perjantai 10. helmikuuta 2017

Ihmeellisen ihania ihmisiä


Pekka ja Eve pöllyttävät Hossan järven pohjaa kun nostosäkillä otetaan ylös iänmääritykseen meneviä osia vanhasta aidasta. Tämän blogin kuvat on valittu siksi että ne näyttävät kivoilta, ei siksi että ne liittyisivät tekstin kuvitukseen millään tavalla.
 
Olen ollut töissä Metsähallituksella yli kymmenen vuotta. Joka vuoteen ja kuukauteen mahtuu tietysti mukavia ihmisiä ja epäitsekkäitä tekoja, mutta tietyllä tavalla merkittävimmät ovat tapahtuneet toimiston ulkopuolella, erityisesti maastotöissä.
Google määrittelee epäitsekkyyden eli altruismin näin:
”Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter ”toinen”) tarkoittaa epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Altruismin vastakohta on egoismi. Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.”
Ryhdyin miettimään tätä kun viime lauantaina 4.2 järjestin Sukella talveen #luonnonpäivät -tapahtumaa. Kaikki uhkasi jo mennä pieleen kun tie tapahtumapaikalle ja parkkipaikka olivat metrisen lumihangen peitossa. Hätiin saatiin kuitenkin lähellä sijaitsevasta Mammuttihirsi-firmasta traktori, kauha ja kuski, eikä aikaakaan, niin auraus oli jo suoritettu.
En voinut ymmärtää, että joku ryhtyisi auttamaan näin matalalla kynnyksellä ja pyyteettömän oloisesti. Samalla mieleen tuli kuitenkin muitakin vastaavia tilanteita vuosien varrelta.
Mammuttihirsi tuli hätiin kun tie piti nopeasti aurata.
 
Kesällä 2013 minä, pari muuta naista ja vene jumitimme vähäisellä polttoaineella Raahen vierassatamaan, josta saikin yllättäen vain dieseliä. Lompakko oli sentään mukana, mutta kävellen ei bensaostoksille pääse. Satamavahti, joka hoiti hommaansa vapaaehtoisesti vapaapäivällään leipätöistään, lähti ajamaan minua ensin Raahen Tokmannille kanisteriostoksille ja sen jälkeen vielä bensa-asemalle. Ei olisi se naiskolmikko pötkinyt pitkällekään ilman tätä ystävällistä nuortamiestä.
Hossan yleisöpäivänä sukeltajat esittelivät live-kameran avulla Keihäslammen pohjassa makaavaa rekeä.
 
Vastaavanlaisesti kävi vuonna 2011 Vatunginnokassa, josta ei enää saanutkaan polttoainetta elokuussa kuten aiemmin kesällä oli onnistunut. Minä ja Annika olimme vähillä bensoilla liikenteessä ja pääsimme veneellä Vatunkiin, vain huomataksemme, että siellä ei ole a) polttoainemyyntiä mutta myöskään b) meillä ei ole lompakkoa.
Soitin Iin taksille, joka tuli hakemaan minut pelastautumispuku päällä bensaostoksille. Kun mies kurvasi Vatungin laiturille, hän kauhisteli heti että ”Olisit nyt sanonut että sulla on vaan pelastautumispuku eikä kenkiä matkassa, olisin ottanut vaimon kengät matkaan!” Mies suostui ajelemaan minua ympäri Iitä ilman mitään takeita rahansaannista, osti minulle bensiinikanisterin ja bensaa huoltoasemalta, ja laittoi kaiken sitten laskutukseen Metsähallitukselle kun ei minulla kerran ollut rahaa mukana.
Iin Röytän saarella on veneilijöitä ja mökkeilijöitä varten näppärät maitokannut. Kulkevat niillä sukellusvarusteetkin.
 
Viime kesänä Jusku ja minä ajoimme Torniojoessa kumiveneen karille kun kesämyrsky Rauli oli siirrellyt merimerkkejä. Paikallinen mökkiläinen auttoi meitä pääsemään rantaan, vei meidät autolla sinne minne olimme jättäneet oman maasturimme, ja auttoi vielä lastaamaan kumiveneen Hiluxin katolle.
Vuonna 2012 ollessani merellä töissä, puhelimeen kilahti tekstiviesti. Siinä luki vain ykskantaan ”Olemme inventoimassa. Hilux on ojassa.” Tätä sitten rannalle selvittämään ja totta totisesti Hilux oli ojassa! Se ei ollut vain ojassa, vaan se oli myös meressä, mahaansa ja akseleitaan myöten venerännissä pehmeällä rannalla! Pojat olivat ajaneet Hiluxin sinne ja lähteneet inventoimaan kumiveneellä.
Soittelin Hailuodon huoltoasema SEOlle ja kysyin myyjältä, sattuuko kahvittelijoiden joukossa olemaan yhtään traktori-isäntiä. Olihan siellä, ja juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Hän lupasi kahvin jälkeen lähteä metsätien päähän pikkusatamaan auttamaan Hiluxin kuiville.
Traktori ja isäntä saapuivat ja niinhän se nousi kolmitonninen Toyota Hiluxkin helpon näköisesti merestä kun vetäjänä on kettinki ja traktori. Ilman näitä hailuotolaisia isäntiä ja heidän traktoreitaan olisi moni muukin varmaan pulassa.
Viime kesän pelastautumisharjoituksista.
 
Pari kesää sitten saimme myös alumiinihitsarin tekemään iltatöitä kun hän suostui hitsaamaan Busterin kuntoon yötä myöten.
Saan olla kiitollinen siitä, että olen työssäni törmännyt lähes yksinomaan ystävällisiin ja mukaviin ihmisiin, auttavaisiin ja ihaniin. Niin monesti on jäänyt hyvä mieli ja hymy päälle kun on kohdannut sellaista epäitsekkyyttä, jota vain toivoo voivansa itse joskus levittää eteenpäin.
Kiitoksia kaikille ihanille ihmisille, joihin olen vuosien varrella törmännyt, ja kaikille teille, joita en ole vielä tavannut!
Essi Keskinen
Kalajoella vuonna 2008 - laboratorio voi olla ulkonakin.

Välillä täytyy hiukan huilia.

Keväällä 2006 Saaristomeren kansallispuistoon rakennettiin vedenalaista luontopolkua surffilaudan avulla.

Raakkuhommat luonnistuvat myös meribiologilta. Tosin seuraavana vuonna oli mukavampaa kun polviin oli hankittu remonteissa käytettävät suojukset ja kivillä konttaaminen sujui helpommin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti