perjantai 16. maaliskuuta 2018

Äänettömien äänitorvi


Kuka puolustaa niitä, jotka eivät itse pysty puolustamaan itseään? Niitä, kenellä ei ole ääntä? Niitä, keitä ei huomata, mutta joilla on silti merkitystä? Kuinka äänettömien oikeudet saadaan muidenkin tietoon?

Sata vuotta sitten yhteiskunta keskusteli naisten oikeuksista, viisikymmentä vuotta sitten keskusteltiin lasten oikeuksista. Orjien ihmisoikeus puhutti reilut parisataa vuotta sitten, muiden kuin perinteisten miehen, naisen ja heterojen oikeudet puhuttavat juuri nyt. Näillä kansanryhmillä on sentään ollut ääni, ja jossain määrin sitä on päässyt käyttämään - naiset ovat polttaneet rintaliivejä, Pride -kulkue kulkee vuosittain, orjia karkasi, perusti ja puolusti omia kaupunkejaan.


Lasten oikeuksia ajavat yleensä muut kuin lapset. Samanlaisissa lastenkengissä tulevat eläimet ja kasvit, jotka eivät itse pysty nousemaan barrikadeille ja vaatimaan oikeuksia itselleen.

Toimivan maapallon kannalta on tärkeää, että pienetkin öttimöntiäiset ja viherhiukkaset pysyvät olemassa, tarjoavat ruokaa isommille, jotka taas ovat saalista vielä isommille, tai tuottavat happea hengitettäväksi, tai hajottavat kuolleet lehdet uudelleen mullaksi ja ravinteiksi. Kaikella on luonnossa jokin funktio, sen lisäksi, että lajeilla on itseisarvo. Jokaisella on oikeus olla olemassa.



Tällä hetkellä on käynnissä Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointi. Työryhmät keskustelevat eri lajien yleisyydestä, levinneisyydestä, mahdollisesta taantumisesta, harvinaistumisesta, yleistymisestä. Työryhmissä on nähty todellista myötäelämisen taitoa - tutkija puolustaa tutkimansa eliön oikeuksia henkeen ja vereen saakka, haluaa saada tiukan uhanalaisluokituksen menemään läpi, koska eliö on vaarassa hävitä. Tunteet kuumenevat pienten ötököiden takia, kantoja perustellaan, tilastoja kaivellaan, tieteellisiä julkaisuja etsitään. Yksi on yhtä mieltä, toinen toista. Jonkin tavalliseen silmään mitättömänoloisen, syvällä pohjaliejussa ja ikuisessa pimeydessä elävän lajin oikeuksien puolesta taistellaan.

Luonnolla ei ole ääntä. Me luonnonsuojelun parissa työskentelevät joudumme tekemään parhaamme, että saamme mykälle äänen ja huomaamattomalle oikeudet.

Essi Keskinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti