Kuten edeltävänäkin vuotena tähän aikaan, alkaa
kasvillisuusinventointien maastokausi lähestyä loppuaan ja henkisesti voi
valmistautua ainakin sen osalta talviteloille. Mutta kun yhdet lopettelevat
aloittelevat vasta toiset.
Viime vuoden tapaan Kvarken flada hankkeessa käynnistyy mitä
intensiivisin viiden viikon kenttäputki Valassaarilla. Edeltävänä kautena
Valassaarilla rengastettiin 60 lepakkoa, neljää eri lajia. Tänä vuonna pyyntiaikaa
on aavistuksen pidennetty, pyydysten sijoittelu on entistä tarkempaa ja
suunnitellumpaa viimevuotisten tulosten ja kokemusten pohjalta.
 |
| Pikkulepakon selkäpuolelle liimataan lähetin, jotta sen liikkeitä pystyy seuraamaan Kuva: Nicklas Fritzén |
 |
| Harppupyydyksen sommittelua Kuva: Nicklas Fritzén |
Asialleen omistautunut asiantuntijajoukko aloittaa työt
illan hämärtyessä ja lopettaa kun aamu alkaa näyttää ensimmäisiä merkkejään.
Lepakoiden ollessa yöaktiivisia on luonnollisesti paras aika niiden pyytämiseen
yö. Lepakoita voidaan pyytää erilaisilla verkkojen tapaisilla ansoilla. Ansat
käydään tarkistamassa säännöllisin tihein välein. Hankkeessa kartoitetaan
pikkulepakon syönnösreittiä, joka hypoteesimme mukaan kulkee Merenkurkun
ylitse.
Jotta saisimme varmuuden teoriamme paikkansapitävyydestä, on
työt jo aloitettu hieman aiemmin. Ruotsin Merenkurkun puoleiselle rannikolle on
asennettu muun muassa majakoihin antenneja. jotka nappaavan signaalin
ohiliitävästä pikkulepakosta, jonka selkään olemme liimanneet pienen
lähettimen. Näiden antennien pystytys ei olekaan ollut mitä helpoin tehtävä
alkaen jo tavaran toimittajan vaikeuksista toimittaa meille tarvittavia
välineitä. Ei ole myöskään sallittua
noin vain kiinnittää antenneja vieraan valtion alueelle ja tiettyihin
strategisesti tärkeisiin rakennelmiin, lupien hankinta on ollut aivan oma
projektinsa.
 |
| Näillä antenneilla kukaan ei livahda meiltä ohi! Kuva: Pekka Bader |
Antennit ovat 2,7m pitkiä ja ne ovat yhdistetty suurehkon ruokapöydän kokoiseen aurinkopaneeliin sekä 30kiloa painavaan akkuun. Monet majakoista, joihin antennit sijoitetaan, eivät ole oikein luotuja siihen, että valtavia painavia esineitä ripustetaan niiden ylimpiin kaiteisiin. Luontoäitikään ei aina ollut puolellamme puhaltaen 13m/s, jolloin ei enää keikuta korkealla yläilmoissa kapeiden kaiteiden takana, vaikka turvavaljaat ovatkin käytössä. Tämä työskentely on vaatinut vinssejä, itsensä ylittämistä (korkeanpaikankammo) sekä pellepelottomuutta.
Roosa
 |
| Kun antenni vihdoin on saatu ylös mallaillaan sitä vielä kohdilleen, maasta käsin. Kuva: Nicklas Fritzén |
Nyt ensimmäiset urheat yökukkujat ovat viettäneet viikon Valassaarilla ja saldona tällä hetkellä kolme pikkulepakkoyksilöä, joista yksikään ei ollut tähän mennessä rengastettu. Muitakin lepakoita tavattiin, joista mukavana jälleennäkemisenä yksi viime vuonna rengastetuista isoviiksisiipoista.
Hiukan erilaista meri-inventointia tulossa siis. Jännityksellä odotetaan, mitä tulevat työt tuovat tullessaan.
 |
| Antenni on vihdoin kohdillaan, niin myös aamun ensimmäiset valonsäteet Kuva: NIcklas Fritzén |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti