Tuhkimotarina - Perämeren meritiimin terveiset

Kello on jo liikaa, juoksen korot kopisten ja juhlamekon helma kahisten eteiseen pukemaan. Pitää soittaa taksi, muuten viimeinen juna Ouluun jättää. Ulkona sataa, en haluaisi lähteä juhlista.

Joku tulee ihmettelemään joko minä lähden. "Olisit nyt vielä jäänyt, aletaan vasta saunoa." "Mielelläni olisinkin, mutta juna jättää. Kiitos kuitenkin valtavasti että kutsuitte minut." "No jos me joku haluttiin kutsua niin sinut." Tulipa hyvä mieli.

Taksi on pihalla, taiteilen pelkän taksin valokeilan avulla sateen läpi mukulakivetyksen yli - minulla on harvoin korot ja mekko, koroilla on hankala kävellä kivetyksellä.

Taksi kaartaa rautatieaseman pihaan, juoksen sisään, ostan lipun. Vielä on hiukan aikaa. Linnoittaudun naisten vessaan, kiemurtelen ulos satiinimekosta ja sukkahousuista, tungen korkosaapikkaat kassiin. Ulos astuu varsin arkisen näköinen nainen reisitaskuhousuissa, villapaidassa ja vaelluskengissä.

Kun ehdin kotiin, kello lyö juuri kaksitoista. Silloin Tuhkimonkin taika haihtui, juhlahame muuttui takaisin ryysyiksi ja upeat hevosvankkurit kurpitsaksi ja hiiriksi. Minun viimeinen kulkuneuvoni rautatieasemalta on polkupyörä.

Eräkokki-kirja ilmestyi pari viikkoa sitten Kirjamessuille. Tässä sitä kuvataan Koitelinkoskella.

Lauantaiaamuna hyppäsin Museoviraston vedenalaisen kulttuuriperinnön intendentin Sallamaria Tikkasen kanssa Kemiin menevään junaan. Meidät oli pyydetty puhumaan Sukeltajaliiton Lapin aluetapaamiseen. Aihe ja aika olivat vapaat, joten puhuin pohjoissuomalaisille sukeltajille kolme varttia Hossan vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä, lähinnä kalapadoista. Sukeltajia oli saapunut Kemin, Oulun, Tornion ja Rovaniemen lisäksi jopa Inarista ja Etelä-Suomesta asti. Minut sponsoroi Kemiin ystävällisesti BBB-hanke, Boundless Bothnian Bay, Perämeri vailla rajoja, joka pyrkii helpottamaan veneilijöiden ja virkistysmatkailijoiden kulkua ja tiedonhakua koko Perämeren kaaren alueella. Kiitokset siis BBB-hankkeelle!

Iltajuhla oli Se Juhla. Minä ja Sallamaria olimme kutsuvieraina Kemin Urheilusukeltajien 40-vuotisjuhlassa. Kysyin aiemmin seuran puheenjohtajalta pukukoodia. "Pukeutuminen suositeltavaa mutta ei välttämätöntä, etenkin ennen saunaa" oli ainoa ohje jonka sain. Sukeltajaliiton kokouksen jälkeen Sallamari ja minä livahdimme kuitenkin hotellihuoneeseen "virkistäytymään", kuten sanotaan. Juhlamekot päälle, minibaarista hiukan tunnelmanhakua, naisten puheet sukkahousujen mahdottomuudesta, korkkarit jalkaan ja taksi pihaan.

Kemin Pursiseuran ravintola täyttyi sukeltajista. Juhlavieraita varten julkisivun eli meren puolelle oli sytytetty komeat ulkotulet - minut ja Sallamari vietiin erikseen katsomaan niitä, koska meidän taksimme halusi välttämättä jättää meidät takapuolle, keittiön ovelle, vastalauseista huolimatta.

Juhlat on juhlat, yleensä on aina mukavaa, mutta nyt oli kyllä syystä taikka toisesta ekstramukavaa. Iloisia ihmisiä, mukavia puheita, hyvää ruokaa. Snapseista ja aikataulutuksesta (päivän toinen pyydetty esitelmäni sijoittui tervetuliaismaljojen, ruokaviinien, kurkunkostukkeiden ja snapsien jälkeen päivällisen päätteeksi kello puoli kymmeneen illalla) huolimatta kaikki tuntuivat kuuntelevan, kun minä ja Sallamaria olimme nopeasti äänessä vielä toiseen kertaan lauantaina.

Joulupukki kävi tuomassa juhlaväen rouville lahjoja, ja sitten kello olikin jo niin paljon että piti lähteä kutsumaan taksia. Juuri kun saunonta olisi alkanut ja muodollisuudet saatu pois alta. Olin jo aivan kahden vaiheilla, pitäisikö jäädä viettämään iltaa ja ottaa hotelli Kemistä. Kotiin tuli kuitenkin lähdettyä.

On siis ollut työtehtävien suhteen mielenkiintoinen viikko :) Torstaina vietin lähes koko päivän YLEn toimittajan Timo Sipolan kanssa Koitelinkoskella mainostamassa Eräkokki-kirjaa radioon ja kokkaamassa jokirapurisottoa nuotiolla. Minähän en ole mikään nuotiokokki, mutta näytti se ruoka siinäkin valmistuvan ja toimittajalle kelpaavan.

http://yle.fi/uutiset/nuotiolla_voi_paistaa_muutakin_kuin_makkaraa/6933388

Jään innolla odottamaan, mitä tuleva viikko tuo tullessaan. Keskiviikkona pitäisi käväistä Helsingissä ja torstai ja perjantai viettää Haaparannassa workshopissa. Näistä meribiologin töistä kun ei aina tiedä.

Torstaiaamun tavaroiden pakkaaminen.

Koitelinkoski antoi komean taustan "lähiluonnolle".

Voilá! Jokirapurisotto, smetana, muikunmäti ja pakkasenpurema ruohosipuli. Maistui hyvältä kirpeässä marraskuun iltapäivässä.

Essi Keskinen