Tönselöt tanassa kohti matalaa

Tämän kesän meri-inventointien teema ovat matalat kasvillisuuspohjaiset rannat ja matalat laguunit. Suurilla veneillä kruisailun ja sukelluksen sijaan olemme kahlanneet, ryömineet, snorklanneet, uineet, soutaneet, kulkeneet kumiveneillä, kantaneet veneitä, kontanneet. Tärkein työväline on ollut oranssi tötterö, vesikiikari, jota mieheni aina ja ikuisesti kutsuu "isoksi megafoniksi". Suomalaiset helmenkalastajat kutsuivat sitä tönselöksi etsiessään helmiä raakuista 1800-luvulta lähtien.

Kesän työ on ollut sekä mielenkiintoista että haasteellista. Kivikkopohjalla ja hiekkapohjalla on helppo kulkea pelastautumispuvulla ja kurkistella pohjaa vesikiikarista. Kirkkaassa vedessä kasvillisuus ja pohjanlaatu on helppo tunnistaa ja työ käy kuin leikki. Helpointa on kulkeminen hyvin matalassa vedessä (nilkat) mutta tönselön käyttömukavuus ja ergonomisuus ovat parhaimmillaan reidensyvyisessä vedessä. Tässä syvyydessä kävely taas on raskaampaa ja muistuttaa edesmenneen Myllylän suojuoksua. Syvimmät paikat ylitetään uimalla mutta pelastautumispuvussa voi yllättäen sukeltaa puolitoistametriseen pohjaankin.

Eri asia on sitten pehmeäpohjaisten laguunien ja rantojen tarkastelu. Jos pysähtyy, vajoaa ensinnäkin mutaan ja toiseksi kartoitus on tehtävä todella pikaisesti - parissakymmenessä sekunnissa oman pelastautumispuvun saappaiden nostattama mutapilvi saavuttaa inventointipisteen ja tönselön näkökenttä peittyy ruskeaan pöllyyn. Inventointia jatketaan käsikopelolla, ns. "viisipiikkisellä haralla". Kun pisteen inventointi on tehty, seuraava haaste on saada saappaat irti mudan imusta.

Kalajoelta löytyivät kilometrien mittaiset n. 10-20 cm syvyiset hiekkasärkät, joille ei ollut menemistä edes kumiveneellä soutamalla saati sitten isommalla veneellä, mutta kahlaaminenkin kävi työstä kun virtuaalinen meressä sijaitseva piste oli monen sadan metrin päässä ja välistä hiekka katosi jalkojen alta vyötäröä myöten ja välillä särkkä ylsi pintaan asti. Se joka on piirtänyt maan ja veden rajaviivan - rantaviivan - kartalle Kalajoella on rohkea mies/nainen. Vedenkorkeuden vaihtelu kymmenen senttiä keskivedenkorkeuden kummalla tahansa puolella paljastaa tai peittää satoja metrejä matalaa loivaa rantaa. Absoluuttisen rantaviivan määrittely tuntuisi itsestä lähinnä arpapeliltä.

Matalista vesistä löytyvät kuitenkin lähes kaikki Suomen uhanalaiset vesikasvit. Siksi raskas mutta mielenkiintoinen ja innostava työ tänä kesänä on ollut palkitsevaa - uhareita on löytynyt ja kilometritolkulla rantaa tarkastettu kahlaamalla ja ajamalla autolla kesämökkien pihoille ja metsäteiden päihin pikku kalasatamiin.

Viime kesänä sukellettiin lähinnä ulkomerellä ja muualla kuin saarten rannoilla. Tänä kesänä vene on vaihtunut pelastautumispukuun ja videokamera vesikiikariin. 1800-luvulta peräisin oleva tönselö on tämän kesän kuumin inventointiväline.

