Vuoden lyhin päivä

Tänään on vuoden lyhin päivä. Täällä Oulussa aurinko on noussut klo 10.29 ja laskee jo klo 14.03. Laskennallista "auringonpaistetta" saadaan siis kolme ja puoli tuntia.

Tänään taivas on kuitenkin paksun harmaan pilviverhon peittämä ja välillä sataa räntää, välillä vettä. Tänään on ollut hyvä päivä tallentaa kesän SEAmBOTH-hankkeen maastokartoitusten uhanalaishavaintoja Eliölajit-tietokantaan. Vaikka "uhanalaisen lajin maastolomake" on täytetty jo kesällä, on joitakin tietoja pitänyt kaivaa sukelluspöytäkirjoista ja maastolomakkeista ja samalla on tullut muisteltua kesää.

Kesän pisin työpäivä oli pitkä sekä tuntimäärällisesti että auringonkierron kannalta. Päivä osui heti juhannuksen jälkeen ja tiimini muutti Krunneille viisi päivää kesäpäivänseisauksen jälkeen. Aurinko laski sinä "iltana" kello 00.24 ja nousi seuraavana "aamuna" klo 2.19.

Pääsimme lähtemään maastoon vasta myöhään, kaikki meni pieleen, linkutimme Ulkokrunniin ja saimme tavarat Maiasta maastotukikohtaan sillä aikaa kun aurinko ensin laski ja sitten nousi. Päivällinen oli syöty kun aurinko kipusi taivaankantta kohti hieman ennen kolmea aamuyöstä.

Yön pimein hetki oli vain hieman hämärämpi kuin tänään päivän valoisin hetki.

Tuota maanantaita pääsee fiilistelemään tästä blogista: http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2017/06/maastokausi-pelkkaa-maanantaita.html

Suomalaiset ovat aina osanneet elää vuodenaikojen mukaan. Kesällä pidetään lomaa, juhlitaan, valvotaan, tanssitaan. Talvella istutaan sisällä, syödään, juodaan, jurotetaan tai matkustetaan etelän aurinkoon. Toimistotyö sopii meribiologille talvella hyvin ja on mukavaa, että ei tarvitse olla ulkona viimassa ja räntäsateessa.

Osan kesän maastokartoitusten jännityksestä pääsee elämään myös talvella. Kesän sukelluksilla otettiin tunnistamatta jääneistä vesisammalista näytteitä ja toimitettiin Oulun kasvimuseolle tunnistettaviksi. Kun näytteet tulivat takaisin nimilappujen kanssa, riemulla ei ollut rajoja! Löytyi vanha ystävä kymmenen vuoden takaa, Fissidens osmundoides - sitä ei ole löytynyt sadoillakaan sukelluksilla sitten vuoden 2007. Löytyi Metsähallituksen Perämeren meritiimille lähes tuntematon näkinsammallaji Fontinalis hypnoides, vieläpä monelta eri paikalta. Löytyi toinen kauas taakse jäänyt sammal, Hygrohypnum luridum, jonka muistelen viimeksi nähneeni joskus ennen vuotta 2009. Kuvat näistä sukelluksista vilisevät mielessä kun selaan sukelluslomakkeita.

Talvi on minulle usein akkujen lataamisen aikaa. On aikaa nähdä kavereita, aikaa keskittyä ruuanlaittoon, aikaa matkustaa, aikaa lukea kirjoja. Työpäivät eivät ole yhtä pitkiä kuin kesällä ja aikaa jää kuntosalille, uimiselle ja pitkille kävelyille. On myös aikaa pitää kesälomat ja saldovapaat.

Töissä saa putsata pöytää joululomaa varten ja valmistautua tulevaan vuoteen. Viime kesän uhanalaishavaintojen syöttäminen kansalliseen tietokantaan tuntuu sitäkin merkityksellisemmältä, kun juuri ollaan tekemässä Suomen uutta uhanalaisarviota ja kaikki uudet havainnot auttavat siinä pähkäilyssä.

Ja on mukavaa ajatella, että kun tammikussa joululoman jälkeen tulen takaisin töihin, vuoden pimein aika on todellakin jo jäänyt taakse ja ollaan jo reipasta vauhtia menossa kohti valoa, kesää ja uutta maastokautta.

Oikein hyvää joulunaikaa ja vuodenvaihdetta kaikille!

Essi Keskinen