin itseni tohtoriksi? :)

Perämeren kansallispuistosta löytyi uusi hylyn osa

Heinäkuun 20. Perämeren kansallispuistossa järjestettiin vedenalaiset talkoot, joiden tarkoituksena oli kartoittaa vedenalaista kulttuuriperintöä ja luontoa. Yllätyksekseen suojelubiologi Essi Keskinen ja sukeltaja Janne Rekilä löysivät oikeasti uuden hylyn kappaleen Selkä-Sarven saaren edustalta, vedenalaiselta luontopolulta! Hylyn osa ei ollut polulla vielä viime syksynä, joten se on todennäköisesti kulkeutunut siihen talven aikana. 




Kappaletta dokumentoimassa ollut Matias Kulmala Tampereen Urheilusukeltajista kertoi, että kappaleen pituudeksi paljastui kuusi metriä ja leveydeksi noin kaksi metriä, ja se on pintakäsitelty mustalla aineella, joka ei ole kuitenkaan tervaa. Hylyn laudat on kiinnitetty toisiinsa rautanauloin. Löytynyt osa on luultavasti alle 20 metrisestä aluksesta, mutta ei soutuveneestä.

– On kiinnostavaa tietää, mistä hylky on peräisin, ja kuinka pitkiä matkoja noinkin iso hylyn osa voi kulkeutua veden mukana. Hylyn kappale on limisaumainen, mikä viittaa pohjoismaiseen rakennustyyliin. Se voi olla vaikka kalastusveneen osa, kertoo intendentti Maija Matikka Museovirastosta.

Toisella puolella saarta Tornionlaakson sukellusseura havaitsi viistokaikuluotauksella mahdollisia hylyn osia. Päivään osallistui Metsähallituksen sukeltajien lisäksi noin 30 vapaaehtoista sukeltajaa Torniosta, Kemistä, Rovaniemeltä, Oulusta, Raahesta, Tampereelta, Lahdesta ja Porista.

Vedenalaiset talkoot järjestettiin osana Suomi-Ruotsi yhteistyössä toteutettavaa Boundless Bothnian Bay -hanketta, jonka tavoitteena on luoda Perämerestä yhtenäinen virkistys- ja matkailualue. Lue talkoopäivästä myös BBB-hankkeen blogista!

Vedenalaisinventointeja, hirviä ja kajanskaa

Ja niin on kesän kenttäkausi taas polkaistu käyntiin, eikä vain käyntiin vaan hyvään vauhtiin ja tällä kertaa koko Metsähallituksen Pohjanmaan Luonnonsuojelun porukan voimin. Vietimme kaksi päivää kesäkuun alussa Vaasan kupeessa Alskatissa ja Valassaarilla tutustuen Metsähallituksen eri alueiden toimintaan.  Tuntuu kuin noista kenttäkauden avajaisista olisi mennyt vasta muutama päivä, mutta kun katson kalenteria tarkemmin, niin tässähän ollaan jo melkein puolessa välissä kesää!

Paljon on saatu aikaan – VELMUn vedenalaisinventoinnit ovat hyvässä vauhdissa, pohjaeläinnäytteenotot on saatu aloitettua ja muutama sukelluslinjakin on tehty. Yhtä tärkeää myös lienee se, että maanantai on vakiintunut tortillapäiväksi, suomen-, kainuun- ja ruotsinkielisten yhteistyö on tuottanut uuden täysin käsittämättömän kajanskan kielen jota puhuessa ei aina puhujakaan välttämättä ole selvillä siitä mitä sanoo, ja yllätykseksemme merellä on bongattu hirvikolarivaara.



Aleksi asianmukaisessa varustuksessa matkalla merelle



Saanen esitellä Vaasan meritiimin: suojelubiologi Pekka, suunnittejat Ulrika, Johanna ja Annica, luontokartoittajat Jusku ja Pauliina sekä harjoittelijat Aleksi ja Anna. Tällä porukalla olemme pyörineet Merenkurkussa inventoimassa vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuutta jo puolisentoista kuukautta.



Pekka, Annica, Ulrika ja Pauliina Norrskärin majakassa.



Kenttäkauden avajaisten jälkeisellä viikolla muutimme jokseenkin arvaamattomalla säällä Norrskärille. Oikukkaan sään johdosta vain allekirjoittanut ja Johanna pääsivät perille asti, muut kääntyivät takaisin Vaasaan. Onni onnettomuudessa meillä oli koko tiimin ruoat joten nälkää ei tarvinnut nähdä. Saimme tehtyä tarvittavat varustehuollot säästä huolimatta ja seuraavana päivänä loput tiimistä pääsivät liittymään seuraamme ja inventointikuvaukset pääsivät kunnolla vauhtiin. Norrskärin kauniilla majakkasaarella ei voi olla viihtymättä. Vaikka tuijottelin majakkaa viime kesänä mökin rappusilla iltaisin tuntikausia, ei sen hohto ole kadonnut mihinkään tänäkään kesänä. Tämän saaren lumous pitää minua tiukasti otteessaan.



Norrskärin majakka ennen auringonlaskua





Merenkurkku, toimistomme.



Päivät ovat täyttyneet vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventoinneista kahdella, toisinaan kolmella venetiimillä. Olemme kuvanneet merenpohjaa pohjaan laskettavan kameran avulla, joka on tänä vuonna kerännyt meille HD kuvaa tulkattavaksi. Tuulisina ja sateisina päivinä on sitten riittänyt datan käsittelyä ja huoltohommia. Aleksi kävi myös piipahtamassa Oulun meritiimissä ja auttamassa heitä vedenalaisen luontopolun kunnostuksessa.



Meritiimin veneet valmiina lähtemään merelle.



On ollut mielenkiintoista verrata viime kesän inventointituloksia tähän kesään. Viime kesänä vietimme osan ajasta Vaasan eteläpuolella, kun taas tänä kesänä olemme olleet lähinnä Vaasan pohjoispuolella. Vedenalaisen kasvillisuuden runsaudessa näkyy selkeä ero veden suolapitoisuuden vaihtelun vuoksi. Heinäkuun alussa oli sitten aika sanoa Norrskärille hyvästit ainakin toistaiseksi ja muuttaa kovassa aallokossa Mikkelinsaarille vielä pohjoisemmaksi.



Ahkerat inventoijat palaamassa Mikkelinsaarille pitkän päivän jälkeen. Kesä kastelemansa kuivattaa, toivokaamme.



Mikkelinsaarten vanha merivartiostoasema on siis tämän hetkinen tukikohtamme. Vedenalaisinventoinnit jatkuvat yhä edelleen kameran avulla ja linjasukellukset ja pohjaeläinnäytteenotot ovat pikkuhiljaa myös pääsemässä vauhtiin.



Anna, Annica, Pauliina ja Jusku pohjaeläinnäytteenotossa.



Muutama viikko sitten kertailimme veneturvallisuusasioita, meriradion toimintaa, pelastusveneen käyttöä, hätärakettien toimintaa yms. sekä keräsimme hämmästynyttä veneilijäyleisöä kun harjoittelimme mies yli laidan -tilannetta Juskun ystävällisellä uhrautumisella. Hymy oli kaikilla herkässä traagisen tilanteen harjoittelusta huolimatta ja Jusku saatiin turvallisesti takaisin veneeseen.



Jusku yli laidan!



Eräänä iltana tankkasimme veneitä rannassa kun yllätykseksemme näimme hirven uiskentelevan muina hirvinä naapurisaarelta meidän asuttamallemme saarelle. Siellä se vedessä mulkoili meitä vähintään yhtä kiinnostuneena kuin me mulkoilimme sitä laiturilla. Taisi hirvi saada tuulen mukana saarielämän arominäytteen ja sen seurauksena rantautui hieman kauemmas meistä. Mietimme että olisi siinä sukeltajalla ihmettelemistä kun vastaan uiskentelisi hirvi! Päätimme pitää moisia hirviä silmällä myös veneellä liikuttaessa.

Tänään vietämme tuulipäivää Vaasassa Metsähallituksen toimistolla ja hoitelemme toimistoasioita. Kesä on ollut mukavan aurinkoinen tähän mennessä joten toivotaan että aurinko pilkistää pian taas pilvien takaa tai vähintäänkin että tuuli laantuu ja pääsemme taas tositoimiin merelle. Sitä odotellessa, kiitos, näkemiin ja kuulemiin, tack och adjö!

Pauliina Ahti

 

Teemme ilolla merkittäviä asioita! - terveisiä Perämereltä

Kello on 4:14 torstaiaamuna. Istun Maian ruorissa, aurinko on jo noussut ja värjännyt taivaan mitä epätodellisimmilla pinkeillä, oransseilla ja liloilla. Meri on tyyni, ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. Johanna, Linda ja Suvi ottavat selkäni takana videoita ja laulavat isoon ääneen "Minä tahdon Pohjois-Karjalaan". Kalalokit ja tiirat käyvät kärkkymässä hiukopalaa kuin olisimme kalastamassa.

Joku odottaa lottovoittoa ollakseen onnellinen, toiselle onnellisuuden kynnys ylittyisi uudella autoolla. En laske itseäni työnarkomaaniksi, mutta olen silti hyvin onnellinen juuri nyt. Työt sujuvat taas ainakin tänä aamuna pitkän tuulijakson jälkeen, meri on kaunis, auringonnousu oli upea, ja tiimi mahtava. Missä muussa työpaikassa alainen voisi illalla pyytää esimieheltään että "Tanssisitko Essi tuulitanssin niin että me päästäisiin huomenna jo vihdoin töihin?"

Missä muussa työpaikassa tiimi itse päättäisi, että koska toimistoaikana vain tuulee, lähdetään sitten töihin silloin kun ei tuule. Heinäkuussa ollaan oltu inventoimassa kaksi kertaa niin että herätyskello on soinut ennen kolmea, ja tällä viikolla yön yli niin että tulimme viimeisellä klo 22 sunnuntai-illan lautalla Hailuotoon ja inventoimme klo 01-05 maanantain vastaisena yönä.

Olen useinkin ollut ylpeä mahtavasta tiimistäni, mutta erityisesti tällä viikolla. Neljän hengen mökissä majoittuu kahdeksan henkeä, ja kolme päivää olime käytännössä kaikki sisähommissa, koska ulkona tuuli pahimmillaan 23 m/s ("keskimääräinen aallonkorkeus Pohjoisella Perämerellä 2,2 m, korkein yksittäinen aalto 4,5 m"). Kenenkään pinna ei ole palanut, kukaan ei ole ollut toisen tiellä, päivät ovat soljuneet sopuisasti videoita analysoidessa ja niitä tallentaessa. Ilmatieteenlaitoksen sivujen päivityksiä on seurattu silmä kovana ja kummasteltu, minne ne tyynet jäivät.

Kattolamppu

Moraali oli korkealla, vaikka merelle ei päästykään, tai päästiin vain kummallisiin kellonaikoihin, jolloin toiset saattoivat nukkua kun toiset tulivat töistä.

Olen aina naureskellut firmojen visioille, missioille ja sloganeille. Nyt kuitenkin joku Metsähallituksella on osunut asian ytimeen kun on kirjoittanut meille tunnuslauseen "Teemme ilolla merkittäviä asioita." Eihän näitä hommia kukaan rahan takia tee vaan motivaatiot löytyvät aivan muualta.

Kiitos siis upealle Perämeren tiimille siitä että olette sisäistäneet Metsähallituksen työvoimapoliittisen kannan näin hyvin!

P.S. Tuntuu tulevan jokavuotiseksi perinteeksi, että minä juutun se kaikkein rönttöisin ja maalisin haalari päälläni satamaan, josta ei saakaan polttoainetta vaikka piti. Tällä kertaa se tapahtui Raahessa, josta vielä viime vuonna sai tankattua veneen mutta tänä vuonna ei. Kävellen on paha lähteä hakemaan bensaa Maian 350 l tankkiin. Onneksi ystävälliset alkuasukkaat ottivat muukalaiset suopeasti vastaan ja satamanvartija lähti käyttämään minua ensin Raahen Tokmannilla ostamassa jerrykannuja ja sitten tankilla, vaikka minulla olikin päälläni se kaikkein rumin pelastautumispuku (sitähän ei voinut ottaa pois, koska kengät olivat Hailuodossa). Edellisvuonna sama homma Vatungissa, jossa paikallinen taksikuski kuljetti minua huoltoasemalle ja osti minulle velaksi bensaa ja taksikyydin, koska minulla ei ollut lompakkoa mukana. Lainasi vielä omaa bensakannuaankin, ja olisi kuulemma lainannut myös vaimonsa kenkiä, jos olisin ymmärtänyt puhelimessa sanoa, että minulla ei ole kuin pelastautumispuku.

Kiitos siis myös Raahen satamanvartijalle ja ystävällisille raahelaisille! Olisi työpäivä jäänyt tyngäksi ilman teitä!

Suvi ja Johanna keräsivät mustikoita ja tarjoilivat mustikkakakun kirjoitusalustalta. Tarjoiluehdotukseen kuuluu pullo alaskalaista mustikkaviiniä.

Meri-inventointia Perämerellä.

"Hyvää työyötä" - terveisiä Perämereltä

Kolmen viikon anarkia päättyy ensi maanantaina, kun Suuri Johtajamme Essi palaa majakaksemme myrskyiselle merelle selvittyään ensin alaskankokoisesta aikaerostaan.

Ja myrskyinen on meri todellakin ollut koko tämän viikon Essin poissa ollessa. Koko viikon olemme istuneet hyttysiltä piilossa hermeettisesti suljetussa mökissämme ja huokailleet toinen toistaan surkeammille tuuliennusteille.

Tuulipäivinä ohjelmassa on tavallisesti edeltävinä päivinä tehtyjen töiden siirtämistä digitaaliseen muotoon (Exceliin naputtelua), sekä muita yleishyödyllisiä huoltotöitä. Tuulipäivinä jäävät myös työtunnit yleensä vähäisemmiksi ja aikaa jää enemmän esimerkiksi mustikkametsällä käymiseen ja lettujenpaisteluun (ja ensi viikolla toivottavasti Hailuodon emutarhaan tutustumiseen). Mielenterveys vielä saattaisi kestää monotonisen kymmentuntisen Excel-naputtelun, mutta työ vaatii sen verran tarkkuutta, että ylityöt tällä saralla kannattaa pitää hillittyinä. Huhujen mukaan Excel-vastaavamme Johanna käytti talvikaudella kaksi kuukautta pelkästään edellisen kesäkauden näppäilyvirheiden korjaamiseen.

Tuuliennuste tarjosi meille kuitenkin yhden toivonkipinän kun ilmatieteen laitoksen sääviisaat lupasivat laskea tuulennopeuden työkelpoiseksi muutamaksi tunniksi maanantaiyönä. Tämäkin kipinä sammui tosin varsin pian, kun olosuhteet eivät osoittautuneet yhtä ideaaleiksi kuin tuulikartoissamme. Kello 2:45 -herätyksen tuloksena oli kourallinen pomppuisia ja sameita pohjavideopätkiä ja jo kahdeksalta aamulla olimme koko tiimi autuaasti taas päiväunilla.

Hieman auringonnoususta myöhästynyt meribiologi.

Yön – ja täten koko viikon –  saldona oli yhteensä seitsemän pohjavideopistettä. Määrä kalpenee esimerkiksi toissaviikkoiselle kokonaispistesaldollemme, joka oli noin 350 kpl videopisteitä. Lohdutuksena tosin Oulun meribiologien aikakirja tuntee myös käsitteen "yhden pisteen viikko" kesältä 2010.

Tämän blogin esittelykappaleeseen on joku blogialkumeren aikoina kirjoittanut: "Tuuleeko, sairastuuko kukaan, hajoaako veneen moottori… Tule mukaan seuraamaan!” Nyt on seurattavaa näiltä osin sillä vastaukset olisivat: kyllä, kyllä ja kyllä. 

Moottoreihin liittyen koin nimittäin henkilökohtaisen kipparinurani pohjakosketuksen toissaviikolla, kun parin tunnin sisään onnistuin ajamaan Busterimme kiville kaksi (2) kertaa ja tuhoamaan siinä ohessa sekä Hondamme potkurin että varapotkurin. Kaksi (2) potkuria kahden (2) tunnin sisään on varsin kehno suoritus jos sitä verrataan esimerkiksi koko tiimimme viimekesäiseen hajotettujen potkurien saldoon: nolla (0) potkuria. Tätä asiaa sivuten opin varsin taitavaksi potkurinvaihtajaksi sekä myös, että kaikkiin merikortteihin ei ole nähty tarpeelliseksi merkitä karikoita.

Laiska kolmipiikki(?) laistanut pesänrakennuksesta ja hyötykäyttänyt  rikkinäistä potkuria.

Lomien ja yhden työhaastattelun vuoksi tiimimme koko saavutti aallonpohjansa tällä viikolla kun kahdeksanhenkinen inventointitiimimme kutistui viiteen – mukaan lukien flunssaiset ja selkävaivaiset. Positiivista tässä on, että kaikki mahtuvat suuremmitta vaivoitta ruokapöydän ääreen ja vain yksi joutuu turvautumaan lattian kumipatjamajoitukseen. Eikä kolmen hengen saunaammekaan tarvitse juuri jonottaa. Väen vähyys tarkoitti myös blogivastuun siirtymistä täksi viikoksi vähemmistösukupuolen edustajalle. Ensi viikolla blogannee jälleen joku tytöistämme, toivottavasti tyynemmistä sääolosuhteista.

-Lari

Lintuja! - terveisiä Perämereltä

Heipä hei kaikki, Suvi täällä taas kirjoittelee teille Perämeren meritiimin kuulumisia. Tämä viikko on ollut vähän huono sään kannalta. Maanantaina sumu haittasi inventointia, tiistaina tuuli, keskiviikkona ukkonen ja torstaina jälleen tuuli. Ensi viikolle toivommekin oikein hyviä ilmoja, että toimistohommat jäisi vähemmälle ja tiimi pääsisi taas kunnolla töihin merelle!

Ukkosta, tuulta, vettä, rakeita...

Ajattelin vähän kertoa teille linnuista joita me ollaan nähty viimeisten viikkojen aikana. Merellä liikkuva ei voi välttyä näkemästä lintuja, ainakaan lokkeja, ja toki välillä kohdalle voi sattua harvinaisempikin laji. Laitetaanpas tähän alkuun muutamia kuvia linnuista ja saatte tunnistaa lajeja. Kirjoitan sitten tekstin loppuun oikeat vastaukset :)

 Lintu 1.

Lintu 2.

Lintu 3.

Lintu 4.

Lintu 5.

Kalajoen Lepäsessä mökin läheisyydessä pesi niin leppälintu, peippo kuin kirjosieppokin. Lisäksi rannoilla näkyi muun muassa taivaanvuohi, koskeloita, lokkeja, ja joutsenia. Hailuodossa olemme nähneet aika paljon kahlaajia, esim. karikukkoja, tyllejä ja punajalkavikloja. Osa tiimistä näki myös pikkulokkeja, mutta ne ovat vielä minulla bongaamatta. Täytyy siis piakkoin päästä Hailuodon rannoille kamera kädessä!

Tällä viikolla suunnattiin myös Krunneille tekemään merimetsolaskentaa. Itse jouduin valitettavasti jäämään veneeseen kivimieheksi kun merimetsoyhdyskunnan lähellä oli niin matalaa. Sekös harmitti, mutta eipä sitä aina voi saada mitä haluaa.

Manu laskemassa merimetsoja.

Johanna, Manu ja minä havaittiin tällä viikolla myös Suomessa harvinainen lintulaji. Saatiin näitä lintuja kuvattuakin, tosin kuvanlaatu ei ollut mitenkään huikea zoomailusta johtuen. Tästä lajista en nyt kuitenkaan voi sen enempää kertoa, koska lajin epäillään pesivän Perämerellä eikä ihmisiä kannata päästää pesintää häiritsemään. Hieno juttu kuitenkin!

Linnut ovat osana meidän arkea koko kesän ajan. Arkeen sisältyy kuitenkin paljon muutakin. Meritiimin "normipäivä" voisi olla seuraavanlainen: aamulla ylös klo 7, aamupala, sääennusteen tarkistaminen, päivän töiden suunnittelu, eväiden teko, työkamppeiden pakkaaminen, veneillä inventointipisteille, inventointia x-määrä tunteja, evästämistä, inventointia, paluu mökille, työkamppeiden purkaminen, akut ja patterit lataukseen, kartat ja muut paperit paikoilleen, kuvatut videot koneelle, päivällinen (joka yleensä nautitaan varsin myöhään), seuraavan päivän sääennusteen tarkistaminen ja töiden suunnittelu, saunominen ja nukkumaan meno.

 Inventointia matalalla pisteellä.

 Suklaa on hyvä eväs ;)

Normaalia arkea tietysti sekoittaa tuulipäivät, jolloin sitten istutaan koneiden ääressä syöttämässä tietoja inventoinneista ja tehdään erilaisia laitteiden huoltotöitä. Päivittäisestä lämpimästä ruuasta huolehtii normaalisti Essi ja me muut hoidetaan tiskit. Nyt Essin lomalla olemme vuorotellen tehneet ruokaa koko porukalle. Melkoinen haaste on ollut tämän suurperheen ruokkiminen, mutta kaikki ovat tehneet hyvää sapuskaa ja riittävästi nälkäiselle meritiimille :)

Linda ja Niina tutkimassa kasveja.

Johannalle tuli rasti tiskauslistaan!

Seuraava lyhyehkö selostus on osoitettu erityisesti Toppilan Meripäivillä Niinan kanssa keskustelleelle mieshenkilölle. Hän kyseli että minkälaisessa kasvillisuudessa hauki oleilee. Vastaus on että laikkumaisessa vedenalaiskasvillisuudessa. Lajista ei ole niin väliä, mutta esimerkkinä mainittakoon ahvenvita. Hauki tykkää väijyä harvassa ruovikossa ja korteikossa.

Video vedenalaisen luontopolun asentamisesta, kuvaaja Lari Järvinen.

Vastaukset lintukuviin: 1) tylli, 2) punajalkaviklo, 3) karikukko, 4) kalalokki ja 5) lapintiira ja poikanen.

 Maia ilta-auringossa Marjaniemen satamassa.

 Meritiimi esittäytyi Pekanpäivillä Raahessa.

Punajalkaviklo Hailuodossa.                                 

Hailuodon rantaa.