perjantai 10. heinäkuuta 2020

EMMAt esittelyssä: Uhanalaiset lajit – Espoonlahti-Långviken

Karttakuva, jossa on valkoisella rajattu Uudellamaalla sijaitseva Espoonlahti-Långviken -alue.
Ekologisesti merkittävä Espoonlahti-Långviken -merialue on osa myös Espoonlahden ja Saunalahden Natura 2000 -aluetta. Kartta: VELMU
Arvaatko, mistä harvinaisesta lajista on kyse? Äläkä skrollaa ihan hirveästi alaspäin, muuten arvoitus paljastuu!

Asiaan vihkiytynyt asiantuntija tietäisi vastauksen jo pelkästään levinneisyystiedon perusteella. Soiko kellot, jos kerron, että tätä lajia on tavattu vain Suomessa, Ruotsissa ja Kiinassa? Jos ei, niin on ehkä aika siirtyä lajia kuvailevien vihjeiden pariin.

Tämä laji on perusväritykseltään oljenkeltainen ja selkäpuolella on mustia viiruja. Se on myös pitkäraajainen. Näistä tuntomerkeistä ei varmaan hirveästi ole apua? Okei, aika antaa helpompia vinkkejä.

Se on 6-7 mm pitkä. Ahaa, eli kyseessä ei ole mikään iso eläin! Sillä on myös pitkät tuntosarvet. No niin, eli laji on mitä todennäköisimmin hyönteismaailman edustaja, mutta mikä?

Sillä on lentävien hyönteisten tapaan lenninsiivet, mutta se ei pysty lentämään. Mitä ihmettä? Lisäksi se on täysin sopeutunut akvaattiseen elämään ja tarvitsee ravinnokseen vesikasvillisuutta kuten hapsivitaa. Tämä laji kuuluu vesielämään hyvin sopeutuneiden ruokokuoriaisten (Donaciinae) alaheimoon. Joko nyt tiedät?

Vastaus häämöttää tämän kuvan alapuolella!


Mikroskooppikuva vedenalla parittelevista kovakuoriaisiin kuuluvista meriuposkuoriaisista, jotka ovat pääväritykseltään keltaisia, mutta mustaraidallisia.. Alapuolella oleva naaras on tarttunut pitkillä raajoilla kiinni vesikasviin.
Meriuposkuoriainen on uhanalainen ja kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen II lajeihin. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus
Kyseessä on tietenkin uhanalaiseksi luokiteltu ja erityisesti suojeltava meriuposkuoriainen (Macroplea pubipennis)!

Harvinaisen meriuposkuoriaisen koti Uudellamaalla sijaitsee Espoonlahti-Långviken -alueella. Kyseinen alue tunnistettiin asiantuntijaryhmän toimesta ekologisesti merkittäväksi merialueeksi eli EMMAksi ensisijaisesti sen kalakantojen vuoksi, mutta vaakakupissa painoi myös alueen merkityksellisyys uhanalaiselle meriuposkuoriaiselle (lue lisää EMMA-alueiden uhanalaisista lajeista täältä). Espoonlahti-Långviken on läntisen Suomenlahden ainoa tunnettu ja vieläpä runsas meriuposkuoriaisen esiintymisalue, mutta mistä alue on tehty, jos se niin meriuposkuoriaista kiehtoo?

Jokaisella lajilla, niin suurella kuin pienelläkin, on omat elinympäristönsä olosuhteisiin perustuvat vaatimuksensa. Macroplea-suvun lajit ovat sopeutuneet täysin akvaattiseen elämään, mikä on kovakuoriaisten suuressa lajikirjossa melko harvinaista; vain pieni osa niistä elää vedessä. Akvaattisen ympäristön mitattavia fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi lämpötila sekä happi- ja suolapitoisuus, jotka voivat vaikuttaa lajien esiintymiseen, mutta meriuposkuoriaisen tapauksessa sen esiintymistä Espoonlahti-Långviken -alueella selittää eniten ravintokasvillisuuden suhteellinen osuus (Lähde: pro gradu -tutkielma, Sanna Saari). Meriuposkuoriainen on siis perso hyvälle ruoalle! Tähän voisi näsäviisasti todeta, että ihminenkin on aikojen saatossa jäänyt niille sijoilleen, jos ravintoa on vain ollut tarpeeksi saatavilla.


Tiheää vedenalaista vesikasvillisuutta, joka kurottaa pintaa kohti.
Meriuposkuoriaisen ravintokasveja Espoonlahti-Långviken -alueella ovat hapsivita (kuvassa), sekä tähkä- ja kalvasärviä. Hapsivita oli tutkimuksen perusteella suosituin ravintokasvi, kun taas ahvenvitaa laji ei hyödynnä lainkaan. Kuva: Victoria Ollus / Metsähallitus
Meriuposkuoriaista on metsästetty biologisin kartoitusmenetelmin myös Suomen ympäristökeskuksen luotsaamassa VELMU-ohjelmassa (vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma). Metsähallituksen Luontopalvelujen meritiimi on sukeltanut, snorklannut, kahlannut ja haravoinut tiheän vesikasvillisuusviidakon luonnehtimia matalia lahtia kasvi kerrallaan. Kova työ ja uudet löydökset palkitsevat ja ennen kaikkea turvaavat lajin paremman suojelun tulevaisuudessa!

Espoonlahti-Långviken ei ole alueena vain meriuposkuoriaiselle tärkeä. Mainitsin alussa, että alue sai EMMA-statuksen ensisijaisesti kalakantojensa vuoksi. Espoonlahti-Långviken -alueella esiintyy luontotyypeille laguunit ja laajat matalat lahdet tunnusomaista lajistoa, kuten monipuolista ja runsasta vesikasvillisuutta, vesisammalia, näkinpartaislajeja sekä hyvin kehittynyt ruovikkovyöhyke. Tämänkaltainen ympäristö on omiaan tarjoamaan suojaisan lisääntymisalueen monille kaupallisestikin tärkeille kalakannoille, esimerkiksi ahvenelle ja kuhalle. Espoonlahden perukkaan laskevat Espoonjoki ja Mankinjoki ovat molemmat myös merkittäviä, alkuperäisen meritaimenen ja kotiutetun vaellussiian lisääntymisaluetta. Espoonlahti-Långviken -alueen tärkeyttä lajien elinkierrossa ei voi tarpeeksi korostaa, vaikka alue on pinta-alaltaan vain reilut 7 neliökilometriä!

Aija Nieminen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti