Matalia rantoja, kahlauksia, jee!

Pohjanlahden Velmu-tiimin suunnittelija Suvi raapustelee tällä kertaa. Aloitin neljännen kesän meritiimissä toukokuun alussa ja kaikenlaista ollaan jo ehditty tekemään. Toukokuussa suunniteltiin ja valmisteltiin asioita kenttäkautta varten, ja vähän jo aloiteltiin kenttätöitä. Kelit oli aivan täydelliset toukokuun lopussa kun tehtiin Essin kanssa kesän ensimmäisiä sukelluksia. Nyt Kokkolassa kelit eivät ole olleet ihan parhaasta päästä.. On tuullut kovaa ja satanut paljon, mutta muutama aurinkoinen ja tuuletonkin päivä on sattunut mukaan. Onneksi tänä kesänä tutkitaan paljon matalia rantoja ja fladoja, joten tuulet ei sinänsä estä meidän työskentelyä. Näin olleen me ollaankin saatu jo hurjan paljon aikaan yhteistyössä Oulun ja Vaasan meritiimien kanssa! :)

Pohjanlahden Velmu-tiimi 2016 Mortsun hellässä huomassa.

Kesäkuussa 2014 tuuli todella kovaa ja sen vuoksi jouduimme tekemään sisähommia monena päivänä. Nyt sisähommat on kutistuneet meritiimiläisten onneksi minimiin, kun matalia rantoja voi mennä tutkimaan lähes millä kelillä tahansa. Niinpä esimerkiksi viime perjantaina suuntasimme Lindan ja Larin kanssa tekemään kahlauspisteitä Ruotsalon rannoille. Sade ja tuuli ei pelastautumispuvussa haitannut, mutta hyttysiä oli hieman liikaa kavereina..

Viime viikkojen työasento on ollut enimmäkseen tämä...

Valmiina noudettavaksi veneeseen!

Kahlauspisteiden ja -linjojen teko on mielestäni todella kivaa, koska siinä pääsee (sukellusten lisäksi) parhaiten käsiksi lajeihin. Kahlaaminen on myös ei-sukeltaville todella hyvä tapa oppia lajeja ja päästä tutustumaan vedenalaiseen luontoon. Tämän kesän uudet työntekijät (Eeva, Juho ja Ville) ovatkin kaikki jo päässeet kahlaamaan. Meidän isoimmat veneet ovat olleet aiempaa vähemmällä käytöllä tänä kesänä, kun taas Bellalle ja Mortsulle on riittänyt vientiä niin kahlaus- ja videointipisteitä tehdessä kuin fladoja inventoidessa.

Kahlauspisteiltä tuotujen lajien tunnistusta; hentosätkimen tuntomerkkejä käydään juuri läpi.

Ja tässä hentösätkin luonnossa.

Torstaina pidimme pienet pelastautumisharjoitukset kun koko tiimi oli vihdoin koossa harjoittelijamme Villen liittyessä joukkoon. Suuntasimme heti aamupalan jälkeen Potin satamaan harjoittelemaan erilaisia MOB (eli mies yli laidan) -tilanteita, sukellusonnettomuustilannetta ja pelastautumispuvussa uimista. Harjoittelu on erittäin tärkeää, koska pelastusrenkaan heitto ja kaverin veneen nostaminen ei suinkaan ole niin helppoa kuin voisi kuvitella. Suosittelen MOB-tilanteiden harjoittelua kaikille vesillä liikkuville!

Tuuletonta ja aurinkoista juhannusviikkoa toivoen,

Suvi

Näin pysytään lämpimänä.

Tajuton Lari on juuri nostettu veneeseen.

Niinaa nostetaan Maian keulaportista.

Lari hyppää pelastamaan Lindaa.

Panikoivan Lindan pelastamista vedestä, pelastusrenkaan avulla suojellaan itseä panikoivan uhrin kanssa.

Linda on onnelllinen kun Jusku nosti vedestä veneeseen!

Ja näin hyödynnetään köyttä nostamisessa.

Ja tässä vielä muutamia muita kuvia viime viikolta :) 

Kuinka monta meribiologia tarvitaan täyttämään kumivene?

Eka sukellusselfie, hapsivita-selfie!

Hieno laiva tuli vastaan matkalla Pietarsaareen!

Essin ruuat: parhautta!

Pelastamassa maailmaa, eli irrottamassa vanhaa verkkoa meren pohjasta.

Samea Elämän Kehto

Sukeltaja lähdössä tekemään vesikasvillisuuslinjaa sameavetiseen fladaan.

Merenkurkussa on kirkasta vettä, Perämerellä on ruskeaa vettä. Eräästä Luodon saariston fladasta (merestä maankohoamisen seurauksena umpeenkuroutuva lahti) löytyi sameaa vettä.

Tämän kesän teemana ovat matalat kasvillisuusvaltaisat pohjat. Näitä ovat erityisesti fladat, joita tällä maastokaudella kierrellään mahdollisimman kattavasti. Fladat ovat erityisen tärkeitä esimerkiksi kalojen kutualueina ja uhanalaisten kasvien kasvupaikkoina. Lisäksi fladoihin keskittyy runsas lajisto sekä vesikasveja, selkärangattomia että lintuja.

Minä ja Niina olemme lähteneet sukeltamaan pieninä pisteinä linjaköyttä pitkin.

Kaksi päivää teimme töitä upean kauniissa fladassa Kokkolan saaristossa. Erityisesti nilkansyvyisistä lahdenpohjukoista löytyi valtavasti kasvillisuutta ja paljon eri lajeja, mutta fladan syvemmät (vajaan kolmen metrin syvyiset) keskiosat olivat lähes kasvittomia. Fladan suuaukko oli kapea pieni väylä, josta vedenvaihto lahteen on varmasti hyvin vähäistä. Fladan pohjalle olikin kertynyt monen senttimetrin kerros ns. sedimentoituneita aineksia eli hienojakoista hötöä, joka lähti liikkeelle heti kun sitä lähestyi. Pohja itsessään oli ohutta mustaa ja haisevaa liejua.

Lähdimme Niinan kanssa tekemään sukelluslinjaa fladan läpi. Otin toiveikkaana kameran mukaan mutta heti pinnan alla selvisi, että näkyvyys on kymmenen senttimetrin luokkaa ja katoaa tyystin heti jos pohjaan päin edes katsoo. Pienen pienelläkin hipaisulla pohjasta sai nousemaan valtavan sienipilven höttöä, joka ei laskeutunut minnekään koska mitään virtauksia ei ollut ja höttö lähes veden painoista.

Kokkolan saaristo on kaunis, kivinen ja matala.

Niina teki arviot ja sukelsi edeltä, minä lupasin tulla perästä ja pitää Niinaa silmällä. "Pitää silmällä" on varsin karkea liioittelu - Niinan pienetkin liikkeet saivat pohjan liikkeelle niin että näkyvyys katosi täysin. Jouduin pitämään mittanauhasta kiinni ja tuomaan sen vajaan viiden senttimetrin päähän maskista että näkisin edes vilahduksen keltaista saati sitten metrimerkit. Seurasin Niinaa ja löysin hänet aina törmäämällä räpylöihin. Edes kirkkaankeltainen pullo ei näkynyt suhruisessa vedessä.

Näin mielestäni pohjan kaksi kertaa ja nelisen kertaa tunsin sen valtavien parimetristen lohkareiden muodossa. Näkyvyys oli niin mennyttä, että lohkareet ennemminkin vaistosi tummana varjona juuri ennen kuin niihin törmäsi. Pohja oli niin pehmeä että sitä ei erottanut kuin hidastuvista liikkeistä ja veden vastuksen lisääntymisestä. Niinalla oli kuulemma keulilta hieman parempi näköala - juuri sen verran, että työn pystyi tekemään visuaalisesti eikä ainoastaan tunnustelemalla.

Niina sukeltaa pisteitä ja minä kirjaan tiedot ylös.

Loppulinjalta löytyi kuitenkin kasvillisuutta, ja matalat rannat olivat sitä täynnään. Kalanpoikaset puikkelehtivat nilkansyvyisessä vedessä satojen parvissa ja lokit huutelivat pesiltään.  Malluaiset, vesipunkit, massiaiset ja muut selkärangattomat uiskentelivat vitojen, ärviöiden, ristilimaskojen ja uposvesitähtien joukossa.

Fladat ovat suojaisuudestaan johtuen oikeita luonnon monimuotoisuuden pieniä keitaita.

Mökkiläiset seurasivat touhuamistamme huvittuneina laiturilta. Mikäs se on ollessa kesälomalla kun ensin kevät tuo kutevat kalat ja pesivät linnut mökin pihalle luontoshowta järjestämään ja sen jälkeen saapuvat vielä muuttolintujen tavoin meribiologit kenttäkauden töihin.

Essi Keskinen

Meribiologi



Myrskyä taajamassa

Viime yönä Salomon-myrsky toi Tankarille Kokkolaan 23 max 27 m/s tuulen ja vaakasuoran vesisateen. Kokkolan Ruotsalossa meribiologien omakotitalon pihalla kaatui puu ja kasitieltä raivattiin aamulla useita tuulenkaatoja.

Minä nukuin teltassa. Ei ehkä kaikkein viisain päätös, mutta se syntyi osittain laiskuudesta, osittain mukavuudenhalusta. Yhdeksän maissa illalla huomasin, että teltta oli lähtenyt liikkeelle metallitapeista huolimatta. Oli siis tehtävä päätös - joko purkaa teltta sateessa ja 5 plus-asteessa 25 m/s tuulessa ja nukkua sisällä, missä minulla ei ole omaa rauhaa nukahtaa varttia vaille kymmenen ja herätä ennen kuutta lukemaan kirjaa, tai kömpiä heti yhdeksältä makuupussiin telttaan pitämään sitä paikoillaan ettei se lentäisi pois tuulessa. 

Laiskuus ja mukavuudenhalu ajoivat minut telttaan. Naulitsin sen paikoilleen kahdella kymmenen kilon painovyöllä ja tutkin sisätilojen vahinkoja. Sisäkatto oli kastunut tuulen puolelta eli vettä alkoi tulla sisään mutta ei vielä mitenkään hälyttävässä määrin. Kääriydyin kahteen kesämakuupussiin ja yhteen untuvapussiin, vedin hupun korville ja yritin nukkua.

Tuulen pauhu oli valtava. En usko pitkään aikaan kuulleeni niin kovaa tuulen kohinaa puiden latvustossa. Erityisen kovan tuulenpuuskan tulon kuuli kaukaa - se koveni ja koveni, loppui täysin yllättäen ja sitten tuuli nappasi kiinni teltan välikattoon, paukutti sitä ja tärisytti lattiaa. Sade rummutti kattoa.

Torkahtelin ja mietin monta kertaa, pitäisikö täältä vääntäytyä sisätiloihin. Mutta sitten olisi pitänyt myös kantaa ilmapatja, laukut, makuupussit, lakanat ja kaikki sisälle taloon sekä purkaa läpimärkä teltta myrskytuulessa ja kaatosateessa. Päätin joka kerta laiskuuttani jäädä lämpimään makuupussiin. Minulla ei ollut kylmä eikä märkä vaan oikein mukavaa kolmen makuupussini sisällä, huolimatta siitä että tuulenpuuskat aina välillä painoivat teltan lähes linttaan ja märän seinän kiinni makuupussin selkämykseen.

Aamuyöstä kuului kaatuvan puun rätinää. Kävin katsomassa, se oli pihan toiselta puolelta tielle kaatunut puu. Teltta oli liikkunut tuulessa melkein puoli metriä vaikka olin ollut sen sisällä ja sen painona oli ollut painovöitä ja se oli ollut pultattuna kiinni nurmikkoon.

Aamulla jouduin joka tapauksessa korjaamaan märän teltan pois viiden asteen lämpötilassa, vesisateessa ja 24 m/s tuulessa eli lopputuleman kannalta iltainen laiskuus ei ehkä kannattanut. Mutta enpä ole ennen nukkunut teltassa 27 m/s tuulessa. On nyt sitten sekin koettuna.

Salomon kohtaa Tankarin.

Muuten viikko on mennyt hienosti - kiersimme autolla kartoittamassa rantapisteitä mm. Kokkolan asuntomessualueella ja pienillä rantaan rakennetuilla viheralueilla. Kysyimme kesämökkiläisiltä, saammeko käydä kurkistamassa pinnan alle heidän mökkirannoissaan. Ja makasimme mahallamme mudassa tutkailemassa fladan kasvillisuutta.

Normi viikko siis.

Essi Keskinen

Pelastautumisharjoitus

Matalaa on Kokkolassakin.

Iltajumppa

Bellan siirto satamaan

Haisevien pelastautumispukujen pesua - kumma miten hienhaju jää kiinni kumisiin mansetteihin!

Onko tämä nyt meribiologin vai kosteikkobiologin hommia? Vesi on noin 40 cm matalalla eli normaalisti tässäkin olisi enemmän vettä.

Sulku, josta mentiin kumivene Bellalla.

Mikä tekee tytön onnelliseksi?

Marilyn Monroen mielestä blondeilla on hauskempaa. Hänen mielestään myös timantit ovat naisen parhaita ystäviä.

Marilynillä ei välttämättä ole meribiologin luonteenlaatua. En tietenkään voi mennä puhumaan kaikkien naispuolisten meribiologien puolesta enkä edes voi väitellä Marilynin ensimmäisestä teesistä, koska en ole koskaan ollut blondi.

Viime aikoina olen kuitenkin ollut valtavan onnellinen. Monta kertaa on tullut mieleen että "Että sentään miten hienoa, ihan mahtavaa, tulipa hyvä mieli, olenpa onnellinen!" Onnellisuuslistallani näkyy ehkä vahvasti Työminä-puoleni mutta Siviiliminä on varsinkin kesäisin niin naimisissa Työminäni kanssa että en osaa erotella, kumpi minä oli kyseessä. Ehkä kokemukset olivat holistisia. Tässä joka tapauksessa listausta siitä, mikä tämän meribiologitytön on viime aikoina tehnyt onnelliseksi.

Merivartiostolta saatiin kuljetusapua.

Onnellinen meribiologi.

1. Sain kaksi vapaaehtoista työharjoittelijaa, toinen 2 kk pestillä, toinen 1,5 kk pätkänä. Työharjoittelijat tekevät minut aina onnelliseksi. Saan ensinnäkin ilmaista työvoimaa vapaaehtoisista, jolloin voimme tehdä kaikenlaista hauskaakin, ja toiseksi pidän kaikkien työharjoittelijoiden ohjaamisesta. Työharjoittelu on tärkeä osa opintoja ja haluan antaa kaikille työharjoittelijoille mahdollisimman hyvän harjoittelun. Kaksi kertaa on puhelin soinut ja soittaja on sanonut "Voisin sitten tulla työharjoitteluun" ja minä olen saanut hurrata. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että meidän kesätyöt on maailman parhaita eikä kukaan ole koskaan valittanut maastokesän jälkeen. Minulle tulee hyvä mieli kun saan tuottaa hienoja elämyksiä muille. 

2. Olimme Suvin kanssa viikonlopun töissä, laittamassa vedenalaista luontopolkua paikoilleen Perämeren kansallispuistossa. Seura oli mukavaa (Kemin Urheilusukeltajien vapaaehtoinen ja kansallispuiston isännöitsijä), ilma kuin morsian, täysin tyyntä ja aurinkoista, polku meni paikoilleen kipuilematta ja kolme kiinteää vesikasvillisuuden seurantalinjaa löytyivät talven jäljiltä sieltä mistä niiden pitikin löytyä. Saimme kaikki kolme sukellettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Illalla grillattiin ja saunottiin ja puhuttiin ja nautittiin luonnosta ja tehdystä työstä ja vartin välein joku hoki "Että sentään miten voi olla näin upea ilma ja näin kaunista!" Onko väärin tehdä töitä tällaisissa olosuhteissa?

3. Tänään meni kaikki putkeen. Olimme tehneet virka-apupyynnön Merivartiostolle ja toivoimme heiltä kuljetusapua Oulun edustan kiinteille sukelluslinjoille. Pelkäsin että a) linjat ovat karanneet talven aikana, b) sää vaihtuu samanlaiseksi kuin viime kesänä joka kerta kun olisimme saaneet virka-apua eli tuuli vähintään 12 m/s ja c) että jokin muu menee pieleen. Eivät olleet karanneet, ei tuullut, ei mennyt pieleen. Kaikki meni kuin Stromsössä. Linjat löytyivät heti ensiyrittämällä, jäät eivät olleet kuljettaneet niitä minnekään, vesi oli mustaa mutta lampun valokeila auttoi, linjoilla kasvoi alueellisesti uhanalaisia vesisammalia ja vaikka mitä ja sukellukset menivät hyvin. Ja sää suosi! Peilityyntä ja reilusti yli 20 astetta ja auringonpaistetta. Mikäs siinä oli istuskellessa Merivartioston veneessä kun miehet veivät paikalle ja hoitivat kaiken, itse piti vain tehdä sukelluslinja. Tämmöisiä työpäiviä voisi olla vieläkin useammin.

Mikäs tässä on ollessa, onnellisena ihmisenä ja meribiologina.

Essi Keskinen

Maasarven vedenalainen luontopolku on taas paikoillaan!



Muiden kanssa merellä

Perämeren meritiimin maastokausi on nyt lähes virallisesti lähes avattu. Virallisesti se varmaan aukeaa 1.6 kun uudet työntekijät tulevat töihin ja muutetaan kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme Kokkolaan koko kuukaudeksi.

Epävirallisesti kauden voi jo kuitenkin katsoa alkaneen. Pohjanlahden tämänhetkiset tiimintyngät eli minä (Perämeren 31-tiimin vetäjä) ja Suvi (Pohjanlahden VELMU-tiimin vetäjä) vietimme koko viime viikon aivan muualla kuin toimistossa.

Hailuodon henkilöstöpäivillä harjoiteltiin maakrapujen kanssa sukelluslinjan tekemistä hiekkadyyneillä. Maskit päässä ja märkkärihanskat käsissä on yhtä hankala kirjoittaa niin maan päällä kuin meressäkin. Monelta tuli kiitosta siitä että nyt meidän meripuolen työt vasta ensimmäistä kertaa konkretisoituivat - terrestrisen puolen työn tekijän on hankala käsittää veden alla tehtävää työtä ja sen erikoisuuksia. Nyt tätäkin ymmärryksen tai ymmärtämättömyyden raja-aitaa on edes hiukan madallettu.

Kuivalla maalla harjoitellaan sukelluslinjan tekoa.

Loppuviikko vietettiin Raahessa, jossa pidettiin Vaasan meritiimin kanssa yhteinen pre-maastokausikokous. Kaikkien varusteiden testaus, treenisukellus talven jälkeen, maastotietokoneiden päivitys ja kesän inventointien suunnittelua. Minua aina jaksaa kummastuttaa että laite, joka on toiminut koko kesän ja syksyn ja joka on talviteloilla vain maannut paikoillaan, ei välttämättä enää toimikaan keväällä. Mitä kummaa tapahtuu meribiologisten välineiden talvihorroksen aikana kun monikaan niistä ei enää herää henkiin keväällä?

Raahessa asuimme Meripelastusseuran kämpällä ja harjoittelimme junioreiden kanssa ensiapua. Kättä ja jalkaa saatiin nyrjähtämään komeassa laatikonkantamisesityksessä ja sen jälkeen tuli kylmäpussia ja painesidettä. Meripelastus jäi treenaamatta tältä keväältä kun oma vene ei ollut vielä vesillä ja Meripelastuksen veneisiin ei mahtunut, mutta katselimme kiikarilla ikkunasta kuinka oikeaoppisesti nostellaan turtuneita veden varaan joutuneita veneeseen.

Raahen Mursujen kanssa sukeltamassa.

Raahen sukellusseuran Mursujen kanssa käytiin treenaamassa sukeltamista paikallisella Herkuleksen (vai Herkuleen?) hylyllä. Sekä sukelluslaitteet, sukeltajat että lamput toimivat vaikka viimeksi on sukellettu syksyllä.

Suvi pääsi vihdoin taas talven jäljeltä merelle kun Elektra piti ajaa huoltoon Himangalta Pietarsaareen.

Kaikki tämä yhden viikon aikana.

Pienimuotoinen Oulu-Hailuoto-Raahe-Himanka-Pietarsaari -tournee ja siihen yhdistetyt sidosryhmät - terrestriset metsähallituslaiset, Raahen Meripelastusseura ja Raahen Mursut - on nyt sitten suoritettu. Kaikki mahdolliset sidosryhmät (meripelastajat, sukellusseurat, Rajavartiolaitos, Merivartiosto jne.) on aina hyvä pitää verkostossa mukana kun ollaan lähdössä koko kesäksi tekemään töitä merelle. Jos sitten jotain sattuu, on monta eri tunnettua ja tiedettyä auttamistahoa olemassa.

Tästä on hyvä lähteä viikonloppuna laittamaan vedenalaista luontopolkua paikoilleen Perämeren kansallispuistoon.

Essi Keskinen

Ulrikalle ja Matille "sattui onnettomuus" ja Raahen Meripelastusseuran nuoriso paikkasi "kolhut".

Illalla rentouduttiin jääkiekon maailmanmestaruuskisojen parissa.



My story as an intern at Metsähallitus marine team

Hello everyone!

I’m Petrouschka and I am 16 years old, I am living in the Netherlands but currently I am doing my internship at the marine team of Metsähallitus in Oulu. I am following lessons at the Scala College in Alphen aan den Rijn in the Netherlands and I have one year left in the bilingual department at the pre-university secondary education.  My lessons are mostly taught in English at the bilingual department, and this department allowed us to leave the Netherlands for three weeks in April and May. These three weeks of international work experience are called the GLOBE project. The goal of GLOBE is to develop our level of English further and get a taste of life after our studies.

A map of the Netherlands, I live close to Leiden (located in South Holland)

I am truly interested in the study of Medicines so I wanted to do my internship in a company that does a lot of research in the biological sector. Because I am sixteen it was very hard to find an internship position in the medical sector, so I looked outside the medical department and I started to look for another research position. The internship could be anywhere across the world, but I really wanted to go to Scandinavia. That is why I searched for research team in Scandinavia. I came across the website of the marine team at Metsähallitus and my first impressions where very good. It was a biological research department and it was located in Finland. I started sending emails and that is how I got this internship position. I was looking forward to this internship and now I am here, in Finland for a week.

When I arrived in Oulu by plane I was picked up at the airport by Essi Keskinen, she took me to her home and we had a nice dinner together. Later in the evening she brought me to my sleep accommodation and I went to bed quickly because the travelling costs a lot of energy. I had been so nervous for flying alone and going to a foreign country alone, but when I arrived the nervousness changed in excitement. Already on the second day I started working at Metsähallitus. I prepared lots of herbarium samples and I was amazed by the amount of knowledge the marine team had about all the samples. Later in the first week I found a very special type of invasive aquatic species. The specie came from Asia and Northern America but not from anywhere close to Finland so this was very special.

Me at the police statue, Oulu centre

In the past week I have done several tasks varying from preparing herbarium samples to fitting keys and locks together. This first week was above all my expectations, it was great and Oulu has so much to offer as a city. There is beautiful nature; there are beautiful lakes but the thing that impressed me the most is the peace everyone in Oulu carries. There is no hurry, no stress and no violence. Everything is quiet and peaceful.

Vappu in the park of Oulu

After my first work week the weekend started, it was a special weekend because it was Vappu in Finland. All students were dressed in overalls and all the students and lots of graduated people wore white caps. There were parties all over the city and everyone was having fun. It was great!

This second week is almost finished and it was a great week! I have been doing lots of practical tasks varying from carrying heavy stuff to driving around the city centre of Oulu. I met a new colleague and it was fun!

Thursday the 5^th of May; I’ve visited the island of Hailuoto. The island was beautiful and I do not think I have ever seen such a fantastic nature. There was a beach, a forest but there were also dry pieces of land.  It was amazing! Yesterday I realized how incredibly beautiful Europe is, Finland certainly has to offer a lot regarding the beauty of Europe. 

My trip to Hailuoto

Written by Petrouschka Verdouw