torstai 12. kesäkuuta 2025

Nikotellen käyntiin

Veneen keulalaatikolla sukeltaja valmistautuu sukellukseen, taaempana veneessä toinen sukeltaja ottaa varusteita pois.
Paula valmistautuu jatkamaan Floriaanin aloittamaa rantasukelluslinjaa Metsähallituksen Velmu-tiimin ensimmäisenä kenttäpäivänä! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Velmun (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnonmonimuotoisuuden inventointiohjelma) Pemma-maastokausi (paikallisesti ekologisesti merkittävä merialue) on alkanut, melkein kaksi viikkoa on jo mennyt, ja saldo on kolme (3) sukelluslinjaa.

Henkilö katsoo käsi-GPS-laitetta ajaessaan veneellä, päällä pipo ja pelastautumispuku.
Paula katsoo käsi-GPS:stä, minne tässä oikein kuuluisi ajaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Ensimmäinen viikko suunniteltiinkin varusteiden keräämiseen, Velmun Meren aarteet-näyttelyn avaamiseen Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan (käykää katsomassa upeita vedenalaisvalokuvia elokuun alkuun mennessä!) ja ensimmäisen varustelastin viemiseen kesäkuun maastomajoituskohteeseen, Paraisten Sundkläpparna -saarelle. ”Paraisten” kuulostaa siltä, kuin kohde olisi ihan Turun kupeessa, mutta todellisuudessa paikka on lähempänä Ahvenanmaan Kökaria kuin Korppoota.

Henkilö pelastautumispuvussa merellä.
Ei ole kesäkuussa vielä Saaristomerellä bikinisäät. Lämpöä on ilmassa ja vedessä (15 m syvyydessä) 10 astetta, pinnalla 12 astetta, sataa tihuttaa vettä, tuuli on melko navakka. Päällä on lämpökerrasto, microfleece-kerrasto, sukellusalushaalari, villasukat, tuubihuivi, lippalakki (suojelemaan silmälaseja sateelta), pelastautumispuku ja tuulenkestävät toppasormikkaat. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Toisella viikolla meidän piti olla jo hyvällä alulla, maastossa piti voida olla maanantaista perjantaihin niin että töitä saataisiin tehtyä tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Maanantait ja perjantait kuluvat lähes kokonaan matkustamiseen, kun Turusta pitää ensin hankkiutua Korpoströmiin (2-3 h lautoista riippuen), siellä pakata vene ja ajaa se tunnin matkan päähän Sundkläpparnalle.

Henkilö pitelee narua kädessään veneessä, naru johtaa mereen.
Näin ulkoilutetaan sukeltajia. Jos sukelletaan yksin, sukelletaan aina henkiliinan avulla. Narun toisesta päästä löytyy sukelluskartoittaja. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Henkilö pitelee leikkuulautaa, johon on teipattu printattu kartoitusprotokolla, johon on kirjoitettu lyijykynällä monia levälajeja latinaksi.
Ensimmäiseltä sukelluslinjalta löytyi yllättävän monipuolinen lajisto sekä puna- että ruskoleviä ja jonkin verran kaloja (mm. särmäneuloja, tokkoja ja vaskikala). Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sunnuntaina maanantaiksi luvattiin niin kovaa tuulta, että en halunnut lähteä laiturittoman saaren rantaan ankkurin ja rantaköyden varaan yöpymään. Tiistaina ilmeni, että torstaina tuulee vielä kovempaa, eli keskiviikkona pitää tulla pois. Keskiviikoksi oli myös sovittu jo aiemmin, että Hufvudstadsbladetin toimittaja ja kuvaaja tulevat päiväksi mukaan merelle tekemään juttua. Saimme kyllä kaksi sukelluslinjaa tehtyä, mutta ei Helsingistä asti tulleita toimittajia kehdannut pitää iltamyöhään asti merellä, joten päivä jäi siltä osin hieman tyngäksi. Tiistai-iltana pitkän matkan jälkeen saatiin kuitenkin yksi linja tehtyä.

Henkilö makaa veneen lattialla ja kuvaa vedessä olevaa sukeltajaa.
Kuvaaja tekee työtään ja heittäytyy sukeltajan kuvaamiseen vaikka veneen kannelle makaamaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kuvakaappaus tuuliennusteesta, jossa keskituulta 13-17 m/s ja maksimituuli lähes 20 m/s.
Yr.no -sivusto tuntuu itselle luotettavimmalta tuulten ennustajalta. Tuuliennuste torstaille oli melkoinen - tätä ei kukaan merelle töihin lähtevä haluaisi nähdä. Estonian uppoamisyönä tuulta oli 18-20 m/s. Kuva: Yr.no

Kuvakaappaus, jossa vasemmalla aallonkorkeuskäyrä noussut torstain kohdalla 2,5 m korkeudelle, oikealla Suomen rannikon mittausasemat Itämeressä.
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta selviää mm. aallonkorkeus jatkuva-aikaisesti mittaavien kelluvien mittauspoijujen avulla. Kuva: Ilmatieteenlaitos

Kovien tuulien päivittely kuuluu jokakesäiseen maastotyöskentelyyn. Ei kesää, jolloin joko tuulia tai tyyniä ei olisi ihmetelty.

Nyt vain toivon, että tästä eteenpäin tuulet olisivat hieman leudompia ja sallivampia.

Essi Keskinen

Sängystä katsottuna tupakeittiö, jonka toinen pääty pelkkiä ikkunoita, joiden takaa aukeaa meri.
Sen sijaan, että saisin herätä maastomajoituksesta upeaan merinäköalaan ja tehdä töitä näissä maisemissa... Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Ahdas varastohallin yläparvi, jossa henkilö työskentelee lattialla istuen läppäri sylissä, kaikkialla valtavasti tavaraa.
...päädyimmekin mikroskopoimaan ja töihin Liedon täpötäydelle varastohallille. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus