Kävin viime viikolla koululaisvierailulla Pansion alakoulussa Turussa. Oli kummallista mennä takaisin samaan kouluun, josta olen itse aloittanut koko akateemisen urani 35 vuotta sitten. Koulurakennus ei ollut muuttunut, koululaiset näyttivät samanlaisilta, paitsi että maahanmuuttajataustaisia lapsia oli huomattavasti enemmän kuin nelisenkymmentä vuotta sitten.
Nelosluokassa, jonne minä pääsin esiintymään, näytti noin puolet lapsista olevan kantasuomalaisen näköisiä kaukaasialaisia, toinen puolisko geeniperimästä oli saapunut muualta.
Lapset olivat innoissaan kun esittelin sukeltamista. Kysymyksiä sateli: "Oletko koskaan löytänyt aarretta?" "Oletko koskaan löytänyt kuollutta ihmistä?" "Miten kalat saa lapsia?" "Mikä on hylky?" "Mikä tuo kiikarin näköinen juttu on?" (mikroskooppi), "Oletko koskaan nähnyt piiloutuneita kaloja?" jne jne.
Keskustelu kävi vilkkaana, ja siihen osallistui lapsia sekä selkeästi suomalaisista lähtökohdista että suomea hieman murtaen puhuen. Kaikkia yhdisti kiinnostus sukeltamiseen ja jännittäviin kaloihin.
Aika loppui kesken ja lapset lähtivät lounaalle, mutta sitä ennen moni kävi kiittämässä erikseen, että oli mielenkiintoista ja jännää. Yksi poika kävi ilmoittamassa, että hänestä saattaa tulla isona sukeltaja.
Ruokajono oli jo muodostettu ja minä seisoin ovenpielessä hyvästelemässä. Jono lähti liikkeelle, ja sain vielä viimeisen kiitoksen pikkutytöltä, joka myös halusi kysyä jotakin.
"Jos kerran kalat munii mätimunia ja niistä syntyy poikasia niin mistä se ensimmäinen kala oikein tuli?"
Nelosluokkalainen asian ytimessä ja elämän alkulähteillä. Kulttuuritaustasta huolimatta kaikkia mailman ihmisiä ikiaikaisesti yhdistänyt kysymys juolahti myös Pansion alakoululaisen päähän.
Ruokajonon mittainen aika ei riittänyt tytön kysymykseen vastaamiseen.
Essi Keskinen
Essi Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti