Espanjasta Perämerelle

Joskus sitä haluaa pois ihmisten maailmasta. Loputtomasta ahneudesta, joka on jo aiheuttanut mielettömän suuren määrän tuhoa luonnollemme. Ja lyhytnäköisestä toiminnasta, joka vaikuttaa tahtomattammekin pitkäaikaisesti luontomme hyvinvointiin. Kuten meidän tämän hetkisen kasvavan kulutuksen määrä, joka aiheuttaa kasvihuonekaasujen lisääntymisen ja ilmastonmuutoksen voimistumisen. Meret varastoivat lämpöenergiaa ja siten omalla kustannuksellaan hillitsevät ilmaston nopeaa lämpötilan nousua. Vielä ei tiedetä tarkkaan, kuinka paljon meret ovat jo lämmenneet ihmisten toimien seurauksena ja mitkä ovat siitä aiheutuneet kustannukset.

Ihmisten maailma alkaa erityisesti ärsyttämään, silloin kun luonnosta ei välitetä. ”Hetkeksi ihmisten maailmasta pääsee pois veden alla”, ajattelee espanjalainen Jose. Vaikka sielläkin hän kohtaa ihmisten vastuuttomuuteen.

 

Kuva1. Jose toivoo, että joku päivä hän tulisi sukellukselta ilman, että ei kantaisi mukanaan muovijätettä.

Jose työskenteli Perämeren meritiimissä vapaaehtoisena kuluneen 2014 kesän alussa. Tie Perämeren meritiimiin oli useiden sattumusten summa. Ja minä Niina, Perämeren meritiimin yksi luontokartoittajista, olin yksi tekijä tässä sattumusten ketjussa. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet lähinnä luontoon sai meidät ystävystymään kevään sukellusreissullani Espanjassa. Josea kiinnosti Perämeren meritiimin työ, jossa olin työskennellyt jo kolme aikaisempaa kesää ja  Jose kysyi, onko hänen mahdollista päästä meritiimin vapaaehtoiseksi. Kannatti kysyä, sillä Essi, tiimin pomomme, oli vastaanottavainen. Lopulta minä päädyin vielä maastokauden päätyttyä haastattelemaan Josea tänne hänen kotikaupunkiin Javeaan, Kaakkois-Espanjaan.

Kaiken kaikkeaan Josen mielestä Perämeren meritiimissä työskentely oli erinomainen kokemus. ”Ensinnäkin se, että tiimi otti minut niin hyvin vastaan ja se että kaikkien kanssa työskentely oli mukavaa.” Jose koki mielenkiintoiseksi uusien laitteiden, kuten sivukaikuluotaimen, hd-videokameroiden ja erilaisten näytteenottolaitteiden käytön.

Kuva 2. Sivukaikuluotain oli Josen mielestä mielenkiintoinen kartoitusmenetelmä

Kuva 3.Työt tuntuivat välillä pieniltä retkiltä. Matalien pisteiden kuvaamista on parasta tehdä kumiveneellämme, Bellalla.

Perämeren vedenalainen ympäristö oli yllätys Joselle, vaikka Josella on myös kokemusta kylmemmissä vesissä sukeltamisesta Irlanninmeressä. Ensimmäisellä sukelluksella Joselle selvisi    Perämeren näkyvyys, joka voi pahimmillaan olla todella heikko. Josen työt kanssamme alkoivat pystyttämällä Perämeren kansallispuiston vedenalaista luontopolkua. Jose kertoo, että veden pinnan alle päästyään hän arvioi näkyvyydeksi 30-50 senttimetriä ja laskeutuessaan alaspäin hän oli yrittänyt tähyillä pohjaa ja yhtäkkiä se iskeytyikin hänen kasvoillensa. Josen rauhallisuus ja kokeneisuus veden alla saivat hänet kuitenkin suoriutumaan tehtävästä hyvin.

Myöskin vähäinen lajien kirjo yllätti Josen. Silti Jose löysi mielenkiintoista seurattavaa veden alta. Kilkki, joka oli myös tämän kesän tiimipaidoissa tunnuskuvana, oli uinut selällään ja laskeuduttuaan maahan se oli kääntynyt jälleen oikein päin. Sen lisäksi ensimmäisellä sukelluksella  Selkä-Sarven edustalla hän oli nähnyt erilaisia kotiloita ja järvisimpukoita.

Kuva 4. Vaasan Fäliskäreillä Jose näki veden alla useampia eri kalalajeja ja sellaisia leviä, joita ei ollenkaan ollut nähnyt Perämerellä. Hän arvioi, ettei kasvukausi Perämerellä ollut päässyt vielä käyntiin toukokuun loppupuolella. Näin jälkeenpäin mietin itse, mahtoiko Jose tarkoittaa rakkoleviä, jonka esiintyvyys päättyy Merenkurkun pohjoisosiin suolan vähennettyä Merenkurkun kynnyksen vuoksi.

Jose olisi halukas työskentelemään Metsähallituksella uudelleenkin.  Jose piti siitä, että myös vapaaehtoisille annettiin vastuuta töistä. Josea harmitti hänen vapaaehtoistyönsä lyhyys, sillä hän oli juuri oppinut kaiken ja hänestä olisi voinut olla enemmänkin hyötyä tiimille, kun hänen täytyi jo lähteä tiimistä Espanjaan töihin.

Kuva 5. Välimeren keuhkot, Posidonia oceanica. Tämä ei ollut Joselle ensimmäinen kerta vapaaehtoisena työskentelystä vedenalaisessa maailmassa. Espanjassa hän on ollut mukana kartoittamassa Välimeren meriheinän, Posidonia oceanica, peittävyyttä ja kasvuston tiheyttä.

Javeassa hän työskentelee Cabo la Nao -sukelluskeskuksella johtaen sukelluksia ja opettaen ihmisiä.  Jose nauttii työstään paljon. Hän myös tuntee hyvin Välimeren vedenalaista maailmaa. Eroja Perämereen Jose löytää monia. Perämeri on Josen mielestä melkein makeaa vettä toisin kuin erittäin suolainen, suljettu Välimeri. Poikkeavaa on myös elämän määrä. Espanjan rannikkolta löytyy paljon pehmeitä koralleja, muttei niinkään kovia koralleja, erilaisia sienieläimiä, ja levistä enimmäkseen punaleviä.   Lisäksi vedenalaiset vuoristot luovat erilaisia elinympäristöjä sadoille erilaisille kalalajeille, merietanoille, ravuille, merisiileille, mustekaloille ja meritähdille joitakin Välimeren eliöstöstä mainitakseen. Josen mielestä Perämeri muistutti ikään kuin vedenalaista aavikkoa. ”Se oli erilainen, mutta silti kaikkeudessaan hieno!”

Jose odotti näkevänsä enemmän elämää Perämeressä, mutta vapaaehtoisena olon aikana Metsähallituksella hän alkoi ymmärtää, miksi elämää ei löydykään niin runsaasti Perämerestä. Suuri määrä makeaa vettä joista ja suolaisen veden virtaaminen etelästä aiheuttaa murtovesialtaan, johon kovin monet lajit eivät ole sopeutuneet.

Kuva 6. ja 7. Mutta elämää löytyy myös Perämerestä, ehkei Josen silmä ollut vaan harjaantunut erottamaan vaatimattomien näköisiä leviä ja vesisammalia toisistaan, kun oli tottunut näkemään Välimeren värikästä elämää.

Onko hänen mielestään sitten tärkeää kartoittaa Perämerta, vaikkei sieltä löydykään niin runsaasti elämää? ”Totta kai se on tärkeää, koska on todella tärkeää ymmärtää maailmaamme, jotta me voimme pitää sen hyvinvoivana. Emme voi auttaa ja suojella ympäristöä ellemme tunne ja ymmärrä sitä.” Jose toivoo, että Itämeren hyvä esimerkkitapaus leviää jonain päivänä jokaiseen maailmankolkkaan.

Jose toivoisi, että kaikki meret ja sen erilaiset ympäristöt suojeltaisiin. Hänen mielestään meidän on aika hoitaa vastuumme ja tehdä työtä sen eteen. ”Meidän pitää tehdä se nyt, jos voitaisiin, meidän olisi pitänyt tehdä se jo eilen, mutta me emme ainakaan voi odottaa huomiseen!”

Yhdyn itse kaikkiin näihin aatoksiin ja toivon hartaasti, että saisimme ympäristömme voimaan paremmin!

Luontokartoittaja Niina