SEAmBOTH-hanke on juuri päättynyt ja nyt on aika katsoa taaksepäin
ja tarkastella, mitä olemme saavuttaneet kaukokartoituksen (Earth Observation EO)
saralla. Aiemmassa blogissa kerrottiin englanniksi kaukokartoituksen perusperiaatteet. Tässä
blogissa keskitytään keskeisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin.
Kaukokartoitus auttaa vahvasti mallinnuksessa Perämerellä
SEAmBOTH-projektissa haluttiin kartoittaa alueellisia ja
ajallisia vedenlaadun muuttujia Perämeren alueella. Tätä ajatellen
kaukokartoitus on ylivoimainen työkalu. Projektissa selvisi hyvin, että elinympäristöjä
mallinnettaessa alueellisesti ja ajallisesti kattavat havainnot vedenlaadusta
ovat hyvin käyttökelpoisia. Projektin tulosten mukaan kuukausittaiset
yhteenvedot turbiditeetista (periaatteessa veden sameus) toimivat mallinnuksessa
paremmin verrattuna esimerkiksi päiväkohtaisiin, joskus pilvisen ajan
satelliittikuviin verrattuna. Tällä menetelmällä päivittäinen data saadaan
keskiarvoistettua ja yksittäiset datan laatua laskevat poikkeukset kuten
esimerkiksi pilvisen päivän kuvat voidaan poistaa. Esimerkki tästä löytyy
kuvasta 1. Keltaisella ja punaisella värjäytyneet alueet ovat niitä, joissa jatkuvasti
esiintyy enemmän turbiditeettia kuin muualla. Näitä alueita ovat esimerkiksi
jokisuistot ja ruoppaukset, jotka nostavat sedimenttiä pohjasta ja sekoittavat vettä.
Jos haluat tietää enemmän ekologisesta mallinnuksesta ja sen
tuloksista, lue
englanniksi aiheesta blogi.
Kuva 1. Turbiditeettikooste kesältä 2017 (1.7-7.9) kuten se on visualisoitu TARKKA-karttapalvelussa. Huomaa korkean turbiditeetin arvot (mitattuna FNU-yksiköinä) jokisuistoissa (kertoo joen tuomasta sedimentistä ja partikkeleista) ja ruoppausalueilla (kertoo pohjasta pöllyävästä aineksesta). |
Miten voimme tietää, että satelliittien tuottama data on luotettavaa?
Vastaus on varmennus. Varmennus eli validointi on prosessi, jossa
kaukokartoitustuotteiden arvoja verrataan in situ -arvoihin eli luonnossa
näyteasemilta kerättyihin arvoihin. Esimerkki tästä löytyy kuvasta 2. Nämä
kahdenlaiset turbiditeettihavainnot vastaavat toisiaan hyvin. Kyseisellä
näyteasemalla käydään veneellä noin kymmenen kertaa vuodessa. Kaukokartoitushavaintoja
kertyy huomattavasti enemmän saman ajanjakson aikana. Elokuussa 2018
kaukokartoitusdatassa nähdään kohonneita arvoja. Nämä havainnot johtuvat
todennäköisesti tuulen aiheuttamasta aallokosta, joka on nostanut pohjasta
sedimenttejä vesipatsaaseen (resuspensio). Vaikutus on voimakkain matalassa vedessä, mutta partikkeleita ja sedimenttiä saattaa kulkeutua
pitkiäkin matkoja virtausten mukana. Näyteasemalta ei otettu näytteitä juuri
tämän tapahtuman aikana, joten näytedatasta puuttuu täysin tieto tästä ylimääräisestä
sedimenttilastista vesipatsaassa tällä ajanjaksolla. Tapahtuma näkyy turbiditeettikartassa
kuvassa 3 (vasen kuva). Vertailun vuoksi oikeassa kuvassa näkyy tilanne ilman ”pöllyä”
eli resuspensiota.
Kuva 3. Turbiditeettikartta Perämerestä S2-datasta (satelliittidatasta) arvioituna 19.8.2018 (vasen kuva) ja 10.7.2018 (oikea kuva) (linkeistä pääsee TARKKA-karttapalvelun kuviin). Hailuodon asema (josta kuvan 2 näytteet on otettu) on merkitty kolmiolla ja numerolla 30372. Vasemmassa kuvassa näkyy kovan tuulen aiheuttama turbiditeettitilanne, oikeassa kuvassa näkyy tavallinen tilanne, josta korostuvat mm jokivesien tuomat samentumat.
|
Korkealaatuisten näytehavaintojen merkitys
In situ -näytteenotosta saatujen tulosten luotettavuus
on välttämätöntä kaukokartoitusmenetelmien validoinniksi eli varmentamiseksi ja
menetelmien kehittämiseksi. Siksi on erityisen tärkeää, että näytteet otetaan saman
menetelmäohjeistuksen mukaisesti joka puolella Perämerta. SEAmBOTH-hankkeen
aikana kerätyt maastonäytteet ovat olleet tärkeä resurssi algoritmien testaamisessa
ja kehittämisessä. Tumman ja humuspitoisen veden vedenlaadun algoritmeja
kehitettäessä täytyy kuitenkin käyttää hyvin pitkiä aikasarjoja ja tarpeeksi
suurta määrää näytteitä. Tulevaisuutta ajatellen suosittelemme, että tumman
veden näytteenottoa jatketaan intensiivisesti ja näytteenotossa seurataan SEAmBOTH-hankkeessa määriteltyä optista protokollaa.
Mitä opimme?
Turbiditeetti ja CDOM (chromophoric dissolved organic
matter, värjäytyneet liuenneet orgaaniset ainekset) pystytään hyvin arvioimaan
kaukokartoitusmenetelmillä Perämerellä. Rannikkoalueilla korkean resoluution mittauslaitteilla saadut tulokset ovat erityisen arvokkaita, kun taas ulkomerialueet voidaan helpommin kattaa
keskiresoluutioisilla mittauslaitteilla, jotka tuottavat havaintoja usein. Sentinel-3
OLCI -satelliitin tuottama kaukokartoitusdata vertautui hyvin monien näyteasemien
klorofylli a -arvoihin (käytetään kuvaamaan levän määrää vedessä).
Yksi esimerkki tästä nähdään kuvassa 4. Kyseinen näyteasema oli käytössä
SEAmBOTH-hankkeessa.
On kuitenkin vielä monia alueita, joilla
kaukokartoitusmenetelmiä täytyy vielä parantaa. Näitä ovat erityisesti korkean humuksen
eli hyvin tumman veden alueet. Odotamme mielenkiinnolla, kuinka nykyinen kaukokartoitusalgoritmien
kehitys selvittää nämä ongelmat.
SEAmBOTH-hankkeessa panostettiin paljon vesinäytteiden
ottoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseen ja mahdollisimman laadukkaiden
vesinäytteiden keräykseen. Työ käsitti mm. optisten protokollien kirjoittamista
ja näytteenottoryhmien koulutusta. Tämä toimii hyvänä pohjana tulevaisuuden
korkealaatuisen maastotyön jatkumiselle Perämerellä ja oli kahden maan suuri
yhteinen ponnistus.
Kaukokartoitustyöryhmästä
Tämä työ perustui kolmen partnerin väliseen yhteistyöhön:
-Suomen ympäristökeskus (SYKE)
oli vastuussa Sentinel-2 -datan kehittämisestä ja prosessoinnista ja julkaisee
tuloksensa TARKKA-sivustolla.
Kaukokartoitusasioissa voit ottaa yhteyttä eotuki.syke@ymparisto.fi
-osoitteeseen
-Brockmann Geomatics Sweden AB (BG) oli vastuussa Sentinel-3
-datan kehittämisestä ja prosessoinnista
-Tukholman yliopisto (SU)
oli vastuussa in situ -näytteiden menetelmäohjeistuksen tuottamisesta ja
mittausten tekemisestä hankealueella. Tukholman yliopisto myös mittasi Itämeren
eri heijastus- ja muita ominaisuuksia, joita käytettiin SYKEssä kehittämään Itämeren
kaukokartoitusmalleja.
Yhteistyö salli jokaisen hankepartnerin keskittyä omien
vahvuuksiensa piirissä oleviin asioihin, mutta oppia samalla muilta tietoa ja kokemuksia
jakamalla.
Kirjoittajat:
· - Sampsa Koponen, Jenni Attila, Kari Kallio, Hanna
Alasalmi, Mikko Kervinen, Vesa Keto, Eeva Bruun, Sakari Väkevä, Finnish
Environment Institute (SYKE)
· - Petra
Philipson, Brockmann Geomatics Sweden AB (BG)
· - Susanne
Kratzer, Department of Ecology, Environment and Plant Sciences, Stockholm
University
Kääntänyt Essi Keskinen. Kaikki käännöksessä mahdollisesti
tapahtuneet virheet ovat omiani, ja siksi alkuperäisen
blogin löytää englanniksi täältä.
Lisäluettavaa
· SU
have recently published a popular science article in Swedish on how to use
Sentinel-3 data to derive inorganic matter in the coastal zone from scatter.
The data from SEAmBOTH was included in the algorithm development for this
article: Kratzer, S. Havet från rymden -
satelliter berättar, Havsutsikt, Om Havsmiljö och Svensk havsforskning, 2/2019,
s. 9-11.
· A recent PhD thesis from
SU gives more insight on how to use remote sensing for research and management:
‘Baltic Sea from Space - The use of ocean color data to improve our
understanding of ecological drivers across the Baltic Sea basin - algorithm
development, validation and ecological applications’. The thesis can be
downloaded here:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti