”Jesse Almighty - Meritiimin ihmeidentekijä”

”Ei päivää ilman jessen apua”

Meritiimissä oppii monenlaisia taitoja. Ehkä yllättävin taito on ilmastointiteipin (jeesusteipin, jesarin, jessen, jesseteipin…) hyödyntäminen erinäisissä tilanteissa. Kaikillehan on selvä asia, että jesari on se paras teippi. Kaikki jesarit eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä, ja meritiimille kelpaa vain ja ainoastaan ”advance”-jesari. Välillä joku ottaa harha-askeleen kauppareissulla ja ostaa vääränlaista teippiä, ja siitäkös saa palautetta Johannalta ;)

Tämä teippi ei kelpaa meritiimille, koska siitä jää hirveät liimajäljet kirjoitusalustoihin.

Johannan ehdoton suosikki!

Jeesusteipin historiaa

Jos jesseteippi, eli ilmastointiteippi, on jollekin tuntematon käsite, niin avaan sitä hieman. Kyseisen teipin ominaisuuksiin kuuluu hyvä lujuus, vedenkestävyys ja joustavuus. Yleisin väri lienee harmaa, mutta sitä löytyy myös kirkkaammissa väreissä, mustana ja läpinäkyvänä. Teipin käyttö on helppoa, koska leikkaamiseen ei tarvita saksia, vaan sen saa poikki reunasta repimällä.

Ilmastointiteippi on kehitetty Yhdysvalloissa jo vuonna 1942, jolloin sitä käytettiin ammuslaatikoiden sulkijana. Sotilaskäytössä huomattiin pian, että jesari on monikäyttöinen aseiden, ajoneuvojen ja lentokoneiden korjaamisessa. Toisen maailmansodan jälkeen teippiä käytettiin ilmastointikanavien yhteenliittäjänä, ja tällöin teipin väriksi valittiin harmaa. Näin teipin nimeksi vakiintui ilmastointiteippi, vaikka sitä ei enää nykyisin käytetä ilmastointiasennuksissa.

Jesaria käytetään monissa eri tarkoituksissa niin kotona kuin teollisuudessa. Sitä käytetään esineiden kiinnittämiseen, korjaamiseen ja jopa koristeluun. Teippi on vakiovaruste myös NASA:n avaruuslennoilla, jossa sitä käytetään erilaisissa korjaustarkoituksissa, ja uhkaavasti käyttäytyvä astronautti voidaan teipata sen avulla vaarattomaksi.

Meritiimi testasi NASA:n vinkkiä ja teippasi uhkaavan astronautin (tai hullun luontokartoittajan) tuoliin kiinni. Hyvin toimi ja vaara on ohi!

Jesarin monet käyttötarkoitukset meritiimissä

Muun muassa Iltalehdessä on listattu lukijoiden vinkkejä ilmastointiteipin hyödyntämiseen. Tässä muutamia meritiimin jessevinkkejä kuvien kera!

Jesarin päivittäinen käyttö liittyy maastolomakkeiden kiinnittämiseen ja tavaroiden merkitsemiseen.

Jesari kestää kovaa käyttöä, oheista kameraa pudotettiin merenpohjaan tänäkin kesänä satoja kertoja.

Vedenkestävyys on tärkeää, lomakkeen pitää pysyä kirjoitusalustassa myös pinnan alla.

Talviteloille siirretyt kenttätyövälineet merkitään hyvin, jotta tavarat löytyvät helposti keväällä.

Tässä on esimerkki huonosta teipistä, jota on epähuomiossa käytetty. Teippi irtoaa pikkuhiljaa..

Reilu peli on tärkeää kun töitä tehdään isolla porukalla. "Kotityöt" hoidetaan porukalla.

Ei se tiskaus niin herkkua oo, etteikö sitä vähän vois vältellä. Jesse tulee tässäkin apuun ja oman kuppinsa voi merkata ja käyttää sitä useampana päivänä.

Tänä kesänä sekä Essin että Waden housut sanoivat "riks, raks poks"..mutta ei huolta!

Sukassa reikä, korjaa neulalla ja langalla! Ei, vaan paljon nopeammin ja helpommin jesarilla!

Jessellä pidennät kenkien käyttöikää.

Lepäsen mökissä Kalajoella kaipasimme raitista ilmaa, joten laitoimme oven hieman raolleen.

Iltaisin dataa purkaessa mökin lattia on johtojen sekamelska, johdot saa kätevästi kuriin ilmastointiteipillä.

