 |
| Ekologisesti merkittävä Espoonlahti-Långviken -merialue on osa myös Espoonlahden ja Saunalahden Natura 2000 -aluetta. Kartta: VELMU |
Arvaatko, mistä harvinaisesta lajista on kyse? Äläkä skrollaa ihan hirveästi alaspäin, muuten arvoitus paljastuu!
Asiaan vihkiytynyt asiantuntija tietäisi vastauksen jo pelkästään levinneisyystiedon perusteella. Soiko kellot, jos kerron, että tätä lajia on tavattu vain Suomessa, Ruotsissa ja Kiinassa? Jos ei, niin on ehkä aika siirtyä lajia kuvailevien vihjeiden pariin.
Tämä laji on perusväritykseltään oljenkeltainen ja selkäpuolella on mustia viiruja. Se on myös pitkäraajainen. Näistä tuntomerkeistä ei varmaan hirveästi ole apua? Okei, aika antaa helpompia vinkkejä.
Se on 6-7 mm pitkä. Ahaa, eli kyseessä ei ole mikään iso eläin! Sillä on myös pitkät tuntosarvet. No niin, eli laji on mitä todennäköisimmin hyönteismaailman edustaja, mutta mikä?
Sillä on lentävien hyönteisten tapaan lenninsiivet, mutta se ei pysty lentämään. Mitä ihmettä? Lisäksi se on täysin sopeutunut akvaattiseen elämään ja tarvitsee ravinnokseen vesikasvillisuutta kuten hapsivitaa. Tämä laji kuuluu vesielämään hyvin sopeutuneiden ruokokuoriaisten (Donaciinae) alaheimoon. Joko nyt tiedät?
Vastaus häämöttää tämän kuvan alapuolella!
Vastaus häämöttää tämän kuvan alapuolella!
 |
| Meriuposkuoriainen on uhanalainen ja kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus |
Harvinaisen meriuposkuoriaisen koti Uudellamaalla sijaitsee Espoonlahti-Långviken -alueella. Kyseinen alue tunnistettiin asiantuntijaryhmän toimesta ekologisesti merkittäväksi merialueeksi eli EMMAksi ensisijaisesti sen kalakantojen vuoksi, mutta vaakakupissa painoi myös alueen merkityksellisyys uhanalaiselle meriuposkuoriaiselle (lue lisää EMMA-alueiden uhanalaisista lajeista täältä). Espoonlahti-Långviken on läntisen Suomenlahden ainoa tunnettu ja vieläpä runsas meriuposkuoriaisen esiintymisalue, mutta mistä alue on tehty, jos se niin meriuposkuoriaista kiehtoo?
Jokaisella lajilla, niin suurella kuin pienelläkin, on omat elinympäristönsä olosuhteisiin perustuvat vaatimuksensa. Macroplea-suvun lajit ovat sopeutuneet täysin akvaattiseen elämään, mikä on kovakuoriaisten suuressa lajikirjossa melko harvinaista; vain pieni osa niistä elää vedessä. Akvaattisen ympäristön mitattavia fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi lämpötila sekä happi- ja suolapitoisuus, jotka voivat vaikuttaa lajien esiintymiseen, mutta meriuposkuoriaisen tapauksessa sen esiintymistä Espoonlahti-Långviken -alueella selittää eniten ravintokasvillisuuden suhteellinen osuus (Lähde: pro gradu -tutkielma, Sanna Saari). Meriuposkuoriainen on siis perso hyvälle ruoalle! Tähän voisi näsäviisasti todeta, että ihminenkin on aikojen saatossa jäänyt niille sijoilleen, jos ravintoa on vain ollut tarpeeksi saatavilla.
 |
| Meriuposkuoriaisen ravintokasveja Espoonlahti-Långviken -alueella ovat hapsivita (kuvassa), sekä tähkä- ja kalvasärviä. Hapsivita oli tutkimuksen perusteella suosituin ravintokasvi, kun taas ahvenvitaa laji ei hyödynnä lainkaan. Kuva: Victoria Ollus / Metsähallitus |
Espoonlahti-Långviken ei ole alueena vain meriuposkuoriaiselle tärkeä. Mainitsin alussa, että alue sai EMMA-statuksen ensisijaisesti kalakantojensa vuoksi. Espoonlahti-Långviken -alueella esiintyy luontotyypeille laguunit ja laajat matalat lahdet tunnusomaista lajistoa, kuten monipuolista ja runsasta vesikasvillisuutta, vesisammalia, näkinpartaislajeja sekä hyvin kehittynyt ruovikkovyöhyke. Tämänkaltainen ympäristö on omiaan tarjoamaan suojaisan lisääntymisalueen monille kaupallisestikin tärkeille kalakannoille, esimerkiksi ahvenelle ja kuhalle. Espoonlahden perukkaan laskevat Espoonjoki ja Mankinjoki ovat molemmat myös merkittäviä, alkuperäisen meritaimenen ja kotiutetun vaellussiian lisääntymisaluetta. Espoonlahti-Långviken -alueen tärkeyttä lajien elinkierrossa ei voi tarpeeksi korostaa, vaikka alue on pinta-alaltaan vain reilut 7 neliökilometriä!
Aija Nieminen
Hyvät lukijat,
VastaaPoistatiedättekö, että Espoonlahden ja Saunalahden Natura 2000 -aluetta uhkaa Luoma-Mankki alueelle suunniteltu massiivinen junavarikko. Alueelle merkitty raskas junavarikko on hyväksymistä vaille Uusimaa 2050 maakuntakaavassa.
Uussima 2050-kaavaan esitetty ”raskas varikko” -merkintä on uhka alueen luonnonsuojelulle, kulttuuriympäristölle, asumiselle ja maaseutuelinkeinoille. Ehdotuksessa on osoitettu raskaan raideliikenteen varikko erittäin herkälle alueelle, jolla on maakunnallisia ja valtakunnallisia erityisarvoja (luonnonsuojelu, ekologiset yhteydet, maisema ja rakennettu kulttuuriympäristö).
Päätös vie pohjaa vuosikausien työltä, jota eri viranomaiset ja yhteisöt ovat tehneet Natura-alueiden ja Itämeren suojelemiseksi.
Vieläkö löytyy tahtoa harkita päätöstä uudelleen.
Ylle jätetty kommentti on tietoisen valheellinen.
VastaaPoistaMaakuntakaavan yhteydessä on tehty junavarikosta Natura-arvio, ja sen mukaan varikko EI AIHEUTA HAITTOJA, kunhan toteutetaan normaalit hulevesien hallintatoimet.
Itse asiassa päinvastoin - arviossa todetaan, että varikon sijoittuminen Kehä III:n varteen pellolle todennäköisesti vaikuttaa Natura-alueeseen positiivisesti, koska poistuvan pellon myötä sen valumien ravinnekuorma katoaa.
Miltään ympäristönsuojelutyöltä ei olla pohjaa viemässä, kourallinen alueen nimbyjä on vain ottanut hankkeen silmätikukseen, vaikka samaan aikaan alueelle hyväksytään mukisematta merkittävää lisärakentamista (jolle *on* arvioitu lieviä vaikutuksia Natura-alueelle luonnontilaisen maaston muuttuessa asuinalueeksi) sekä varikkoa suurempia Kehä III:n liittymiä ja lisäkaistoja.