Hankkeet ja vapaus uuden kokemiseen

Metsähallituksen meritiimin toiminta on melko lailla ennalta määritettyä seuraten ympäristöministeriön antamia ohjeita. Kesäisin tehdään kasvillisuuslinjoja ja kuvataan drop-kameralla pohjia, sekä viime vuosina on paljon myös kahlattu rantavesissä.

Kun työskentelee hankkeessa, määrittelee toimintaa hankehakemuksessa kirjoitetut tavoitteet. Nämä tavoitteet saattavat poiketa melko suurestikin siitä, mitä muu tiimi tekee. Siitä olemme saaneet nauttia Kvarken flada hankkeen puitteissa edellisen kuukauden ajan. Hankkeen yhtenä tarkoituksena on selvittää kolmipiikkien vaikutusta ahvenen ja hauen kalakantoihin Merenkurkussa. Tukholman saaristossa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt, että kolmipiikit syövät vastakuoriutuneita ahventenpoikasia. Jotta vesistöt pysyisivät terveinä, vaativat ne petokaloja, jotka rajoittavat mesopredaattorien, kuten kolmipiikkien, kantoja. Kolmipiikkien yleistyessä syövät ne suuremmissa määrin pieniä katkoja ja kotiloita, jotka taasen syövät rihmaleviä monivuotisten, habitaatteja tarjoavien kasvien päältä. Lyhykäisyydessään: mitä enemmän kolmipiikkejä sitä suurempi rehevöitymismahdollisuus.

Me olemme siis päässeet ”vieraille” vesille ja täysin ydintoiminnan ulkopuolelle, olemme nimittäin olleet pyytämässä piikkikaloja! Yksi työn parhaista puolista on ehdottomasti uuden oppiminen ja sitä totta vieköön ei ole ollut puutetta. Aloitimme sillä, että pieni delegaatio Suomesta lähti ELYn ja Metsähallituksen voimin Länsstyrelsen Västerbottenin vieraaksi Uumajaan, jossa SLU Aquan tutkija koulutti meille piikkikalapyynnin metodeja. Pari päivää erheitä ja oppimista ja suuntasimme takaisin Suomen puolelle ja merelle. Suomessa piikkikaloja pyydettiin aina Kaskisista Luotoon, 16 fladassa. Jokaisen fladan sisälle laitettiin 10 pyydystä ja ulkopuolelle kolme. Seuraavana aamuna merrat käytiin kokemassa ja kaikki pyydyksiin jäänyt mitattiin ja kirjattiin, piikkikalat otettiin talteen myöhempiä vatsalaukkututkimuksia varten.

Anniina Lääninhallitukselta esittelee kenttälomaketta Kuva: Anette Bäck

Merrat merkitty yhteystiedoin Kuva: Roosa Mikkola

Hankkeessamme oli sopivasti juuri aloittanut uusi kesätyöntekijä Maija, joka pääsi suoraan mukaan toimintaan. Aika hyvin ensimmäiselle kokonaiselle työviikolle. Siinä oli mukava perehdyttää Maijaa Merenkurkun saloihin, kun huristeltiin Valassaarilta Svedjehamnin ja De Geer moreenien ohi Mikkelinsaarille.

Takaisin piikkeihin! Pyydystimme niitä kahteen eri otteeseen. Ensimmäisellä pyyntikerralla kolmi- ja kymmenpiikkejä tuli selkeästi eniten fladojen ulkopuolelta, kun taas toisella pyyntikerralla niitä tuli tasaisemmin niin, että myös fladojen sisäpuolilta saatiin yksilöjä. Joissakin pyydyksissä oli toistasataa piikkikalaa! Kommelluksitta kaikki ei tietenkään sujunut. Joillakin merroilla tuntui olevan oma tahto; ne olivat siirtyneet tyynissä fladoissa jopa satoja metrejä… pohdimme olisiko saukko ollut leikkisällä tuulella ja tahtonut kokea merrat puolestamme. Nyt sitten odotellaan mitä tuloksia LUKE sekä SLU

Aqua loihtivat aikaansaannoksistamme, vaikuttavatko kolmipiikit myös Merenkurkun ahvenpopulaatioihin?

- Roosa

Tästä se lähtee, merrat pyyntiin! Kuva: Anette Bäck

Ulf SLU Aquasta opastaa mertojen laittoon, vai oliko se sittenkin fladatanssi? Kuva: Anette Bäck

Kolmi- ja kymmenpiikkejä merrasta. Kuva: Roosa Mikkola

Perehdytystä Tvärminnessä

Metsähallituksen Suomenlahden meritiimillä sekä kiertävällä meritiimillä oli viime viikolla kenttätöiden perehdytysviikko Tvärminnessä. Vanhat sekä uudet luontokartoittajat harjoittelivat ja kertasivat niin lajistoa, turvallista veneellä liikkumista kuin ensiaputaitojakin. Lisäksi ohjelmaan sisältyi solmukoulutusta ja kenttävälineiden pakkaamista ja huoltoa. Nyt luonnistuu kaikilta lukuisat solmut, lajisto alkaa olla hallussa ja jokainen osaa toimia oikein hätätilanteessa! Viikko oli hyödyllinen, mutta jokaisesta kartoittajasta näki, että polte päästä merille “tosi toimiin” oli jo pitkän talven jälkeen kova.

Suomenlahden meritiimi on tänä kesänä kiinnostunut ihmispainealueista sekä rakennetuista rannoista. Haluamme siis nähdä kuinka ihmistoiminta vaikuttaa merenpohjan kasvillisuuteen Helsingin, Espoon, Inkoon ja Sipoon, Porvoon, Loviisan ja Kotkan edustalla. Luvassa on runsaasti sukelluskartoituksia sekä merenpohjan videointeja.

Tänä kesänä liikkuu taas merialueilla iloisia luontokartoittajia, jotka varmasti moikkaavat vastaantulevia veneilijöitä innokkaasti koko miehistön voimin. Vesilläliikkujat, älkää siis ihmetelkö, jos näette Metsähallituksen veneen ja siellä joukon käsiä nousevan pystyyn! 

Harjoittelimme veden varaan joutuneiden kartoittajien takaisin veneeseen auttamista. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

Lämmön säästämiseksi keräännytään tiiviiseen pakettiin yhteen vedessä, jos esimerkiksi vene uppoaa ja kaikki joutuvat veden varaan. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

Hätään joutuneen sukeltajan ensiavun harjoittelua. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

Veneessä on aina pintahenkilöitä seuraamassa sukeltajan liikkeitä ja kuplia narun päässä valmiina toimimaan, jos sukeltaja kaipaa apua. Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

Kuva: Maiju Lanki / Metsähallitus.

 Essi Lakso

Hyvinvointia luonnosta

Ihminen on aina pyrkinyt hyötymään luonnosta jossakin muodossa. Nykypäivänä yksi luonnosta hyötymisen muoto on sen käyttäminen vapaa-ajan viettopaikkana, luontoon halutaan mennä rentoutumaan ja lataamaan akkuja sekä viettämään aikaa mukavan toiminnan parissa. Luonnon merkitys ihmisen henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävänä tekijänä on todistettu useissa tutkimuksissa, ja tämän voi varmasti jokainen luonnossa liikkunut allekirjoittaa omakohtaisista kokemuksistakin. Oli luonto sitten kaupungissa oleva puistoalue tai kaukaisempi paikka, sen rauhoittavan ja mielialaa kohottavan vaikutuksen voi tuntea jo muutamassa minuutissa.

Metsähallitus on mukana Luontoa toimintaan –hankkeessa, jonka päätoteuttajana toimii Lapin ammattikorkeakoulu Oy ja osatoteuttajina Metsähallituksen lisäksi Oulun kaupungin nuorisopalvelut ja Pellon kunta. Hankkeen tavoitteena on syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten osallistuminen ja voimaannuttaminen luonnossa tapahtuvan mielekkään toiminnan avulla sekä pysyvien yhteistyömallien kehittäminen kuntoutustoimijoiden ja luontoympäristöstä vastaavien tahojen kesken. SEAmBOTH –tiimi osallistui Luontoa toimintaan –hankkeeseen viime viikolla, kun saimme päiväksi mukaamme vieraita Oulun Erä- ja liikuntapajasta.

Vietimme päivän merellä Oulun edustalla ja Hailuodon pohjoispuolella drop-videoita kuvaten. Päivämme alkoi Hietasaaren satamasta, jossa Suvi kertoi aluksi vieraillemme SEAmBOTH-hankkeesta, tiimimme työnkuvasta sekä Perämeren alueen ainutlaatuisesta luonnosta.

Tunnin venematkan jälkeen aloitimme videoiden kuvaamisen. Ville opetti aluksi haran heittoa ja se sujui ensikertalaiselta erinomaisesti.

Haranheiton jälkeen perehdyttiin videoiden kuvaamiseen ja vieraamme kuvasivat useita videoita päivän aikana ja sekin sujui oikein mallikkaasti.

Päivä oli myös hyvä oppitunti siitä, kuinka sää voi muuttua merellä useita kertoja yhden päivän aikana. Aamulla sää oli kaunis ja tyyni, mutta lounastauolla saimme keinua jo vaahtopäissä. Iltapäivällä sää tyyntyi hieman, mutta kotimatka taittui taas melko kovassa aallokossa. Saimme kaikki varmasti kokea meren mieltä puhdistavan vaikutuksen tämän päivän aikana, tyynellä säällä mieli lepäsi ja paluumatkan aallokossa saimme nollata ajatukset kaikesta muusta ja nauttia veneen ja aaltojen antamasta kyydistä. Meidän tehtävämme on huolehtia luonnosta, jotta voisimme tulevaisuudessakin käydä nollaamassa ajatuksemme siellä ja nauttimassa sen hyvinvointiamme edistävistä vaikutuksista. 

Noora Kantola

Armaat meren mönkijäiset

Sidosryhmät! Nuo ihanat ja kamalat kannustavat ja vastustavat tekijät!

Kun vuonna 2006 tulin meribiologiksi Metsähallitukselle, en edes tiennyt, mitä "sidosryhmä" tarkoittaa. Nyt tiedän - jonkunlaista yhteistyökumppaneiden, kiinnostuneiden, asianomaisten ja muiden vastaavien verkostoa. Meritiimin sidosryhmiä ovat töistä riippuen mm. Merimuseo, ELY-keskukset, yliopistot, luonnonsuojelujärjestöt, kalastajat, mökkiläiset, Meripelastusseurat ja Merivartiosto.

Sidosryhmiltä voi saada valtavasti tukea - esim. alueelliset sukellusseurat toivovat aina, että järjestämme sukellustapahtumia ja niissä kannustavat työtämme, avaamme vedenalaisen luontopolun tai postaamme Facebookiin vedenalaisia valokuvia Perämeren kansallispuistosta tai ylipäätään Perämereltä, Meripelastusseurat ovat sidosryhmä, jonka palveluja emme toivottavasti tule koskaan merellä tarvitsemaan, mutta jotka ovat elintärkeitä olla olemassa, Oulun yliopiston Perämeren tutkimusasema tarjoaa meille tutkimusasemansa kenttätukikohdaksi jne.

Välillä sidosryhmien kanssa käytävät keskustelut saattavat turhauttaa. Kalastajat haluaisivat ampua sekä hylkeet että merimetsot, tuulivoimayhtiöt haluaisivat pystyttää kaikki matalikot ja kalojen kutualueet täyteen tuulivoimaloita, satamat haluaisivat ruopata ja läjittää kaikkialle ja mökkiläiset haluaisivat raivata joka ikisen kynnyksen arvokkaista fladoista, jotta pääsisivät mökkirannoilleen veneellä.

Pääasiassa sidosryhmätyöskentely on kuitenkin mukavaa, mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Viime viikon SEAmBOTH-tiimi vietti pereydytystä, orientointia ja valmistautumista tehden erään sidosryhmän mökillä. Vuokrasimme Raahen Meripelastusseuran mökin Lapaluodosta kahdeksi päiväksi ja kävimme läpi kaikki varusteet (toimivat), perehdytyksen (ohjelmat pääosin toimivat) ja orientoitumisen (kalenteri on kunnossa ja kesä suunniteltu). Samalla suunniteltiin Raahen meripäiville osallistumista yhdessä Meripelastusseurojen kanssa.

Kun torstaina lähdimme Raahesta, saimme perään tekstiviestin "Kiitos taas kun kävitte, te armaat pienet meren mönkijäiset."

Essi Keskinen