Essi Keskinen

Tämän hylätyn maatilan pihalta käveltiin puolisen kilometriä "rantaan" eli laajalle matalalle lahdelle jossa metsä vaihettui huomaamatta kosteasta niitystä nilkansyvyiseksi rantaniityksi ja yhtäkkiä oltiinkin jo nivustensyvyisessä vedessä.

Tänä kesänä on käytetty enemmän Minigrip-näytepusseja kuin ikinä - matalilta pehmeiltä pohjilta löytyy paljon mm. näkinpartaisia, jotka erottaa toisistaan vain mikroskoopilla.

Öklöä rihmalevää fladan pinnassa.

"Mikäs se pohjan laatu olikaan?"

Kumiveneet Bella ja Nemo ovat kovassa käytössä tänä kesänä.

Pooki flakkaa! - Meritiimi Raahen meripäivillä

Tänä viikonloppuna Raahessa vietettiin toistakertaa Pooki flakkaa! nimisiä meripäiviä ja Pohjanlahden meritiimeistä tapahtumassa oli edustamassa Lari, Suvi ja Linda (allekirjoittanut). Perjantaina menimme hyvissä ajoin pystyttämään pistettämme Terässatamaan, missä esillä olivat myös mm. meripelastajat ja rajavartiosto. Pisteellämme pääsi esimerkiksi tutustumaan veneeseemme Maiaan, sukellusvarusteisiin, meribiologin tutkimusvälineisiin, kuten vedenalaiskameraan ja vesikiikariin sekä katselemaan ja koskettelemaan erilaisia vesikasveja ja leviä, joita olimme keränneet Raahen rannoilta.

Matkalla Kalajoelta Raaheen!

Maiassa pääsi tutustumaan inventointimenetelmiin, kuten sukeltamiseen ja vedenalaiseen videokuvaukseen. 

Vaikka kelit eivät viikonlopun aikana olleetkaan aivan sitä mitä olimme tilanneet, niin kävijöitä silti riitti oikein mukavasti. Erityisesti auringon paistaessa pisteellämme oli kovasti vilskettä. Ihmisillä oli kovasti meriaiheisia kysymyksiä, joihin oli mukava vastailla ja sekä lapsia että aikuisia kiinnosti kurkistaa mikroskooppiimme, kokeilla sukellusvarusteiden painoa, mitata näkösyvyyttä Secchi-levyllä sekä kuvata satama-altaan pohjaa vedenalaiskamerallamme. Oli ilahduttavaa huomata, kuinka kiinnostuneita ihmiset ovat vedenalaisesta luonnosta ja meren tilasta!

Suvi letitttää kuivapukukokeilijan hiukset, jotta ne eivät menisi sotkuun märkähupun alla.

Sateen tauotessa väkeä riitti sekä veneeseen että esittelypöydän ympärille

Suvi esittelee sukelluslaitteiden toimintaa

Sitä usein oman ammattinsa vuoksi unohtaa, että harva itseasiassa tietää miltä pinnan alta näyttää, vaikka meri muuten olisikin ympäristönä tuttu. Meripäivien kävijät olivat kovin kiinnostuneita vedenalaisista kuvista ja videoistamme, sillä ne ovat kurkistus maailmaan jota ei ehkä aikaisemmin ole päässyt näkemään. Vedenalaiseen luontoon on kuitenkin helppo päästä itsekseenkin tutustumaan etenkin näin kesällä. Mataliin rantavesiin voi tutustua esimerkiksi snorklaamalla tai sitten voi askarrella ämpäristä ja läpinäkyvästä muovilevystä niin kutsutun vesikiikarin. Jos mieli halajaa vielä syvemmälle meren ihmeisiin, kannattaa etsiä lähin sukelluskeskus ja ilmoittautua laitesukelluskurssille. 

Myös ranskalainen kuoro oli kiinnostunut Itämeren ihmeistä

Lari ja Suvi pääsivät täydentämään Raahen ja Oulun joukkueita meripelastelukisoissa. Tässä valmistautumista mittelöön,

Vauhdikas startti kisaan.

Iso kiitos vielä kaikille pisteellämme käyneille ja toivottavasti nähdään ensi kesänä uudestaan! Kiitokset myös Raahen meripelastusseuralle yhteistyöstä. Seuraavat kaksi viikkoa meritiimi inventoi Raahen vesiä ja meitä saa tulla merelläkin jututtamaan! :)

Linda

Tietämättään ketterä

Lainakumiveneessä Nemossa ei ole muuta kuin kauramoottori.

Pääministeri Sipilä peräänkuuluttaa valtiolta, yrityksiltä ja meiltä itseltämme ketteryyttä. Puoli kansaa samantien tuhahtaa, osa saattaa alkaa selvittää mistä herra oikein puhuu ja osa siirtää ajattelematta ketterä-sanan suoraan strategiansa markkinointihurmosmateriaaliin tietämättä mitä se operatiivisessa - eli niinsanotussa oikeassa - työssä terminä tarkoittaa.

Minä olin Metsähallituksen järjestämässä palvelumuotoilukoulutuksessa (service design) jossa myös puhuttiin ketteryydestä. En oikein koskaan ymmärtänyt mistä siinä oli kyse. Ongelmia ratkottiin minusta täysin järkeenkäyvällä tavalla, asialla vain oli trendikäs nimi. Oliko tässä nyt jotakin uutta ja ihmeellistä?

Vietin perjantai-iltaa mieheni Mikon kanssa ja satuimme juttelemaan siitä kuinka viikon kestävässä sateessa tiimini järjesti työnjaon. Meillä on To do -lista, johon koko ajan lisätään tekemättömiä töitä ja sisäpäivinä lista luetaan ääneen ja jokainen valitsee listalta itselleen parhaalta tuntuvat hommat hoidettavaksi. Kun työ on sitten tehty, sen tekijä merkitsee sen tehdyksi ja valitsee listalta seuraavan hänelle sopivan työn. Päivän kuluessa listalta ruksautuu yli suurin osa hommista ihan kuin itsestään.

Mikko sanoi yllättyneenä että tehän käytätte kanban-menetelmää! Niinku siis mitä? "Sana kanban tulee japanin kielestä ja tarkoittaa kirjaimellisesti taulua tai mainoskylttiä. Kanban on Lean-periaatteen mukainen tuotannon ajoitusjärjestelmä, joka auttaa määrittämään mitä pitää tuottaa, milloin ja millaisissa määrissä. Kanban näki päivänvalon 1940-luvulla Toyotalla ja siitä tuli tehokas työväline koko tuotantojärjestelmän ohjaukseen", kertoo Wikipedia. Eli siis mitä?

Mikko, laatupäällikkö, johtava arvioija ja jargongeneraattori, selittää. "Tiimin kyvykkyyksien tarkka arvioiminen sekä hyödyntäminen (team velocity), tiimin itseohjautuvuus, tiimiin ja sen tuloksiin luottaminen (team independency, responsibility). Määriteltyjen sekä hyväksikoettujen työmenetelmien systemaattinen hyödyntäminen ja jatkuva itse toiminnan parantaminen (continuous improvement - mukaanlukiena työtavat, työkalut, tehokkuusmittarit)." Edelleen - siis mitä?!

"Nopea reagointivalmius (adaptability, flexibility) muuttuviin olosuhteisiin (sää, välineiden kunto, päiväkohtaisten suunnitelmien muuttaminen). Tiimin vuotuiset tulostavoitteet (backlog) jaetaan päiväkohtaisiin tehtävätavoitteisiin, jotka yhdessä jaetaan tiimin jäsenten kesken (kanban)." No nyt alkaa soittaa jo jonkinlaista kelloa.

"Ja ennen kaikkea tärkeimpänä: sitoutunut, motivoitunut ja tyytyväinen tiimi, jota ei tarvitse mikromanageroida. Tiimi ja sen asiantuntevat työntekijät ovat itse parhaita asiantuntijoita omasta operatiivisesta työstään ja sen vaatimuksista. Tätä hyödyntävät ketterät menetelmät. Se mikromanageeraava hallintobyrokraatti siellä toimistossa ei välttämättä etäisestikään kuulu näihin parhaisiin asiantuntijoihin" No nyt alkaa kuulostaa jo tutummalta.

Tätä kaikkea on siis ketteryys ja ketterät menetelmät (lean, agile methods).

Kappas vain, tiimini on tehnyt työnsä trendikkäästi jo vuosikausia. Mehän siis ollaan ihan aallonharjalla! Ja minä kun vaan luulin että on järkevää kun jokainen saa itse valita omien kykyjensä ja mielihalujensa mukaan parhaiten hänelle sopivan työn eikä tiiminvetäjän tarvitse pomottaa ketään. Ja että on vaan ihan maalaisjärkeä katsoa säätila ja työntekijöiden ja työvälineiden työkuntoa jokaisena aamuna ja niiden mukaan sopia yhdessä päivän töistä niin että jokainen saa sanoa mielipiteensä siihen, mitä haluaa päivän aikana tehdä.

Aina sitä oppii jotain uutta!

Essi Keskinen, Product Owner (tietämättään)

Ukkosta ilmassa.

Minä ja minun työvälineeni yhdeksi päiväksi. Enpäs ole pitkään aikaan soutanutkaan niin pitkästi.

Vielä riittää hymyä vaikka sateessa kartoitetaan fladaa.

Inca ja Bella Kalajoen hiekkasärkillä. Tuskaisen hidasta matkantekoa kun veden syvyys on 40 cm.

Päivän fladakartoitus tehty! Parkkeerasimme auton erään kesämökin pihaan ja pyysimme lupaa saada plutata heidän fladassaan päivän verran. Perhe oli kovin kiinnostunut ja innostunut asiasta, perheen poika seurasi tapahtumien kulkua lasikuistilta ja ihmetteli menoa. Puoli päivää satoi ja lounastaukoa vietettiin pakettiauton takaluukussa istuen mutta lounaan päätteeksi meidät kutsuttiin kahville, teelle ja pannukakulle. Kyllä kelpasi!

Kalajoki voi olla kiva paikka lapsiperheelle kun jälkikasvu ei vahingossakaan voi hukkua nilkansyvyiseen veteen mutta töiden kannalta se on kyllä viheliäinen paikka!!

Kyllä pelastautumispuvullakin voi poimia näytteitä pohjasta!

Linjan viimeinen piste.

Juho luotsaa Bellaa sillan ali.

Lepäsessä on kiva syödä ulkona kun yhdeksän hengen tiimin mahtuminen neljän hengen pöydän ympärille sisällä tuvassa on aina haaste. Nuotion ympärille mahtuu.

Väsyneenä ei minkään tekemisestä

Sateessa tekemässä matalien pisteiden inventointeja.

 

Sataa ja tuulee. Tuulee ja sataa. Sataa kaatamalla. Tuulee 16 m/s. Kovantuulenvaroitus. Epävakaata säätä luvassa koko maahan. Vesisaavi täyttyy 20 minuutissa, ainakin voidaan saunoa sadevedellä. Meri kohisee, venetta pitää käydä tarkastamassa vähän väliä. Vaahtopäät ovat likaisenkeltaisia kaikesta sadeveden mukanaan huuhtomasta sedimentistä. Märkää ja tuulista. Ikävää ja raskasta. Yhdeksän henkeä tekee sisätöitä neljän hengen mökissä. Tuulee ja sataa maanantaista torstai-iltaan.

 

Yhdeksän henkeä tekee sisätöitä neljän hengen mökissä. Tunnelma on tiivis ja kaikki laskupinta-alat käytössä.

 

Maanantai: Saavutaan Rahjan Lepäseen kahdeksi viikoksi suurin odotuksin. Tiedetään että tiistaina tuulee mutta sen jälkeen pitäisi nopeasti tyyntyä ja sitten päästään taas töihin. Saaren rannassa ei olekaan ranturia ja Inca joudutaan kiinnittämään omituisin naruviritelmin rantakivikkoon. Monen sadan kilon painoinen kahdesta tukista rakennettu ranturi löytyy vajaan 100 m päästä metsästä, syysmyrsky on kuulemma vienyt sen sinne.

 

Lainataan rälläkkä ja pultteja. Maanantaina kaksi tiimiä lähtee vielä videokuvaamaan, edelleen suurin odotuksin. Kumpikaan kamera ei toimi, toinen tiimi saa kuvattua sokkona neljä videota, toinen ei mitään. Alkaa sataa ja molemmat tiimit kastuvat.

 

Illalla tuuli nousee ja yöllä tuuli yltyy ja kääntyy. Sade hakkaa telttaa ja minä nukun koiranunta ja herään parin tunnin välein tarkistamaan Incan köydet. Meri vaahtoaa ja puut taipuvat.

 

Onneksi matkassa on vedenkestävä maastopuhelin.

 

Tiistai: Sataa kaatamalla, tuulee 14 max 16 m/s. Jokainen saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, työt aloitetaan myöhään. Jusku ja Juho käyttävät koko päivän siihen että purkavat ranturin metsässä, raahaavat tukit rantaan ja kokoavat rakennelman uudelleen. Lari auttaa puoli päivää vierittämällä kiviä ranturin painoksi. Muut istuvat sisällä, kuka analysoimassa videoita, kuka kirjoittamassa tietoja Excel-taulukoihin, kuka nimeämässä valokuvia. Ulkohuussiin mennessä kastuu kokonaan, sisällä pidetään pientä tulta koska kaikki on märkää ja haisevaa. Illalla saunotaan sateessa ja pitkään. Säätiedote on muuttunut, nyt ennusteen mukaan koko viikon tuulee mutta huomenna ei pitäisi sataa. Soitan kahdelle kalajokiselle taksiveneelle, voivatko he hakea meitä saarelta jos emme itse pääse pois. Toinen taksivene on epäkunnossa, toinen sanoo voivansa hakea meidät jos tuuli laskee, muuten ei onnistu. Kiva. Inca on sentään ranturissa ja saan nukuttua.

 

Lounastauko sateessa.

 

Keskiviikko: Tuulee hiukan vähemmän, vain 10 max 12 m/s ja sataa hiukan vähemmän. Nyt sadetta on luvattu perjantaihin asti, tuulta myös. Kaikki kenellä ei ole flunssa tai selkävaiva haluavat lähteä tekemään inventointeja. Ulos on päästävä, pikku kämpässä ei mahdu työskentelemään näin montaa meribiologia. Veneen saaminen ulos ruopatusta pikku kolosta kahden metrin aallokossa on pelottavaa, Suvin pulssi hakkaa kahtasataa. Kaksi tiimiä tekee videokuvauksia ja kahlauksia iltapäivään asti sisäsaaristossa. Koko ajan tuulee ja koko ajan sataa. Illansuussa joukko täysin läpimärkiä ja viluisia maastobiologeja saapuu kämpille. Saunaan pikku tulet ja likomärät pelastautumispuvut sinne kuivumaan. Likomärät muut vaatteet mökkiin kuivumaan. Mikään ei kuivu ulkona edes tuulessa, ilmankosteus on joko sade tai 90 %. Mökissä märät villapaidat ja villasukat ja pitkät kalsarit haisevat ja roikkuvat koko ajan kaiken tiellä, läpsivät poskelle kun yrittää mennä ohi, ikkunat huurustuvat sisältä ja kaikki on kosteaa. Ja haisevaa.

