perjantai 2. helmikuuta 2018

Hylkyjä, aarteita ja kuolleita


Minulta kysytään usein, löydänkö meribiologin työssäni aarteita, hylkyjä tai kuolleita ihmisiä. Viimeksi näin kysyttiin vasta pari viikkoa sitten kun olin kertomassa työstäni nelosluokkalaisille http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2018/01/alkulahteilla.html.
 
Kuolleita ihmisiä en ole koskaan löytänyt ( -koputtaa puuta- ), enkä haluaisikaan löytää. Aarteet voi määritellä kovin eri tavoin (ei, en ole löytänyt kultakolikoita, vanhaa shampanjaa tai venäläisen tsaarin taideteoksia) eli vaikka omasta mielestäni olen löytänyt aarteita (uhanalaisia lajeja, alueelle uusia lajeja, Suomen pohjoisimpia havaintoja esim. haarukkalevästä ja leväruvesta, upeita vedenalaisia niittyjä, mahtavia geologisia muodostelmia jne jne), kaikki eivät näitä "aarteiksi" laske.
 
Jäävät siis hylyt. Niitä olen löytänyt, ja ollut mukana niiden löytämisessä.
 
Viistokaikuluotauskuva "Hylkyloukusta", pohjoisella Perämerellä sijaitsevasta alueesta, jolta on löydetty ainakin kaksi eri hylkyä todennäköisesti yli sadan vuoden takaa. Viistokaikukuvaa tulkitaan hieman kuten mustavalkoista valokuvaa, vaikka se onkin tuotettu kaiusta eli äänen perusteella. Alapuolisessa kuvassa yksi hylynpohja näkyy oikealla puolella ja sen ympärillä irtonaista puutavaraa, joka on mitä ilmeisimmin hylyistä peräisi. Kuva Keijo Suihko.
Vuonna 2013 Metsähallitus järjesti hylkytalkoot, joihin osallistui sukeltajia ympäri Suomea http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2013/07/perameren-kansallispuistosta-loytyi.html Yksi hylyn osa löytyikin, ja samalla matkalla torniolaiset sukeltajat viistokaiuttivat aluetta, jonne jäi muutamia tulkinnanvaraisia havaintoja, kytemään tulevien saunailtojen puheenaiheiksi.
 
Kesällä 2017 Bothnian wreck exploration -ryhmä viistokaiutti alueella uudelleen, ja löysi selkeästi laajan alueen, jolle on levinnyt sekä kaikenlaista irtotavaraa, että pari suurempaa kappaletta - tämänhetkisen tulkinnan mukaan ainakin kaksi hylkyä.
 
Toisen hylyn laitaparras. Kuva Keijo Suihkon videosta.
Lähes jokainen sukeltaja haaveilee siitä, että pääsee sukeltamaan aiemmin löytymättömään ja koskemattomaan hylkyyn. Jollei sukeltaja suostu sitä ääneen sanomaan, mielessään ajattelee kuitenkin,.
 
Minun kohdalleni tuo haaveen toteutus osui, kun eräs Bothnian wreck exploration -ryhmän jäsen, joka tekee paljon vapaaehtoistyötä meritiimin kanssa sukellusapuna toimimisessa, otti yhteyttä, ja kysyi, haluaisinko sukeltaa ensimmäistä kertaa toiseen näistä hylyistä. Tulla pitelemään valoja kun hän videokuvaa?
 
Kukapa sukeltaja ei tähän tartuisi?! Minä ja tiimini olimme jo valmiiksi Hylkyloukuksi nimetyn alueen lähistöllä tekemässä SEAmBOTH-hankkeen vedenalaiskartoituksia, ja sattumalta sillä viikolla tiimissä oli myös vapaaehtoinen meriavustaja, joka pystyi paikkaamaan minua sen kahden tunnin ajan kun otin saldovapaata sukeltaakseni hylkyyn.
 
Jouko Pellikan näkemys toisesta hylystä, piirrettynä hylystä otetusta videosta ja viistokaikuluotauskuvasta.
Hylyt lepäävät tasaisella hiekkapohjalla n. 12-13 metrin syvyydessä, ja Perämeressä siellä oli tietysti pilkkopimeää. Lampuillakaan ei näkynyt pitkälle, koska humuspitoinen vesi imee valon tehokkaasti. Muuten vesi oli suhteellisen kirkasta, kun laskeuduimme poijunnarua alas, ensimmäisinä sukeltajina tällä hylyllä.
 
Suuri osa Perämerellä uponneista laivoista on "pelastettu", mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat usein ajaneet karille tai matalikolle ja niistä on irrotettu kaikki vähänkin rahanarvoinen ennen kuin aallot ja viimein jäät ovat vieneet loput hylystä. Tämä hylky oli koskematon - arvokkaat osat kuten rustin jumpry ja takilointiin kuuluva pylpyrä olivat paikoillaan meren pohjassa.
 
Pylpyrä (takiloinnin osa). Kuva Keijo Suihko
Sukeltamisessahan on aina jotain maagista - on hiljaista, rauhallista, usein pimeää ja kylmää. Tällä kertaa maagisuutta lisäsi hylky, jota kukaan ei ollut nähnyt sitten sen painuttua pohjoisen Perämeren pinnan alle yli sata vuotta sitten.
 
Hylyn tietoja ei vielä ole, eli tällä hetkellä ei tiedetä, miltä vuosikymmeneltä ja kenen rakentama laiva oli, saati sitten miten ja miksi se upposi. Tarkkoja koordinaatteja ei julkisteta ainakaan ennen kuin Museovirasto kesällä on käynyt tutkimassa aluetta. Silloin saadaan toivottavasti lisää tietoa hylyistä ja niiden tarinoista.
 
Siihen asti täytyy siis vain odotella ja etsiä arkistoista tietoja mahdollisista pohjoisella Perämerellä hävinneistä laivoista, joiden uppoamispaikkoja ei vielä tähän mennessä ole löydetty.
 
Essi Keskinen
 
P.S. Jos olet vastuullinen, kokenut ja työteliäs sukeltaja ja kiinnostuit Perämeren alueen tutkimisesta ja hylkykartoituksesta, ota yhteyttä Bothnian wreck exploration -ryhmään Instagrammissa #bothnianwreckexploration
 
Hylyn laitaparras, kuva Keijo Suihko.

Rustin jumpry (kiinnike laivan kyljessä, josta köydet lähtevät ylös mastoon pitämään sitä pystyssä), kuva Keijo Suihko.

Piirros videon perusteella, Jouko Pellikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti