Nautintoa Ruotsista

Ollaan tässä lopettelemassa viikkoa, syömässä lounasta torstaina Selkä-Sarvessa. Iltapäivästä ajellaan aika navakkaa koillistuulta vasten takaisin Tornion Röyttään ja sitten Ouluun. Perjantaiaamuna on vielä yksi kokous toimistolla ja sitten on viikko paketissa.


Ja hyvä viikko olikin! Vaikka Metsähallituksen Buster, joka maanantaina haettiin huollosta, oli kyllä entistä pahempi. Oltiin siis täysin Yliopiston kaluston varassa, Buster ja Mård olivat kovassa käytössä koko viikon. Hiukan noloahan se on ettei Metsähallituksella ollut tarjota omaa toimivaa venettä meriluontotiimille mutta niin se nyt vain meni.

Jukka nauttii työstään!

Koko maanantai ja tiistai meni siinä että juostiin Suomen Ympäristökeskuksen SYKEn pohjoiseen satunnaistamia pisteitä Tornio- ja Kemijokisuistoista. SYKElle tiedoksi: älkää sijoittako pisteitä maankohoamisrannikolle jokisuistoon! Saatettiin juuttua 10 cm syvyiseen pehmeään pohjaan lahden suulla ja katsella kaukaisuudessa siintävää kuvauspistettä, jonne olisi ollut matkaa monta sataa metriä järvikaislikossa kahlausta. Kyllä oli työlästä muutaman harvan videointipisteen metsästäminen! Vuoroin vedettiin Busteria tai Mårdia kymmensenttisessä vedessä, vuoroin irrotettiin kaksimetrisiä ahvenvitoja potkurista. Pisteet oli sijoitettu kemiläisten kesämökkien edustoille ja eräskin punakka mies spiidoissa kävi ihmettelemässä, mitä me teemme hänen mökkilaiturinsa päädyssä videokameran kanssa. Kaksi täyttä työpäivää, kaksi venettä ja kuusi henkeä ja tulos 72 pistettä! Ei mitään kustannustehokasta hommaa.

Tiheässä kasvillisuudessa on hankala ajaa perämoottoriveneellä.

Pohjoisimmat pisteistä oli sijoitettu lähes Haaparantaan niin että siellä piti sitten poiketa turistireissulla. Minä jäin venevahdiksi kun Pekka ja Jukka kävivät pelastautumispuvut päällä ostamassa jäätelöä paikalliselta huoltoasemalta. Minä tilasin ”jotakin jossa on paljon kaikkea” ja Pekka toi ison suklaa-pähkinätuutin, jonka kannessa luki ”XXL-pleasure”, XXL-nautinto. Hyvää oli.

SYKEn onnistuneesti satunnaistamien pisteiden valmistumisen myötä saatiin tämän vuoden pistesaldo täyteen. Hyvä me! Olisi pitänyt olla kuoharipullo joka korkata.

Alkuviikosta metsurit kävivät viimeistelemässä Linnanklupun ja Maasarven ennallistamiskaadot ja nuorisotyöllistetyt eli ”Keijon pojat” polttivat kaadettua katajikkoa Linnanklupussa. Keskiviikkona saaresta alkoi nousta aika lailla savua ja sinnehän jouduttiin sammutustöihin.

Keijo ja Marko sammuttelevat katajakokon jäänteitä.

Sarven eteläpuolella käytiin sukeltamassa tiililaivan hylyllä, vaikka eihän siellä nyt ole juuri muuta kuin pino tiiliä. Viereen tehtiin komea 300 metrin mittainen kasvillisuuslinja, josta ei löytynyt montaakaan kasvia, alueellisesti uhanalaisia vesisammalia kylläkin.

Essi ja Jusku neuvottelevat kasvilinjan lopun kohtalosta.

Jukka kuulutti jossakin heinäkuun blogissaan raupjuhlia ja ne pidettiin eilen illalla. Tarjoiluastioita ei täältä mökiltä oikein löydy niin että ravut tarjoiltiin kätevästi sinisestä pesuvadista. Hyviä olivat nekin vaikka eivät oikeita suomalaisia jokirapuja olleet nähneetkään. Nämä oli lennätetty Espanjasta ilahduttamaan meriluontotiimin elokuista iltaa.

Espanjalaiset pakasteravut maistuvat oikein hyvin sinisestä pesuvadista tarjoiltuna.

Ensi viikko onkin sitten viimeinen viikko täällä Selkä-Sarvessa, loppuviikosta muutetaan kaikki tavarat takaisin kaupunkiin. Onhan täällä kieltämättä jo aika syksyistä kun pihlajanmarjat mökin pihalla loistaa punaisina ja ilma on aamuisin kirpakan raikas. Lampaatkin tulivat pasteeraamaan tuohon vessan taakse, ovat taas päässeet matalan veden aikaan kiertämään aidan ympäri rannan kautta.

Jos vielä Anne tuo meille auton Röyttään niin päästään pian kotiin.

Meribiologi pohjasta päin katsottuna.