 

 

 

Torstai: Päätetään lähteä pois koska edelleen tuulee ja sataa. Pelastautumispuvut eivät ole kuivuneet yön aikana, kuten ei juuri mikään muukaan. Muutama pyyhe, fleece ja sukkia lähetetään joukkoäänestyksellä kotiin pestäväksi koska kukaan ei kesteä märkien ja hikisten vaatteiden hajua. Pakataan kimpsut ja kampsut ja otetaan kahlausvarusteet mukaan kotimatkalle. Toinen tiimi lähtee kohti Vaasaa, kaksi tiimiä kohti Oulua, ja kaikki tekevät matkalla rannoilla olevia kahlauspisteitä. Minun tiimini valitsee Kalajoen suiston natura-alueen. Niin hienoa kuin rantakosteikko ja loputon maankohoamisrannikko onkin, se tietää kilometrin taivalta metsän, soiden ja ruovikoiden läpi hiekkarannalle ja monen sadan metrin kahlaamista reidensyvyisessä, välillä nilkansyvyisessä ja taas vyötärönsyvyisessä vedessä. Veneellä tänne ei pääsisi, kahlaamallakin vain juuri ja juuri. Pisteeltä löytyy 100 % hiekkaa eikä yhtään kasvia. Jee. Kotimatkalla sataa vettä niin kovaa että pyyhkijät eivät riitä, autot uivat pohjaa myöten vedessä moottoritien liittymässä.

 

 

 

Perjantai: Pelastautumispuvut kuivuvat toimistossa, näytteet ovat jääkaapissa, kamerat ja GPS:t ovat kuivumassa, kenttäpaperit ovat kuivumassa. Vielä odottaa Juskun fleecen pesu - hajun takia sitä ei varmaan voinut viedä omalle vaimolle pestäväksi ja märkä ja surkea muovipussiin pakattu (ydinjätteen tavoin käsitelty) nyytti päätyi minulle. Jee.

 

Illalla olen täysin puoliunessa, silmä luppasee, väsyttää, koko keho on uupunut. Nukun melkein 9 h putkeen, en ole nukkunut yhtä pitkään miesmuistiin. Kuin olisin tehnyt valtavan työsuorituksen ja kroppa olisi väsynyt viikon fyysisestä työstä. Minä olen vain istunut sisällä ja analysoinut videoita, antanyt yhden haastattelun Keskipohjalaiselle ja lämmittänyt vuorotellen saunaa ja mökkiä ja yrittänyt kuivatella asioita. Keittänyt lämmintä soppaa urhealle ja märälle maastotiimille.

 

Tuntuu että olen väsyneempi siitä että mitään ei päästy tekemään, turhautumisesta, kaiken märkyydestä ja synkkyydestä ja toivottomuudesta ja ainaisesta tuulesta ja sateesta ja siitä että pienessä mökissä on niin paljon ihmisiä. Kaikki tulevat hyvin toimeen mutta olen varma että kaikki myös joutuivat pinnistelemään enemmän. Auringossa ja hyvän työpäivän päätteeksi on helpompi kestää kaverin kyynärpäätä omalla soppalautasella. Huonolla ilmalla joutuu hiukan kiristämään hammasta. Mutta silti kukaan ei valita, kukaan ei ärry, kukaan ei äksyile. Neljän hengen pöytään mahtuu syömään yhdeksän ihmistä. Tuulessa ja sateessa nukkuu teltoissa viisi ihmistä koska mökkiin ei mahdu, enkä kuullut valituksia.

 

Aikamoista porukkaa, täytyy sanoa! Oma väsymys tuntuu epäreilulta muita kohtaan - ovathan muutkin niin reippaita. Kiitos Tiimi jaksamisesta.

 

Ehkä ensi viikolla paistaa aurinko eikä sada.

 

Essi Keskinen

 

Ranturi on haettu metsästä ja sitä pystytetään uudelleen rantautumispaikalle.

Pisteelle on pitkä matka kun maan puolelta välissä on kilometric kosteikkoa, pusikkoa ja kortteita, meren puolelta välissä on kilometri nilkansyvyistä vettä.

GPS:n mukaan ollaan mantereen ja saaren välisessä salmessa. Tunnen silti seisovani hiekalla.

Ergonominen työasento.

 

 

 



Teemme ilolla merkittäviä asioita!

Meribiologi työssään ;)

Onko työaikaa vain se kun ollaan otsa rypyssä eikä ole hauskaa? Ns. luterilaisesta työmoraalista puhuttaessa työajalla ei voi olla hauskaa eikä töistään saa nauttia. Eihän se silloin ole työtä ollenkaan vaan menee hauskanpidon ja harrastelun piikkiin.

Metsähallituksen ja Luontopalveluiden slogan on kuitenkin "Teemme ilolla merkittäviä asioita" eli ainakin konsernitasolla luterilainen työmoraali saa jäädä taka-alalle. Sen me jo tiedämmekin että teemme merkittäviä asioita mutta että vielä ilolla? Kyllä!

Niina ja Suvi valmistautuvat Hallitanssit -virkistyspäiville. Suvi tekee kampausta ja Niina mikroskopoi samalla kasvinäytteitä.

Tällä viikolla Pohjanlahden meritiimi sai Kokkolan ja Luodon saaristojen meri-inventoinnit valmiiksi tältä vuodelta. Kokkolasta poismuuttoa ja vaasalaisten eroamista Perämeren ja VELMU-tiimeistä juhlittiin yhdessä Hallitansseilla. Työt oli saatu tehtyä, muuttokuormat kasattua, näytteet katsottua ja sitten päästiin virkistäytymään kovan työkuukauden päätteeksi.

Hallitansseista sen verran että jos yhdistetään valtava rankkasade, mahtava ukonilma, bilepaikkana veneiden talvisäilöhalli jonne on parkkeerattu kontti ja ambulanssi, Jacuzzi, kylmäkontti kylmille juomille, sauna, hallissa grillaaminen, karaoke-laitteet, parkettinen tanssilattia jonka lakkaamiseen on mennyt kuusi litraa venelakkaa ja kuuden hengen vastakkainistuttava keinu pöydällä ja katoksella sekä vielä 16 hengen tilataksi takaisin maastomajoitukseen klo 02.30 niin saadaan aikaiseksi todella hyvät bileet. Seuraavana päivänä kaikki olivat kovin virkistyneitä.

Kun mennään sulusta läpi kumiveneellä, ei voi koskaan olla liian varovainen.

"Rankka työ, rankat huvit" yhdistyy hyvällä tavalla "Teemme ilolla merkittäviä asioita" -teemaan. Maastotöiden tekeminen on rankkaa, 24/7 yhdessäolo 12 hengen voimin on rankkaa, työ on usein fyysisesti rankkaa kun kumivenettä pitää kantaa, moottoreita kantaa, sukellusvarusteita kantaa, kahlata napaa myöten vedessä kun jalat ovat uponneet polvea myöten mutaan, nousta veneeseen tikkaita pitkin 40 kg sukellusvarusteita päällä... Työ Kokkolassa on tehty ilolla ja tulokset ovat merkittäviä, nyt juhlimme merkittävästi ja ilolla.

Essi Keskinen

Tämän tanssilattian lakkaamiseen on mennyt kuusi litraa venelakkaa. Tilat lahjoitti ystävällisesti käyttöön Seppo Määttälä Himangalta. Kiitämme Seppoa juhlien mahtavasta isännöinnistä ja siitä että kaikkien tiimin jäsenten mielenterveys ja työkyky on taas ladattu täyteen iskuun!

Tämän siitä saa kun ryömii kuivapuvussa matalilla mutaisilla lahdilla...

Incaa odottamassa.