Palkintojakkaralla

Meren aarteet -kirjan julkistamistilaisuus Helsingissä.



"Työ tekijäänsä kiittää", kuuluu vanha sanonta, mutta tällä hetkellä muutkin kiittelevät. Eilen saatiin kuulla upea uutinen: VELMU-kirja Meren aarteet on valittu vuoden luontokirjaksi 2017! Tästä, tai Tieto-Finlandia -palkinnosta, vasta haaveiltiin kun syksyllä 2015 ryhdyttiin puhumaan "VELMU-Atlaksen" kirjoittamisesta.

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Merenalaista-luontoa-kuvaava-teos-voitti-WWF-n-Vuoden-luontokirja--palkinnon-3329.a

http://www.metsa.fi/-/meren-aarteet-palkittiin-wwf-n-vuoden-luontokirjana-2017

Kirjaan on koottu sekä järisyttävä määrä uusinta Itämeri-tietoa että upeita valokuvia.  Metsähallituksen meribiologit ovat kymmenen vuoden ajan kartoittaneet Itämeren vedenalaista maailmaa,  kortensa ovat kantaneet kekoon ELY-keskukset ja LUKE, Åbo Akademi on kouluttanut ja mallintanut Helsingin yliopisto rinnallaan, GTK on luodannut pohjia ja SYKE on koordinoinut VELMU-hanketta. Merisotakoulun tutkimuskeskuskin on osallistunut, eli tekijäkaarti VELMU-hankkeessa on ollut melkoinen. Niin on ollut asiantuntijajoukko kirjaa kirjoittamassakin.

VELMU ja Metsähallituksen meribiologinen toiminta ovat niittäneet palkintoja aiemminkin. Vuosi sitten VELMU-hanke sai ympäristöpalkinnon Sukeltajaliitolta.  Sukeltajaliiton mukaan "Sukeltajilla tärkeä rooli meriluonnon muutosten tallentamisessa" ja itse en voi kuin myötäillä.

http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Uutiset/Sukeltajaliiton_ymparistopalkinto_merilu(40569)

Vuonna 2015 Metsähallituksen silloinen pääjohtaja Esa Härmälä julisti, että "Nyt on meren vuoro!" Pari vuotta sitten Metsähallituksen vuoden ympäristöpalkinto ropsahti meritiimille, eli mereen todella satsattiin.

http://www.metsa.fi/-/-nyt-on-meren-vuoro-metsahallitus-satsaa-itamereen

Vuoden 2016 tammikuun lopussa VELMUn karttapalvelu aukesi ja koko kymmenen vuoden kartoitustyö oli kaiken kansan nähtävillä karttasovelluksena, mallinnuksina ja levinneisyyskarttoina, ja se oli jo eräänlainen loppuraportti kymmenen vuoden kartoitushankkeelle. Päivä oli upea ja tuntui palkinnolta.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/01/pahein-tyopaiva-ikina.html

Nyt, kun kirjoitusurakka on sekä paketissa että palkittu, on hyvä istahtaa alas, miettiä viimeistä puoltatoista vuotta, joiden aikana on kirjoitettu, ja sitä edeltävää kymmentä vuotta, joiden aikana on sukellettu ja veneilty yhteensä satojen henkilötyövuosien verran.

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/01/yhtakkinen-kirjailija.html

http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2016/11/tyonkuva-kirjoittaminen.html

Kollegani ja ystäväni, meriarkeologian ainut tohtori Suomessa, Minna Koivikko, sen kiteytti: "Kun jotain lähtee puuhaamaan niin miksei sitten tehdä yksin tein sikapriimaa vaikka tavallista olisikin tilattu  "

Eikös me aina tehdä näin?

Essi Keskinen

P.S. Jälkisanoiksi on pakko lainata suoraan WWF:n kollegaa Niikka Borgia, joka kiteytti Meren aarteet -kirjan niin kauniisti julkistustilaisuuden jälkeen (kiitos vielä kerran lainauksesta Niikka!):

"Niikka Borg julkaisi 9 kuvaa.

· 27. syyskuuta ·

Mun työ koskettaa ympäristöä jota suurin osa ei koskaan koe omalla kehollaan tai näe omilla silmillään. Edes mun mies ei ole käynyt mun työmaalla, Itämeren pinn…an alla. Kuitenkin hämmästyn joka kerta kun kuulen maallikon (eli kuivakon) kysyvän “No onko siellä edes enää mitään suojeltavaa??” No todellakin on!!!

Onneks tänään julkaistu #merenaarteet kirja näyttää tän jokaiselle. Monet suomalaiset ammattisukeltajat, ja etenkin metsähallitus, ovat tehneet käsittämättömän määrän työtunteja kartoittaakseen Suomen vedenalaiset alueet. Se nippelitieto löytyy Velmun karttapalvelusta, mutta kaikki proosallisuus, tieto ja kauneus on laitettu tämän kirjan kansien väliin. Oon koko illan selaillut kirjaa, jonka kuvat kertovat juuri sen minkä haluan näyttää kuivakoille. Ekan kuvan punalevät jotka ovat just noin intensiivisen punaisia, merirokkojen rytminen hamuaminen (kuva 2) jota on tullut tujoteltua melkeen jokaisen sukelluksen lopussa 3 metrissä hengatessa ja mätipalleroisista pilkistävät silmäparit ja tykyttävät sydämenlyönnit (kuva 7). Tiesittekö muuten että hauki on peto jo poikasena (kuva 8)?
Tämä kirja näyttää sen kaiken, ja vaikka mulla ei ole ollut osaa eikä arpaa kirjan tekemisessä tunnen käsittämätöntä myötäylpeyttä kollegoiden puolesta. Mahtava työ, nyt tuuttatte tätä joka tuutista ettei se jää kirjahyllyihin pölyttymään!
#itameri #sukellus #ammattisukeltajat #velmu #metsahallitus #syke #ymparistoministerio #myotaylpeys #vuodenparasjoululahja

 https://www.youtube.com/watch?v=TzOPf5dIug8&feature=youtu.be

Otalehtivita kurkistelee kohti luontokartoittajaa.

Batrachospermum -punalevä on nimestään huolimatta vihreä, pulloharjamainen Perämeren asukki.

Toimistopäiviä ja toimistopäiviä

Tehokas työnteko ei välttämättä tarkoita siistiä toimistoa...

Istun toimistossa. Työpisteitä on kolme mutta olen täällä yksin. Ulkoa näkyy parkkipaikka, pyöräkatos, tupakointipiste ja sen jälkeen Destian toimistorakennus.

Ilmastointi humisee, tietokone humisee, yläkerrasta kuuluu korkojen kopinaa, autot rullaavat edestakaisin, käytävästä kuuluu kun joku kailottaa Skype-kokouksessa ilman kuulokkeita ja mikrofonia.

Krunnien maastotukikohta Perämeren tutkimusasema ja tuulipäivän toimisto ruokapöydällä.

Vessa on käytävän päässä ja toimii juoksevalla vedellä. Yläkerran keittiön kraanasta tulee vettä, jonka voi lämmittää teeksi vedenkeittimellä. Sähkö tulee seinästä. Sinne se tulee Oulun sähköverkosta.

Keittiössä on jääkaappi ja siellä minun evääni, jotka lämmitän mikrossa lounaaksi.

Lounaan jälkeen täytän vielä kaksi uhanalaiskorttia tietokoneella ja tulostan ne valmiiksi ennen kuin naputan ne Hertta-tietokantaan netissä. SEAmBOTH-hanke löysi lähes neljäkymmentä esiintymää uhanalaisia, vaarantuneita tai alueellisesti uhanalaisia kasvi- tai sammallajeja tämän kesän kartoituksissa, ja nyt tiedot pitää taltioida.

Selkä-Sarven Vartiotuvassa on tiivis tunnelma tuulisena päivänä.

Kesällä toimistotyö oli toista. Sähkö tuli polttoainekäyttöisestä aggregaatista, jota piti silloin tällöin käydä ruokkimassa. Polttoaine tuotiin jerrykannuissa mantereelta. Vessa oli ulkohuussi pihan perällä. Mukava jaloittelutauko, paitsi kaatosateella. Ja Krunneilla tietysti hyttysten syötävänä.

Ikkunasta näkyi kesällä merenrantaniitty ja sitten meri, perinnebiotooppeja hoitavat lampaat ja huviveneilijöitä, tai Krunneilla ei koskaan ketään, koska saarella ei saa liikkua kuin tutkimusluvalla. Äänimaailmana oli kohiseva meri ja rantaan kaatuvat aallot, lokin kirkaisut ja puiden suhina.

Netti toimi yleensä todella huonosti, välillä tekstiviestitkään eivät meinanneet päästä mantereelle asti. Uhanalaiskortit kirjoitettiin käsin ja paperille. Jääkaappi oli maakellari tai varastossa kaasulla tai akulla toimiva pieni matkajääkaappi.

Vesi kannettiin kanistereissa mantereelta.

Krunneilla riitti tilaa - suuren olohuoneen ruokapöydän ääreen mahtuu vaikka kymmenen työskentelijää, ja sohvalla oli mukava loikoilla videoita analysoidessa. Sarven pienen neljän hengen mökin pöydän ääreen mahtui hädin tuskin neljä henkeä, ja viides joutui työskentelemään kerrossängyllä maaten tai istuen.

Lounas lämmitettiin kaasuhellalla ja syötiin sylissä tai ulkona, jos toimistopöydän raivaaminen mikroskoopeista ja näytteistä oli liian työlästä. Sopu antoi kuitenkin aina tilaa. Täällä kaupungissa olen toimistossa usein yksin.

Toimistopäivissä on eroa. Maastossa ne eivät tunnu toimistopäiviltä lainkaan.

Essi Keskinen

Kesälläkin joudutaan joskus jumittamaan toimistoon. Silloin tässä kolmen hengen huoneessa saattaa parhaimmillaan työskennellä lähes kymmenen henkeä.







Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa?

Interreg Nord -hanke SEAmBOTH sai juuri oman logon! Omasta mielestäni logo on rauhallinen ja kaunis, sen väritys vie ajatukset mereen, ja logo kertoo sen mitä yritämme koko hankkeella ajaa takaa - Suomen ja Ruotsin rajaviivan häivytystä, tietojen yhdistämistä, saumattomien karttojen luomista.

Logoja voi kuitenkin lukea niin monella tavalla. Koska olen hankkeen koordinaattori, oletan heti, että vetoketjua ollaan vetämässä kiinni. Moni tietysti näkee aukeavan vetoketjun ja rajalta halkeavan Perämeren. Näkökulmaero.

Hankerajaa (tummemmalla sinisellä värjätty pohjoisin osa) ei välttämättä näe jollei tiedä sen olemassaolosta, mutta hankkeeseen perehtyneille rajaus kertoo kaiken oleellisen.

Logossa yritettiin käyttää myös neulaa, joka olisi "saumattomuuden" kanssa sopinut paremmin kuin vetoketju (vetoketjuhan ei tee saumaa, se vain sulkee kaksi kappaletta yhdeksi). Neulalla kokoon kursittu raja näytti kuitenkin melko lailla korsetilta, ja Ruotsia kohti sojottava terävä neula vaikutti jokseenkin aggressiiviselta.

Englanninkielinen slogan "seamless Bothnian Bay" syntyi helposti, kun sanaa saumaton eli seamless käytetään englanniksi samoin kuin Suomen sanaa saumaton - kertomaan siitä että asia on yhtenäinen, yhteensopiva, se ei ratkea ainakaan tästä kohtaa koska siinä ei ole saumaa. Myös ajatukset voivat osua saumattomasti yhteen, ja #SEAmBOTH -hankkeessa pyritäänkin juuri siihen, että tulevaisuudessa ympäristöviranomaiset ja muut asioista päättävät tai niihin vaikuttavat pystyisivät hoitamaan pohjoisinta Perämerta saumattoman suunnitelman avulla - ilman, että ajatukset ja käytännöt muuttuvat rajaviivan toisella puolella yhtäkkiä toisiksi.

Ruotsiksi saumaton Perämeri olikin sitten hankalampi kääntää. Ruotsia taitamattomana olin ajatellut yksinkertaisesti, että saumaton, seamless, on tietysti sömlöss ruotsiksi. Ruotsalaiset partnerit kertoivat kuitenkin, että ei se ihan noin helposti mene. Ruotsiksi sanaa ei kuulemma käytetä samassa merkityksessä eikä ainakaan kuvaannollisesti saumattomuudesta kertomaan.

Ruotsiksi Perämerestä tuli siis "rajaton", "gränslösa". Käännöksenä tämän merkitys on mielestäni hieman eri. Minulle tulee mieleen rannaton ulappa ja pikemminkin maa-alueet häviävät ympäriltä kuin sauma Suomen ja Ruotsin väliltä. Toisaalta, rajaton tarkoittaa kirjaimellisesti rajatonta - ei valtioiden rajaa. Käännös on siis kuitenkin osuva.

Myös SEAmBOTHin nimestä väännettiin aikanaan kättä. Monen mielestä hankkeen nimi on hankala eivätkä he tiedä, miten lausua se. Hankkeen virallinen kieli on englanti eli hankenimikin äännetään englanniksi [siimboth], mutta ei se suomeksikaan hankala ole ääntää.

Englanniksi koko hankkeen nimi kuuluu juhlavasti "Seamless Maps and Management of the northern BOTHnian Bay" eli "Saumattomia karttoja ja hallinnointia pohjoisella Perämerellä". Minusta akronyymi SEAmBOTH sanoo sen kaiken - SEA, kuten meri, SEAm kuten sauma, BOTH kuten molemmat (Ruotsi ja Suomi) ja samalla BOTH viittaa Perämereen eli Bothnian Bayhin. Nerokasta, eikö totta?

Nyt kun meillä on uusi upea logo, sitä pitää päästä käyttämään! Kaikilla kielillä ja kielimuureista ja -rajoista huolimatta.

Essi, meribiologi

Paperilta maastoon ja takaisin

SEAmBOTH-hankkeen projektiryhmä kokoontui Haaparannassa upean Stads Hotellin tiloissa. Haparanda-Tornio on niin lähellä neutraalia maaperää ja hankerajaa kuin on mahdollista.

Välillä tuntuu, että meribiologin työ on kokouksia toistensa perään ja väliajat kuluvat organisaatiokaavioiden ja työpakettien suunnittelusta. Viimeisin kokous oli kaksipäiväinen SEAmBOTH -Interreg -hankkeen rutistus Haaparannassa Ruotsissa.

SEAmBOTH-hankealue kattaa pohjoisimman Perämeren. Pilottialueilta on tarkoitus saada aikaiseksi peittävät tiedot, muualta hankealueelta mahdollisimman kattavat vedenalaisen luonnon karttatuotteet.

SEAmBOTH eli Rajaton Perämeri -hanke aloitti toukokuusta ja porskutti iloisesti kuuden partnerin voimin kesän maastokauden halki. Oli riemullista kuunnella partnereiden selostuksia Haaparannassa - GTK on luodannut Perämeren kansallispuistossa, ELY on ottanut vesinäytteitä, Norbottenin lääninhallitus on tehnyt kasvillisuuskartoituksia, Metsähallitus on sukeltanut, videokuvannut ja kahlannut, SGU (Ruotsin geologian tutkimuskeskus) on miettinyt uusia menetelmiä, joita hankkeessa voisi hyödyntää ja SYKE on aloittanut jo olemassaolevan datan keräämisen ja kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämisen.

Hankepartnerit olivat innostuneita, kaikki olivat aloittaneet työt, työpakettien vetäjät ovat pohtineet omien töidensä haasteita. Ilmapiiri oli kannustava, innovatiivinen, positiivinen. Tällaista luonnonsuojelu ja hanketyöskentely parhaimmillaan on!

Työpaketit ja niiden riippuvuudet toisistaan...

Vaikka työ välillä tuntuukin hieman paperinmakuiselta ja tomuiselta toimistolta, innostuksen tuulet puhaltavat kuitenkin näköjään koko ajan. Ja tulevathan lopputuotteet olemaan konkreettisia karttoja, jolle meriluonto toivottavasti saadaan siirrettyä sekä kansalaisia että päättäjiä palveleviksi havainnollisiksi painotuotteiksi.

Seuraava kokousmatka on Helsinkiin merialuesuunnittelun työpajaan, ja sen jälkeen SEAmBOTH pyrkii suuntaamaan ulkomaille aina Kaliforniaan GEOHAB-kokoukseen asti.

Tämän kesän maastokartoitusten tulokset on jo analysoitu ja naputeltu tietokoneelle, mutta tietojen tarkistus kestää vielä tovin. Sitten onkin jo aika ryhtyä rekrytoimaan SEAmBOTH-hankkeeseen suunnittelijaa. Koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain ja asiat rullaavat eteenpäin. Ja vanhasta kokemuksesta tiedän jo, että eipä aikaakaan, niin ensi kesän maastokartoitukset ovat ovella.

Odotan innolla, mitä kaikkea tama hanke vielä saakaan aikaiseksi!

Essi Keskinen