Kissankarvojen poisto vaatteista ennen fiiniä Pookitanssi -tapahtumaa onnistuu myöskin jeesusteipin avulla.

Askartelin meritiimille uudet laatikot ensi kesälle. Jesari oli taas apuna, kun sähköteippi ja kontaktimuovi eivät oikein pysyneet liukkaan laatikon pinnassa.

Tässä siis oli vain pieni kurkistus meritiimin jesarimaailmaan..ehkä tämä kuitenkin antoi hieman kuvaa arvokkaasta työvälineestämme ;)

Vietän tänään viimeistä työpäivää, ja haluan kiittää mahtavaa tiimiämme upeasta kesästä. Blogikin jää pikkuhiljaa talviteloille, mutta eiköhän toimistolta aina välillä tule kuulumisia.


Aurinkoisia talvipäiviä toivotellen,
Suvi

Myös pelastusliivit on nimetty jessen avulla. Tässä olen suunnistamassa inventointipisteelle Kokkolassa.

Suvin seurassa Siikamarkkinoilla

Päästiin tänäkin vuonna edustamaan Perämeren meritiimiä jokasyksyisille Hailuodon Siikamarkkinoille 11.-12.10. Neljän hengen kokoon kutistuneesta tiimistämme paikan päälle lähetettiin minut ja Suvi. Itse starttasin Hiluxin Oulusta aamukuuden jälkeen kohti Marjaniemeä, lomaa viettänyt Suvi puolestaan lensi Helsingin kautta Haniasta, Kreetalta. Meriluoto ja Merisilta eivät olleet onneksi tupaten täynnä ja lauttamatka Hailuotoon sujui joutuisasti. Ajomatka lauttarannasta vuonna 1871 rakennetun Marjaniemen majakan juureen meni mukavasti: ympärillämme vilisi perinnemaisemaa, mäntymetsiä, poronjäkälää ja hiekkamuodostumia.

Sadat joutsenet olivat pysähtyneet levähtämään lauttarannan kupeeseen.

Kannettiin tavarat autosta Luotsihotellin yhteydessä sijaitsevaan Metsähallituksen luontonäyttelytilaan ja ruvettiin kyhäämään meritiimin työstä kertovaa esittelypistettämme. Tilassa olevassa pysyvässä näyttelyssä pääpaino on Hailuodon historiassa ja luonnossa. Esillä on mm. valokuvia, poronjäkälää, lintuja ja vanhoja kalastusvälineitä sekä ylisöpö kuutti, joka keräsi viikonlopun aikana paljon ihailijoita. Me toimme näytille vedenalaisinventointeihin liittyvää työvälineistöä, kuten sukelluspuvun ja vedenalaiskameran. Lisäksi näytimme meribiologin päivästä kertovan videon sekä valokuvia ja videoita pinnan alta ja päältä. Näyttelyssä vieraili paljon markkinakansaa vauvasta vaariin ja oli taas niin mukava päästä kertomaan ihmisille työstämme.

Perämeren meritiimin esittelypiste

Luontonäyttelytilassa

Perinteinen kalatapahtuma järjestettiin tänä vuonna 23. kerran. Kaikenkirjavissa kojuissa tarjolla oli mm. tuoretta ja savustettua kalaa, leipää, omenoita, käsitöitä ynnä muuta maataloustuotetta. Näytillä oli myös 200 kg, 180 cm halli eli harmaahylje. Juttelimme paikalle saapuneiden Oulun vapaaehtoisten meripelastajien kanssa ja he pyysivät meitä käymään kahvilla. Valitettavasti ei ehditty piipahtaa heidän veneellään. Onneksi kerettiin kiertää markkina-alue kerran. Suvi sonnustautui tuulen- ja vedenpitävään, oranssiin pelastautumispukuun, koska ilma oli jo kovin syksyinen ja kylmä. Hän herätti kovastikin huomiota markkinaväen keskuudessa.

Suvi ja PePu (eli pelastautumispuku)

Sunnuntaina markkinoilla

Olipas mukavat kaksi päivää Hailuodossa! :) Lauantain kotimatka sujui vielä joutuisasti, kun mahduttiin heti ensimmäiseen Oulunsaloon suuntaavaan lauttaan, mutta sunnuntaina jouduttiinkin sitten odottelemaan tovi muiden markkinoilta palaavien kanssa. Neljäs lautta toden sanoi. Ehdittiin siinä odottellessa nauttia kirpakasta syyssäästä ja ihailla muuttomatkaansa valmistautuvia laulujoutsenia.

Siinä oli jonossa mittaa!

Taakse jäi 1700 vuotta sitten merestä kohonnut Hailuoto.

Johanna

Espanjasta Perämerelle

Joskus sitä haluaa pois ihmisten maailmasta. Loputtomasta ahneudesta, joka on jo aiheuttanut mielettömän suuren määrän tuhoa luonnollemme. Ja lyhytnäköisestä toiminnasta, joka vaikuttaa tahtomattammekin pitkäaikaisesti luontomme hyvinvointiin. Kuten meidän tämän hetkisen kasvavan kulutuksen määrä, joka aiheuttaa kasvihuonekaasujen lisääntymisen ja ilmastonmuutoksen voimistumisen. Meret varastoivat lämpöenergiaa ja siten omalla kustannuksellaan hillitsevät ilmaston nopeaa lämpötilan nousua. Vielä ei tiedetä tarkkaan, kuinka paljon meret ovat jo lämmenneet ihmisten toimien seurauksena ja mitkä ovat siitä aiheutuneet kustannukset.

Ihmisten maailma alkaa erityisesti ärsyttämään, silloin kun luonnosta ei välitetä. ”Hetkeksi ihmisten maailmasta pääsee pois veden alla”, ajattelee espanjalainen Jose. Vaikka sielläkin hän kohtaa ihmisten vastuuttomuuteen.

 

Kuva1. Jose toivoo, että joku päivä hän tulisi sukellukselta ilman, että ei kantaisi mukanaan muovijätettä.

Jose työskenteli Perämeren meritiimissä vapaaehtoisena kuluneen 2014 kesän alussa. Tie Perämeren meritiimiin oli useiden sattumusten summa. Ja minä Niina, Perämeren meritiimin yksi luontokartoittajista, olin yksi tekijä tässä sattumusten ketjussa. Samanlaiset kiinnostuksen kohteet lähinnä luontoon sai meidät ystävystymään kevään sukellusreissullani Espanjassa. Josea kiinnosti Perämeren meritiimin työ, jossa olin työskennellyt jo kolme aikaisempaa kesää ja  Jose kysyi, onko hänen mahdollista päästä meritiimin vapaaehtoiseksi. Kannatti kysyä, sillä Essi, tiimin pomomme, oli vastaanottavainen. Lopulta minä päädyin vielä maastokauden päätyttyä haastattelemaan Josea tänne hänen kotikaupunkiin Javeaan, Kaakkois-Espanjaan.

Kaiken kaikkeaan Josen mielestä Perämeren meritiimissä työskentely oli erinomainen kokemus. ”Ensinnäkin se, että tiimi otti minut niin hyvin vastaan ja se että kaikkien kanssa työskentely oli mukavaa.” Jose koki mielenkiintoiseksi uusien laitteiden, kuten sivukaikuluotaimen, hd-videokameroiden ja erilaisten näytteenottolaitteiden käytön.

Kuva 2. Sivukaikuluotain oli Josen mielestä mielenkiintoinen kartoitusmenetelmä

Kuva 3.Työt tuntuivat välillä pieniltä retkiltä. Matalien pisteiden kuvaamista on parasta tehdä kumiveneellämme, Bellalla.

Perämeren vedenalainen ympäristö oli yllätys Joselle, vaikka Josella on myös kokemusta kylmemmissä vesissä sukeltamisesta Irlanninmeressä. Ensimmäisellä sukelluksella Joselle selvisi    Perämeren näkyvyys, joka voi pahimmillaan olla todella heikko. Josen työt kanssamme alkoivat pystyttämällä Perämeren kansallispuiston vedenalaista luontopolkua. Jose kertoo, että veden pinnan alle päästyään hän arvioi näkyvyydeksi 30-50 senttimetriä ja laskeutuessaan alaspäin hän oli yrittänyt tähyillä pohjaa ja yhtäkkiä se iskeytyikin hänen kasvoillensa. Josen rauhallisuus ja kokeneisuus veden alla saivat hänet kuitenkin suoriutumaan tehtävästä hyvin.

Myöskin vähäinen lajien kirjo yllätti Josen. Silti Jose löysi mielenkiintoista seurattavaa veden alta. Kilkki, joka oli myös tämän kesän tiimipaidoissa tunnuskuvana, oli uinut selällään ja laskeuduttuaan maahan se oli kääntynyt jälleen oikein päin. Sen lisäksi ensimmäisellä sukelluksella  Selkä-Sarven edustalla hän oli nähnyt erilaisia kotiloita ja järvisimpukoita.

Kuva 4. Vaasan Fäliskäreillä Jose näki veden alla useampia eri kalalajeja ja sellaisia leviä, joita ei ollenkaan ollut nähnyt Perämerellä. Hän arvioi, ettei kasvukausi Perämerellä ollut päässyt vielä käyntiin toukokuun loppupuolella. Näin jälkeenpäin mietin itse, mahtoiko Jose tarkoittaa rakkoleviä, jonka esiintyvyys päättyy Merenkurkun pohjoisosiin suolan vähennettyä Merenkurkun kynnyksen vuoksi.

Jose olisi halukas työskentelemään Metsähallituksella uudelleenkin.  Jose piti siitä, että myös vapaaehtoisille annettiin vastuuta töistä. Josea harmitti hänen vapaaehtoistyönsä lyhyys, sillä hän oli juuri oppinut kaiken ja hänestä olisi voinut olla enemmänkin hyötyä tiimille, kun hänen täytyi jo lähteä tiimistä Espanjaan töihin.

Kuva 5. Välimeren keuhkot, Posidonia oceanica. Tämä ei ollut Joselle ensimmäinen kerta vapaaehtoisena työskentelystä vedenalaisessa maailmassa. Espanjassa hän on ollut mukana kartoittamassa Välimeren meriheinän, Posidonia oceanica, peittävyyttä ja kasvuston tiheyttä.

Javeassa hän työskentelee Cabo la Nao -sukelluskeskuksella johtaen sukelluksia ja opettaen ihmisiä.  Jose nauttii työstään paljon. Hän myös tuntee hyvin Välimeren vedenalaista maailmaa. Eroja Perämereen Jose löytää monia. Perämeri on Josen mielestä melkein makeaa vettä toisin kuin erittäin suolainen, suljettu Välimeri. Poikkeavaa on myös elämän määrä. Espanjan rannikkolta löytyy paljon pehmeitä koralleja, muttei niinkään kovia koralleja, erilaisia sienieläimiä, ja levistä enimmäkseen punaleviä.   Lisäksi vedenalaiset vuoristot luovat erilaisia elinympäristöjä sadoille erilaisille kalalajeille, merietanoille, ravuille, merisiileille, mustekaloille ja meritähdille joitakin Välimeren eliöstöstä mainitakseen. Josen mielestä Perämeri muistutti ikään kuin vedenalaista aavikkoa. ”Se oli erilainen, mutta silti kaikkeudessaan hieno!”

Jose odotti näkevänsä enemmän elämää Perämeressä, mutta vapaaehtoisena olon aikana Metsähallituksella hän alkoi ymmärtää, miksi elämää ei löydykään niin runsaasti Perämerestä. Suuri määrä makeaa vettä joista ja suolaisen veden virtaaminen etelästä aiheuttaa murtovesialtaan, johon kovin monet lajit eivät ole sopeutuneet.

Kuva 6. ja 7. Mutta elämää löytyy myös Perämerestä, ehkei Josen silmä ollut vaan harjaantunut erottamaan vaatimattomien näköisiä leviä ja vesisammalia toisistaan, kun oli tottunut näkemään Välimeren värikästä elämää.

Onko hänen mielestään sitten tärkeää kartoittaa Perämerta, vaikkei sieltä löydykään niin runsaasti elämää? ”Totta kai se on tärkeää, koska on todella tärkeää ymmärtää maailmaamme, jotta me voimme pitää sen hyvinvoivana. Emme voi auttaa ja suojella ympäristöä ellemme tunne ja ymmärrä sitä.” Jose toivoo, että Itämeren hyvä esimerkkitapaus leviää jonain päivänä jokaiseen maailmankolkkaan.

Jose toivoisi, että kaikki meret ja sen erilaiset ympäristöt suojeltaisiin. Hänen mielestään meidän on aika hoitaa vastuumme ja tehdä työtä sen eteen. ”Meidän pitää tehdä se nyt, jos voitaisiin, meidän olisi pitänyt tehdä se jo eilen, mutta me emme ainakaan voi odottaa huomiseen!”

Yhdyn itse kaikkiin näihin aatoksiin ja toivon hartaasti, että saisimme ympäristömme voimaan paremmin!

Luontokartoittaja Niina