Rajakosken kuohuista liian syvään veteen - Perämeren meritiimin terveiset

Ruotsista katsotaan Suomeen Tornio-joen yli Kukkolaforsenista.

Viime viikolla olin reteesti ulkomailla asti workshopissa. En muistanut hyväksyttää ulkomaanmatkaa esimiehelläni, kun en tarkasti edes tiennyt, kummalle puolelle rajajokea olemme menossa. Suomen puolella on Tornio ja Kukkolankoski, Ruotsin puolella on Haaparanta ja Kukkolaforsen. Olimme menossa Kukkolaforseniin, mutta jostain syystä minulle ei silti valjennut ajoissa, että tässä ollaan menossa ihan ulkomaille asti.

Viisi ruotsalaista ja seitsemän suomalaista kohtasi melkein neutraalilla maaperällä Tornio-joen lähes kapeimmalla kohdalla (jossa Suomen raja siis on lähimpänä Ruotsin maaperää) Haaparannasta pohjoiseen, Kukkolaforsenissa, jonka henkilökunta puhui sekä suomea, ruotsia että meänkieltä. Workshop-kieleksi valikoitui myös neutraali englanti, hankkeen vetäjä Sasa kun on kotoisin Sloveniasta ja osaa luultavasti vain hiukan enemmän ruotsia kuin minä virallisella virkamiesruotsin tutkinnollani viidentoista vuoden takaa.

Kukkolaforsen

CBC eli Cross-Border Co-operation of National Parks of Bothnian Bay eli suomeksi sanottuna Perämeren kansallispuistojen rajat ylittävä yhteistyö yrittää saada Perämeren kansallispuiston ja rajantakaisen Haparanda Skärgård -kansallispuiston välille ihmistenvälistä yhteistyötä. Luonnon kannalta kansallispuistot sijaitsevat samassa suuressa lahdessa, jonka keskelle vain on satuttu piirtämään valtakunnanraja. Sitä paitsi - jos saisimme aikaiseksi tiiviin yhteistyön ja kahta kansallispuistoa voitaisiin alkaa ajatella yhtenä kokonaisuutena, saisimme mekin kunnollisen Perämeren saariston. Suomen puolen muutamilla saarilla on turha rehvastella, mutta jos voisimme lukea mukaan myös Ruotsin puolen saaret, olemme jo saaristossa.

Perämeren kansallispuistot. Onhan Perämerellä saaristo kun katsotaan myös Ruotsin puolelle!

Harvoin on saanut keskustella niin innostuneiden, motivoituneiden ja ideoita täynnä olevien ihmisten kanssa kuin viime viikon torstaina ja perjantaina Haaparannassa. Kahdeksi päiväksi löytyi helposti juteltavaa ja Kukkolaforsenin valtavassa saunassa jatkettiin työjuttuja yömyöhään asti.

Ruotsista workshoppiin oli kutsuttu lääninhallituksen väkeä, jotka tekevät työtään Haparanda Skärgård -kansallispuistossa, inventoivat sitä, hoitavat ja hallitsevat, mainostavat, kunnostavat. Haaparannasta joukkoon liittyi myös matkailuyrittäjä, joka tarjoaa räätälöityjä matkoja Haparanda Skärgård -puistoon ja toimii samalla puistonvartijan roolissa. Suomen puolen Metsähallitukselta kerättiin kokoon Perämeren kansallispuistossa työskenteleviä - minä meribiologina, perinnebiotooppi-Päivi, Erä-Erkki, poissaollut kulttuuriperintö-Päivi ja liuta matkailun ja rajatylittävän yhteistyön kanssa työskenteleviä ihmisiä.

Eiköhän innostunut kahden päivän puhuminen johonkin johda?

CBC-workshopin osanottajat. Kiitokset vielä Sasalle hienosta workshopista!

Viimeisen viikon aikana olen törmännyt myös vähemmän innostuneeseen, joskin kiireiseen, työntäyteiseen ja välillä myös hiukan hätääntynen oloiseen keskusteluun, joka velloo erään suuren tietokantahankkeen ympärillä. Minut on vedetty täysin kylmiltään suoraan tuon tietokantakosken pahimpiin syövereihin. Eilen ja tänään on tuntunut siltä, että vettä on reilusti yli pään, kellukkeita ei ole, ja  myrskyisä vesi velloo niin ettei pää pysy mitenkään pinnalla. Mikä minä olen ymmärtämään tietokantoja, vaatimaton meribiologi kun olen? Parhaani kuitenkin yritän, pärskyttelen ja räpiköin miten kykenen ja toivon etten huku. Etelä-Suomen kollegoiden kanssa yritämme parhaan kykymme mukaan ymmärtää, mistä milloinkin on kyse, vaikka välillä tuntuukin tyhmältä pyytää tietokantaguruja tai muita hankkeen kanssa pitkään työskennelleitä tavaamaan kaikki ulos hitaalla selko- ja meribiologin puhumalla kielellä.

Sisälle ja tietokantahommiin kahlittu meribiologi katselee haikeasti aamuruskonpunaista taivasta...

Oli hanke mikä tahansa, olen kuitenkin viikon ajan työskennellyt monen eri alan ihmisten kanssa, joilla on kaikilla kova palo viedä asiaansa eteenpäin. Eipähän käy aika pitkäksi ja pääsee parin päivän sisällä matkustamaan Helsingistä Haaparantaan ja Ruotsiin asti.

Essi Keskinen