tiistai 5. syyskuuta 2017

Mitä meribiologiharjoittelija oikeasti tekee ja osaa?


Luontokartoittaja (6 kuvaa) What my friends think I do, What my mum thinks I do, What society thinks I do, What my boss thinks I do, What I think I do ja What I really do.
(Kuvat: Metsähallitus / Tiina Ellonen, Tuuli Pietinen ja Jyri Tirroniemi)

Mikä sinusta nyt oikeasti sitten tulee? Tämä on kysymys, joka on tullut erittäin tutuksi opiskeluaikana kaikissa sukujuhlissa ja vanhoja ystäviä tavatessa. Vastaus on yleensä biologi ja jotain epäselvää muminaa monista mahdollisuuksista. Biologian opiskeluhan ei varsinaisesti valmista suoraan ammattiin. Sen takia harjoittelu on tärkeä osa opiskelua, vaikkakaan ei pakollinen. Tänä kesänä olen harjoittelijana Metsähallituksen Itäisen Suomenlahden tiimissä oppinut paljon sitä, mitä biologi oikeasti tekee – siis ainakin merellä.  

Yleinen oletus biologeista (tässä luontokartoittajista) on, että osataan kaikki mahdolliset lajit ulkoa tai toisaalta osataan vastata, miten esimerkiksi ilmastonmuutos saataisi torjuttua. Anna L kertoi jo aiemmassa blogikirjoituksessa lajintunnistuksesta. Se onkin yksi tärkeimmistä asioista, joita luontokartoittaja tekee. Mitä kaikkea muuta tämä työ vaatii?

Työtehtäväni ovat olleet vaihtelevia. Olen päässyt naruttamaan sukelluksia, seulomaan hiekkanäytteitä, kuvaamaan merenpohjaa, tekemään toimistohommia (tietojen kirjaamista yms.) ja ehkä kaikkein eniten vetämään linjoja sukeltajille soutamalla ja sup-lautailemalla. Koko kesän veneellä työskentelyn jälkeen voin myös sanoa oppineeni jonkin verran veneilyyn, navigointiin ja solmuihin liittyviä asioita. Konkreettisten taitojen lisäksi mm. joustavuutta (kenttämajoituksessa eläminen) ja ryhmätyöskentelytaitoja tarvitaan. Jälkimmäinen tosin on ollut äärimmäisen helppoa näin mahtavan tiimin kanssa! Niin, tässä kohtaa piti muistaa kehua myös Petran kokkailuja. 



Kartoittaja ajamassa venettä.
Pääosa ajasta menee merellä. (Kuva: Metsähallitus / Tiina Ellonen)

Veneen vana vedessä saaristossa.


Toinen pitää putkea ämpärin päällä ja toinen kaataa vettä kahvipannusta.
Allekirjoittanut seuloo Petran kanssa näytteitä Myan kannella (Kuva: Metsähallitus / Teemu Mustasaari)

Vaihtuvat olosuhteet vaativat mukautumista. Kova tuuli voi pilata kentälle lähdön ja aina ei teknologia pelaa, mutta kuten Itäisellä Suomenlahdella todetaan, ne ovat vain haasteita. Haasteille vastapainoa tuovat upeat maisemat ja ajoittain näyttäytyvä aurinko.
Mitä siis biologi tekee? En vieläkään osaa vastata muuta kuin että kaikkea maan ja taivaan väliltä, mutta ainakin se on kivaa. Iso kiitos siis koko ISL-tiimille mahtavasta kesästä.

-Tiina


Kaunis auringonlasku ja tyyni meri.
Kenttämajoituksessa on puolensa! (Kuva: Metsähallitus / Tiina Ellonen)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti