Mikä tekee tytön onnelliseksi?

Marilyn Monroen mielestä blondeilla on hauskempaa. Hänen mielestään myös timantit ovat naisen parhaita ystäviä.

Marilynillä ei välttämättä ole meribiologin luonteenlaatua. En tietenkään voi mennä puhumaan kaikkien naispuolisten meribiologien puolesta enkä edes voi väitellä Marilynin ensimmäisestä teesistä, koska en ole koskaan ollut blondi.

Viime aikoina olen kuitenkin ollut valtavan onnellinen. Monta kertaa on tullut mieleen että "Että sentään miten hienoa, ihan mahtavaa, tulipa hyvä mieli, olenpa onnellinen!" Onnellisuuslistallani näkyy ehkä vahvasti Työminä-puoleni mutta Siviiliminä on varsinkin kesäisin niin naimisissa Työminäni kanssa että en osaa erotella, kumpi minä oli kyseessä. Ehkä kokemukset olivat holistisia. Tässä joka tapauksessa listausta siitä, mikä tämän meribiologitytön on viime aikoina tehnyt onnelliseksi.

Merivartiostolta saatiin kuljetusapua.

Onnellinen meribiologi.

1. Sain kaksi vapaaehtoista työharjoittelijaa, toinen 2 kk pestillä, toinen 1,5 kk pätkänä. Työharjoittelijat tekevät minut aina onnelliseksi. Saan ensinnäkin ilmaista työvoimaa vapaaehtoisista, jolloin voimme tehdä kaikenlaista hauskaakin, ja toiseksi pidän kaikkien työharjoittelijoiden ohjaamisesta. Työharjoittelu on tärkeä osa opintoja ja haluan antaa kaikille työharjoittelijoille mahdollisimman hyvän harjoittelun. Kaksi kertaa on puhelin soinut ja soittaja on sanonut "Voisin sitten tulla työharjoitteluun" ja minä olen saanut hurrata. Lisäksi olen vakaasti sitä mieltä, että meidän kesätyöt on maailman parhaita eikä kukaan ole koskaan valittanut maastokesän jälkeen. Minulle tulee hyvä mieli kun saan tuottaa hienoja elämyksiä muille. 

2. Olimme Suvin kanssa viikonlopun töissä, laittamassa vedenalaista luontopolkua paikoilleen Perämeren kansallispuistossa. Seura oli mukavaa (Kemin Urheilusukeltajien vapaaehtoinen ja kansallispuiston isännöitsijä), ilma kuin morsian, täysin tyyntä ja aurinkoista, polku meni paikoilleen kipuilematta ja kolme kiinteää vesikasvillisuuden seurantalinjaa löytyivät talven jäljiltä sieltä mistä niiden pitikin löytyä. Saimme kaikki kolme sukellettua eikä tehnyt edes tiukkaa. Illalla grillattiin ja saunottiin ja puhuttiin ja nautittiin luonnosta ja tehdystä työstä ja vartin välein joku hoki "Että sentään miten voi olla näin upea ilma ja näin kaunista!" Onko väärin tehdä töitä tällaisissa olosuhteissa?

3. Tänään meni kaikki putkeen. Olimme tehneet virka-apupyynnön Merivartiostolle ja toivoimme heiltä kuljetusapua Oulun edustan kiinteille sukelluslinjoille. Pelkäsin että a) linjat ovat karanneet talven aikana, b) sää vaihtuu samanlaiseksi kuin viime kesänä joka kerta kun olisimme saaneet virka-apua eli tuuli vähintään 12 m/s ja c) että jokin muu menee pieleen. Eivät olleet karanneet, ei tuullut, ei mennyt pieleen. Kaikki meni kuin Stromsössä. Linjat löytyivät heti ensiyrittämällä, jäät eivät olleet kuljettaneet niitä minnekään, vesi oli mustaa mutta lampun valokeila auttoi, linjoilla kasvoi alueellisesti uhanalaisia vesisammalia ja vaikka mitä ja sukellukset menivät hyvin. Ja sää suosi! Peilityyntä ja reilusti yli 20 astetta ja auringonpaistetta. Mikäs siinä oli istuskellessa Merivartioston veneessä kun miehet veivät paikalle ja hoitivat kaiken, itse piti vain tehdä sukelluslinja. Tämmöisiä työpäiviä voisi olla vieläkin useammin.

Mikäs tässä on ollessa, onnellisena ihmisenä ja meribiologina.

Essi Keskinen

Maasarven vedenalainen luontopolku on taas paikoillaan!



