Frankensteinin jalanjäljillä - Perämeren meriluontotiimin terveisiä

Ai että mitäkö olen tehnyt tällä viikolla? Olen luonut hirviön. Excel-taulukon, jossa on 27 835 riviä ja vajaat 400 saraketta. Naputin sitä noin 20 tuntia, Johanna reilut 15 tuntia, Pekka luultavasti samat 20 tuntia kuin minä ja Ulrika vielä muutaman tunnin lisää. Ja tässä oli kyseessä vain taulukoiden yhdistäminen. Mitään uutta dataa ei syötetty eikä luotu vaan vanhat taulukot aina vuodelta 2006 lähtien laitettiin yhteen ja samaan taulukkoon. Taulukon avaaminen kestää kauan ja sen uusi tallentaminen vielä kauemmin. Taulukosta löytyy joka ikinen videointipiste, jonka Vaasan tai Oulun meritiimi on koskaan videoinut, kaikki pisteen tiedot ja analysoidun videon tulokset.

Olen odottanut tätä datojen yhteen kuosiin laittamista jo vuodesta 2007 lähtien. Metsähallituksen tai koko Suomen systemaattinen vedenalaisen luonnon kartoitus on kuitenkin vielä niin tuore tapaus, että sekä menetelmät että tietokannat, jotka olivat lapsenkengissään VELMU-hankkeen alkaessa vuonna 2004, eivät ole vielä päässeet taaperoikäistä edemmäs. Menetelmien suhteen saatetaan olla jo lähestymässä hankalaa murrosikäistä, mutta tietokannan suhteen käydään vielä leikki-ikäisen uhmaikää läpi.

Perusinsinööri Dilbert tulee joskus mieleeni töitä tehdessä. Ei usein, mutta aina silloin tällöin. Juuri silloin, kun joku tehtävänanto kuulostaa minusta lähinnä hyvältä vitsiltä, joko työläytensä tai aikataulunsa suhteen. Tätä tapahtuu lähinnä toimistoaikaan talvella. Kesällä työ on selkeää - mennään maastoon ja kerätään inventointidataa. Talvella toimistossa istuessa kaikki muutkin istuvat toimistossa ja keksivät päiviensä ratoksi kaikenlaista meritiimiltä pyydettävää. Ympäristöministeriöltä, EU:sta tai muulta korkealta auktoriteetilta tulevat pyynnöt saadaan jalkautettua varsinaisille työn suorittajille usein vasta viime tingassa. Tämä ei varmastikaan johdu kenenkään tarkoituksellisesta pahansuopuudesta, vaan suurissa, byrokraattisissa ja hierarkkisissa laitoksissa paperit tuppaavat jumittamaan kauan jokaisella pöydällä ja valuvat alaspäin vasta juuri ennen dead-linea. Tullaankohan millään alalla koskaan pääsemään tästä eroon?

Toisaalta nämä äkkiseltään ryöpsäytetyt pyynnöt pitävät varpaisillaan - ei voi tuudittautua siihen uskoon, että voisi tänään jättää tekemättä jotakin, minkä voisi hyvin siirtää huomiselle, vaan se on paree tehdä heti pois alta, koska huomisen uusista työpyynnöistä ei voi tietää vielä tänään.

Kaikki joutuvat töissään tekemään tehtäviä, jotka eivät välttämättä ole aivan lähellä sydäntä, mutta toivottavasti saavat myös vastapainoksi tehdä töitä, joita voisivat tehdä melkein vaikka ilmaiseksi. Minulle näitä mieluisimpia töitä ovat kesän maastotyöt, ja sitä leipätyötä sitten Excel-taulukoiden kanssa puurtaminen. Mutta niinhän sen kuuluukin olla - minullehan maksetaan siitä että teen töitä. Ei sen nyt koko ajan pitäisi lomalta tuntuakaan.

Tämän viikon megataulukko on nyt kuitenkin koottu ja nyt jäämme Johannan kanssa odottamaan, mitä jännää taulukolle nyt tapahtuu. Siellä se odottaa T-verkkolevyllä poimijaansa ja toivon sen palaavan jonakin päivänä takaisin esimerkiksi erilaisten karttojen muodossa.

Maastotyöt on nyt tehty täysin valmiiksi ja videoiden analysontikin on purkissa. Seuraavat viikot vietämme Johannan kanssa kesän dataa tarkastaen. Kaikesta huolellisuudesta huolimatta sieltä löytyy virheitä.

Kun tulee jotakin mukavaa mieleen, blogeja saattaa syntyä. Viikoittainen päivitys Excelien kanssa painimisesta taas ei palvele blogin varsinaista tarkoitusta - viihdyttävyyttä, tiedonjakoa, mielenkiinnon tai keskustelun herättäjää.

Seuraa siis blogia - tänne ilmestyy talven aikana epätasaisin väliajoin blogeja kun aiheita nousee esiin. Säännöllisesti tavataan taas ensi vuoden maastokaudella!

Essi Keskinen