torstai 23. marraskuuta 2017

Toimistopäiviä ja toimistopäiviä


Tehokas työnteko ei välttämättä tarkoita siistiä toimistoa...
Istun toimistossa. Työpisteitä on kolme mutta olen täällä yksin. Ulkoa näkyy parkkipaikka, pyöräkatos, tupakointipiste ja sen jälkeen Destian toimistorakennus.
 
Ilmastointi humisee, tietokone humisee, yläkerrasta kuuluu korkojen kopinaa, autot rullaavat edestakaisin, käytävästä kuuluu kun joku kailottaa Skype-kokouksessa ilman kuulokkeita ja mikrofonia.
 
Krunnien maastotukikohta Perämeren tutkimusasema ja tuulipäivän toimisto ruokapöydällä.
Vessa on käytävän päässä ja toimii juoksevalla vedellä. Yläkerran keittiön kraanasta tulee vettä, jonka voi lämmittää teeksi vedenkeittimellä. Sähkö tulee seinästä. Sinne se tulee Oulun sähköverkosta.
 
Keittiössä on jääkaappi ja siellä minun evääni, jotka lämmitän mikrossa lounaaksi.
 
Lounaan jälkeen täytän vielä kaksi uhanalaiskorttia tietokoneella ja tulostan ne valmiiksi ennen kuin naputan ne Hertta-tietokantaan netissä. SEAmBOTH-hanke löysi lähes neljäkymmentä esiintymää uhanalaisia, vaarantuneita tai alueellisesti uhanalaisia kasvi- tai sammallajeja tämän kesän kartoituksissa, ja nyt tiedot pitää taltioida.
 
Selkä-Sarven Vartiotuvassa on tiivis tunnelma tuulisena päivänä.
 
Kesällä toimistotyö oli toista. Sähkö tuli polttoainekäyttöisestä aggregaatista, jota piti silloin tällöin käydä ruokkimassa. Polttoaine tuotiin jerrykannuissa mantereelta. Vessa oli ulkohuussi pihan perällä. Mukava jaloittelutauko, paitsi kaatosateella. Ja Krunneilla tietysti hyttysten syötävänä.
 
Ikkunasta näkyi kesällä merenrantaniitty ja sitten meri, perinnebiotooppeja hoitavat lampaat ja huviveneilijöitä, tai Krunneilla ei koskaan ketään, koska saarella ei saa liikkua kuin tutkimusluvalla. Äänimaailmana oli kohiseva meri ja rantaan kaatuvat aallot, lokin kirkaisut ja puiden suhina.
 
Netti toimi yleensä todella huonosti, välillä tekstiviestitkään eivät meinanneet päästä mantereelle asti. Uhanalaiskortit kirjoitettiin käsin ja paperille. Jääkaappi oli maakellari tai varastossa kaasulla tai akulla toimiva pieni matkajääkaappi.
 
 
 
Vesi kannettiin kanistereissa mantereelta.
 
Krunneilla riitti tilaa - suuren olohuoneen ruokapöydän ääreen mahtuu vaikka kymmenen työskentelijää, ja sohvalla oli mukava loikoilla videoita analysoidessa. Sarven pienen neljän hengen mökin pöydän ääreen mahtui hädin tuskin neljä henkeä, ja viides joutui työskentelemään kerrossängyllä maaten tai istuen.
 
Lounas lämmitettiin kaasuhellalla ja syötiin sylissä tai ulkona, jos toimistopöydän raivaaminen mikroskoopeista ja näytteistä oli liian työlästä. Sopu antoi kuitenkin aina tilaa. Täällä kaupungissa olen toimistossa usein yksin.
 
Toimistopäivissä on eroa. Maastossa ne eivät tunnu toimistopäiviltä lainkaan.
 
Essi Keskinen
 
Kesälläkin joudutaan joskus jumittamaan toimistoon. Silloin tässä kolmen hengen huoneessa saattaa parhaimmillaan työskennellä lähes kymmenen henkeä.
 
 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti