Olen ollut töissä Metsähallituksella yli kymmenen vuotta. Joka vuoteen ja
kuukauteen mahtuu tietysti mukavia ihmisiä ja epäitsekkäitä tekoja, mutta
tietyllä tavalla merkittävimmät ovat tapahtuneet toimiston ulkopuolella, erityisesti
maastotöissä.
Google määrittelee epäitsekkyyden eli altruismin näin:
”Altruismi (ransk. altruisme,
lat. alter ”toinen”) tarkoittaa epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa
toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Altruismin vastakohta on egoismi.
Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän
määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi.”
Ryhdyin miettimään tätä kun viime lauantaina 4.2 järjestin Sukella talveen
#luonnonpäivät -tapahtumaa. Kaikki uhkasi jo mennä pieleen kun tie
tapahtumapaikalle ja parkkipaikka olivat metrisen lumihangen peitossa. Hätiin
saatiin kuitenkin lähellä sijaitsevasta Mammuttihirsi-firmasta traktori, kauha
ja kuski, eikä aikaakaan, niin auraus oli jo suoritettu.
En voinut ymmärtää, että joku ryhtyisi auttamaan näin matalalla kynnyksellä
ja pyyteettömän oloisesti. Samalla mieleen tuli kuitenkin muitakin vastaavia
tilanteita vuosien varrelta.
Kesällä 2013 minä, pari muuta naista ja vene jumitimme vähäisellä
polttoaineella Raahen vierassatamaan, josta saikin yllättäen vain dieseliä.
Lompakko oli sentään mukana, mutta kävellen ei bensaostoksille pääse.
Satamavahti, joka hoiti hommaansa vapaaehtoisesti vapaapäivällään
leipätöistään, lähti ajamaan minua ensin Raahen Tokmannille kanisteriostoksille
ja sen jälkeen vielä bensa-asemalle. Ei olisi se naiskolmikko pötkinyt
pitkällekään ilman tätä ystävällistä nuortamiestä.
Hossan yleisöpäivänä sukeltajat esittelivät live-kameran avulla Keihäslammen pohjassa makaavaa rekeä. |
Vastaavanlaisesti kävi vuonna 2011 Vatunginnokassa, josta ei enää
saanutkaan polttoainetta elokuussa kuten aiemmin kesällä oli onnistunut. Minä
ja Annika olimme vähillä bensoilla liikenteessä ja pääsimme veneellä Vatunkiin,
vain huomataksemme, että siellä ei ole a) polttoainemyyntiä mutta myöskään b)
meillä ei ole lompakkoa.
Soitin Iin taksille, joka tuli hakemaan minut pelastautumispuku päällä
bensaostoksille. Kun mies kurvasi Vatungin laiturille, hän kauhisteli heti että
”Olisit nyt sanonut että sulla on vaan pelastautumispuku eikä kenkiä matkassa,
olisin ottanut vaimon kengät matkaan!” Mies suostui ajelemaan minua ympäri Iitä
ilman mitään takeita rahansaannista, osti minulle bensiinikanisterin ja bensaa
huoltoasemalta, ja laittoi kaiken sitten laskutukseen Metsähallitukselle kun ei
minulla kerran ollut rahaa mukana.
Iin Röytän saarella on veneilijöitä ja mökkeilijöitä varten näppärät maitokannut. Kulkevat niillä sukellusvarusteetkin. |
Viime kesänä Jusku ja minä ajoimme Torniojoessa kumiveneen karille kun kesämyrsky
Rauli oli siirrellyt merimerkkejä. Paikallinen mökkiläinen auttoi meitä
pääsemään rantaan, vei meidät autolla sinne minne olimme jättäneet oman
maasturimme, ja auttoi vielä lastaamaan kumiveneen Hiluxin katolle.
Vuonna 2012 ollessani merellä töissä, puhelimeen kilahti tekstiviesti.
Siinä luki vain ykskantaan ”Olemme inventoimassa. Hilux on ojassa.” Tätä sitten
rannalle selvittämään ja totta totisesti Hilux oli ojassa! Se ei ollut vain
ojassa, vaan se oli myös meressä, mahaansa ja akseleitaan myöten venerännissä
pehmeällä rannalla! Pojat olivat ajaneet Hiluxin sinne ja lähteneet
inventoimaan kumiveneellä.
Soittelin Hailuodon huoltoasema SEOlle ja kysyin myyjältä, sattuuko
kahvittelijoiden joukossa olemaan yhtään traktori-isäntiä. Olihan siellä, ja
juttelin hänen kanssaan puhelimessa. Hän lupasi kahvin jälkeen lähteä metsätien
päähän pikkusatamaan auttamaan Hiluxin kuiville.
Traktori ja isäntä saapuivat ja niinhän se nousi kolmitonninen Toyota
Hiluxkin helpon näköisesti merestä kun vetäjänä on kettinki ja traktori. Ilman
näitä hailuotolaisia isäntiä ja heidän traktoreitaan olisi moni muukin varmaan
pulassa.
Viime kesän pelastautumisharjoituksista. |
Pari kesää sitten saimme myös alumiinihitsarin tekemään iltatöitä kun hän
suostui hitsaamaan Busterin kuntoon yötä myöten.
Saan olla kiitollinen siitä, että olen työssäni törmännyt lähes yksinomaan
ystävällisiin ja mukaviin ihmisiin, auttavaisiin ja ihaniin. Niin monesti on
jäänyt hyvä mieli ja hymy päälle kun on kohdannut sellaista epäitsekkyyttä,
jota vain toivoo voivansa itse joskus levittää eteenpäin.
Kiitoksia kaikille ihanille ihmisille, joihin olen vuosien varrella
törmännyt, ja kaikille teille, joita en ole vielä tavannut!
Essi Keskinen
Kalajoella vuonna 2008 - laboratorio voi olla ulkonakin. |
Välillä täytyy hiukan huilia. |
Keväällä 2006 Saaristomeren kansallispuistoon rakennettiin vedenalaista luontopolkua surffilaudan avulla. |
Raakkuhommat luonnistuvat myös meribiologilta. Tosin seuraavana vuonna oli mukavampaa kun polviin oli hankittu remonteissa käytettävät suojukset ja kivillä konttaaminen sujui helpommin. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti