Årets slut

Julen är bakom oss och det nya året nalkas. Det kanske verkade som om projektet skulle ha tagit en lång paus men det händer saker och ting med jämna mellanrum. Kanske vi har alla haft behov av en liten andepaus, det var ju en intensiv sommar, så som det alltid brukar vara ute på fältet.

Vintermånaderna innebär att ta hand om allt det arbete som inte gjorts på sommaren. Hundratals, eller närmare sagt tusentals burkar med insekter och fiskar måst artbestämmas. Över 20 000h inspelade toner skall gås igenom. Det är saker som man utifrån inte ser. Ofta sker det på kontoret och ser kanske inte lika intressant ut som de saker som sker utomhus. Inomhus sitter man bara på sin plats… Man måste väl vara en aning galen för att artbestämma tusentals fiskyngel vars storleks är mindre än 10mm, eller räkna döda myggor?

Allt detta leder dock hoppeligen till något… Att kunna dra slutsatser om vilken slags flada och varför är bäst för fisklek, eller få klarhet på hypotesen om fladdermössens migrationsrutt. Förhoppningsvis får vi svar på frågor och kanske är vi tvungna att även ställa nya, båda alternativen låter bra. Hur som helst har vi under sommarens lopp samlat in en hel del ny information om ekosystemet flada. Vi väntar alla ivrigt på att få dra preliminära slutsatser av sommarens inventeringar.

Under projektets förstå år har jag fått bekanta mig med en hel del nya människor; experter på sitt område och underbara kolleger. Folk som är entusiastiska om det de gör och sprider sin kunskap med andra uppskattar jag, deras iver smittar och jag intresserar mig plötsligt för saker jag förr inte ägnat mig för!

Det kommande årets insatser planeras häftigt. Det som står klart är fler fältinventeringar men denna gång satsar vi på att fördjupa oss mer på enstaka områden istället än på alla de 50 flador som inventerades förra sommaren.

Nu är det ett passligt tillfälle att tacka alla som på något sätt har medverkat i projektets första år på ett eller annat sätt. Jag ser framemot det kommande året och de nya utmaningarna som projektet kommer att ställa oss.

Och apropå, annat som är tidskrävande; att bygga upp  hemsidor! Det är definitivt något som händer bakom kulisserna och blir synligt först när de publiceras, dvs nu! Detta är ett bra sätt att avsluta året och önska alla ett gott nytt år!

www.kvarkenflada.org

Roosa

The bright side of life, Bild: Anniina Saarinen

Förhandsgranskning, Bild: Anniina Saarinen

Vuoden lyhin päivä

Tänään on vuoden lyhin päivä. Täällä Oulussa aurinko on noussut klo 10.29 ja laskee jo klo 14.03. Laskennallista "auringonpaistetta" saadaan siis kolme ja puoli tuntia.

Tänään taivas on kuitenkin paksun harmaan pilviverhon peittämä ja välillä sataa räntää, välillä vettä. Tänään on ollut hyvä päivä tallentaa kesän SEAmBOTH-hankkeen maastokartoitusten uhanalaishavaintoja Eliölajit-tietokantaan. Vaikka "uhanalaisen lajin maastolomake" on täytetty jo kesällä, on joitakin tietoja pitänyt kaivaa sukelluspöytäkirjoista ja maastolomakkeista ja samalla on tullut muisteltua kesää.

Kesän pisin työpäivä oli pitkä sekä tuntimäärällisesti että auringonkierron kannalta. Päivä osui heti juhannuksen jälkeen ja tiimini muutti Krunneille viisi päivää kesäpäivänseisauksen jälkeen. Aurinko laski sinä "iltana" kello 00.24 ja nousi seuraavana "aamuna" klo 2.19.

Pääsimme lähtemään maastoon vasta myöhään, kaikki meni pieleen, linkutimme Ulkokrunniin ja saimme tavarat Maiasta maastotukikohtaan sillä aikaa kun aurinko ensin laski ja sitten nousi. Päivällinen oli syöty kun aurinko kipusi taivaankantta kohti hieman ennen kolmea aamuyöstä.

Yön pimein hetki oli vain hieman hämärämpi kuin tänään päivän valoisin hetki.

Tuota maanantaita pääsee fiilistelemään tästä blogista: http://metsahallitusmerella.blogspot.fi/2017/06/maastokausi-pelkkaa-maanantaita.html

Suomalaiset ovat aina osanneet elää vuodenaikojen mukaan. Kesällä pidetään lomaa, juhlitaan, valvotaan, tanssitaan. Talvella istutaan sisällä, syödään, juodaan, jurotetaan tai matkustetaan etelän aurinkoon. Toimistotyö sopii meribiologille talvella hyvin ja on mukavaa, että ei tarvitse olla ulkona viimassa ja räntäsateessa.

Osan kesän maastokartoitusten jännityksestä pääsee elämään myös talvella. Kesän sukelluksilla otettiin tunnistamatta jääneistä vesisammalista näytteitä ja toimitettiin Oulun kasvimuseolle tunnistettaviksi. Kun näytteet tulivat takaisin nimilappujen kanssa, riemulla ei ollut rajoja! Löytyi vanha ystävä kymmenen vuoden takaa, Fissidens osmundoides - sitä ei ole löytynyt sadoillakaan sukelluksilla sitten vuoden 2007. Löytyi Metsähallituksen Perämeren meritiimille lähes tuntematon näkinsammallaji Fontinalis hypnoides, vieläpä monelta eri paikalta. Löytyi toinen kauas taakse jäänyt sammal, Hygrohypnum luridum, jonka muistelen viimeksi nähneeni joskus ennen vuotta 2009. Kuvat näistä sukelluksista vilisevät mielessä kun selaan sukelluslomakkeita.

Talvi on minulle usein akkujen lataamisen aikaa. On aikaa nähdä kavereita, aikaa keskittyä ruuanlaittoon, aikaa matkustaa, aikaa lukea kirjoja. Työpäivät eivät ole yhtä pitkiä kuin kesällä ja aikaa jää kuntosalille, uimiselle ja pitkille kävelyille. On myös aikaa pitää kesälomat ja saldovapaat.

Töissä saa putsata pöytää joululomaa varten ja valmistautua tulevaan vuoteen. Viime kesän uhanalaishavaintojen syöttäminen kansalliseen tietokantaan tuntuu sitäkin merkityksellisemmältä, kun juuri ollaan tekemässä Suomen uutta uhanalaisarviota ja kaikki uudet havainnot auttavat siinä pähkäilyssä.

Ja on mukavaa ajatella, että kun tammikussa joululoman jälkeen tulen takaisin töihin, vuoden pimein aika on todellakin jo jäänyt taakse ja ollaan jo reipasta vauhtia menossa kohti valoa, kesää ja uutta maastokautta.

Oikein hyvää joulunaikaa ja vuodenvaihdetta kaikille!

Essi Keskinen