Tee työtä jolla on vaikutusta

Merihapsikka, Ruppia maritime, Merenkurkussa.

Puolustusvoimien mainoslause kuului aikanaan "Tee työtä jolla on merkitystä". Tänään Metsähallituksen meribiologin töissä tuntui todella, että tein työtä, jolla on vaikutusta, ainakin lyhyellä tähtäimellä.

Suomessa kasvavien putkilokasvien uhanalaisuus on viimeksi arvioitu vuonna 2010 ja uusi arviointi on parhaillaan käynnissä. Kasvit luokitellaan sekä kansallisesti että alueellisesti, eli esim. upossarpio on kansallisesti uhanalainen koko maassa, koska sen mailman kannasta 80 % elää Suomessa, mutta vaikkapa ahdin- ja vellamonsammalet ovat "vain" alueellisesti uhanalaisia Perämerellä, eivät koko Suomen mittakaavassa. Alueellisesti uhanalaiset lajit ovat kansallisesti yleensä "silmälläpidettäviä" eli NT-luokituksen alaisia kansallisesti arvioituna.

Tänään syötin koko päivän viime kesän uhanalaistietoja HERTTA-tietokantaan eli kansalliseen Eliölajit-tietokantaan, jossa kaikki Suomen uhanalaisten lajien havainnot ovat. Viime kesänä kertyi reilut neljäkymmentä uutta havaintoa eri asteisesti uhanalaisista lajeista sekä Metsähallituksen omissa kartoituksissa, valtakunnallisissa VELMU-kartoituksissa että hankkeiden kartoituksissa.

Alueellisesti uhanalainen ahdinsammal.

Ruppia maritima, merihapsikka, on suhteellisen mereinen ja eteläinen laji, joka Merenkurkussa ja siitä pohjoiseen elää levinneisyytensä pohjoisrajalla. Kansallisesti laji kuuluu silmälläpidettäviin, mutta Merenkurkun alueella se on luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. Minulla oli syötettävänä neljä uutta havaintoa merihapsikasta Merenkurkun alueelta viime kesältä.

Viinakarin havainnot tietokannassa oli, kaikki muut tulivat uutena maastokaudelta 2017.

Avasin merihapsikan sivuston ja koko maasta löytyi vain kaksi sisään kirjattua havaintoa. Tämä EI tarkoita sitä, että laji olisi koko Suomen historian aikana havaittu vain kaksi kertaa, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että joku on kahdessa eri paikassa vierailtuaan päättänyt, että on tarpeeksi tärkeä asia viedä nämä kaksi alueellisesti uhanalaisen lajin havaintoa tietokantaan asti. Kollegani sanoi, että hän ei esimerkiksi ollut aiemmin tajunnut, että laji on alueellisesti uhanalainen koska se on niin yleisen tuntuinen. Hän oli tullut katsoneeksi vain kansallisen statuksen, silmälläpidettävä.

Tässä koko nivaska uharilappuja, jotka nyt on syötetty Eliölajit -tietokantaan!

Kun nyt sitten vein neljä viime kesän havaintoa tietokantaan aiempien kahden seuraan, lisäystä oli peräti 200 %.

Tee työtä jolla on vaikutusta :)

Essi Keskinen

Merihapsikka itäisellä Suomenlahdella.





Alkulähteillä

Kävin viime viikolla koululaisvierailulla Pansion alakoulussa Turussa. Oli kummallista mennä takaisin samaan kouluun, josta olen itse aloittanut koko akateemisen urani 35 vuotta sitten. Koulurakennus ei ollut muuttunut, koululaiset näyttivät samanlaisilta, paitsi että maahanmuuttajataustaisia lapsia oli huomattavasti enemmän kuin nelisenkymmentä vuotta sitten.

Nelosluokassa, jonne minä pääsin esiintymään, näytti noin puolet lapsista olevan kantasuomalaisen näköisiä kaukaasialaisia, toinen puolisko geeniperimästä oli saapunut muualta.

Lapset olivat innoissaan kun esittelin sukeltamista. Kysymyksiä sateli: "Oletko koskaan löytänyt aarretta?" "Oletko koskaan löytänyt kuollutta ihmistä?" "Miten kalat saa lapsia?" "Mikä on hylky?" "Mikä tuo kiikarin näköinen juttu on?" (mikroskooppi), "Oletko koskaan nähnyt piiloutuneita kaloja?" jne jne.

Keskustelu kävi vilkkaana, ja siihen osallistui lapsia sekä selkeästi suomalaisista lähtökohdista että suomea hieman murtaen puhuen. Kaikkia yhdisti kiinnostus sukeltamiseen ja jännittäviin kaloihin.

Aika loppui kesken ja lapset lähtivät lounaalle, mutta sitä ennen moni kävi kiittämässä erikseen, että oli mielenkiintoista ja jännää. Yksi poika kävi ilmoittamassa, että hänestä saattaa tulla isona sukeltaja.

Ruokajono oli jo muodostettu ja minä seisoin ovenpielessä hyvästelemässä. Jono lähti liikkeelle, ja sain vielä viimeisen kiitoksen pikkutytöltä, joka myös halusi kysyä jotakin.

"Jos kerran kalat munii mätimunia ja niistä syntyy poikasia niin mistä se ensimmäinen kala oikein tuli?"

Nelosluokkalainen asian ytimessä ja elämän alkulähteillä. Kulttuuritaustasta huolimatta kaikkia mailman ihmisiä ikiaikaisesti yhdistänyt kysymys juolahti myös Pansion alakoululaisen päähän.

Ruokajonon mittainen aika ei riittänyt tytön kysymykseen vastaamiseen.

Essi Keskinen