Muiden kanssa merellä

Perämeren meritiimin maastokausi on nyt lähes virallisesti lähes avattu. Virallisesti se varmaan aukeaa 1.6 kun uudet työntekijät tulevat töihin ja muutetaan kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme Kokkolaan koko kuukaudeksi.

Epävirallisesti kauden voi jo kuitenkin katsoa alkaneen. Pohjanlahden tämänhetkiset tiimintyngät eli minä (Perämeren 31-tiimin vetäjä) ja Suvi (Pohjanlahden VELMU-tiimin vetäjä) vietimme koko viime viikon aivan muualla kuin toimistossa.

Hailuodon henkilöstöpäivillä harjoiteltiin maakrapujen kanssa sukelluslinjan tekemistä hiekkadyyneillä. Maskit päässä ja märkkärihanskat käsissä on yhtä hankala kirjoittaa niin maan päällä kuin meressäkin. Monelta tuli kiitosta siitä että nyt meidän meripuolen työt vasta ensimmäistä kertaa konkretisoituivat - terrestrisen puolen työn tekijän on hankala käsittää veden alla tehtävää työtä ja sen erikoisuuksia. Nyt tätäkin ymmärryksen tai ymmärtämättömyyden raja-aitaa on edes hiukan madallettu.

Kuivalla maalla harjoitellaan sukelluslinjan tekoa.

Loppuviikko vietettiin Raahessa, jossa pidettiin Vaasan meritiimin kanssa yhteinen pre-maastokausikokous. Kaikkien varusteiden testaus, treenisukellus talven jälkeen, maastotietokoneiden päivitys ja kesän inventointien suunnittelua. Minua aina jaksaa kummastuttaa että laite, joka on toiminut koko kesän ja syksyn ja joka on talviteloilla vain maannut paikoillaan, ei välttämättä enää toimikaan keväällä. Mitä kummaa tapahtuu meribiologisten välineiden talvihorroksen aikana kun monikaan niistä ei enää herää henkiin keväällä?

Raahessa asuimme Meripelastusseuran kämpällä ja harjoittelimme junioreiden kanssa ensiapua. Kättä ja jalkaa saatiin nyrjähtämään komeassa laatikonkantamisesityksessä ja sen jälkeen tuli kylmäpussia ja painesidettä. Meripelastus jäi treenaamatta tältä keväältä kun oma vene ei ollut vielä vesillä ja Meripelastuksen veneisiin ei mahtunut, mutta katselimme kiikarilla ikkunasta kuinka oikeaoppisesti nostellaan turtuneita veden varaan joutuneita veneeseen.

Raahen Mursujen kanssa sukeltamassa.

Raahen sukellusseuran Mursujen kanssa käytiin treenaamassa sukeltamista paikallisella Herkuleksen (vai Herkuleen?) hylyllä. Sekä sukelluslaitteet, sukeltajat että lamput toimivat vaikka viimeksi on sukellettu syksyllä.

Suvi pääsi vihdoin taas talven jäljeltä merelle kun Elektra piti ajaa huoltoon Himangalta Pietarsaareen.

Kaikki tämä yhden viikon aikana.

Pienimuotoinen Oulu-Hailuoto-Raahe-Himanka-Pietarsaari -tournee ja siihen yhdistetyt sidosryhmät - terrestriset metsähallituslaiset, Raahen Meripelastusseura ja Raahen Mursut - on nyt sitten suoritettu. Kaikki mahdolliset sidosryhmät (meripelastajat, sukellusseurat, Rajavartiolaitos, Merivartiosto jne.) on aina hyvä pitää verkostossa mukana kun ollaan lähdössä koko kesäksi tekemään töitä merelle. Jos sitten jotain sattuu, on monta eri tunnettua ja tiedettyä auttamistahoa olemassa.

Tästä on hyvä lähteä viikonloppuna laittamaan vedenalaista luontopolkua paikoilleen Perämeren kansallispuistoon.

Essi Keskinen

Ulrikalle ja Matille "sattui onnettomuus" ja Raahen Meripelastusseuran nuoriso paikkasi "kolhut".

Illalla rentouduttiin jääkiekon maailmanmestaruuskisojen parissa.



My story as an intern at Metsähallitus marine team

Hello everyone!

I’m Petrouschka and I am 16 years old, I am living in the Netherlands but currently I am doing my internship at the marine team of Metsähallitus in Oulu. I am following lessons at the Scala College in Alphen aan den Rijn in the Netherlands and I have one year left in the bilingual department at the pre-university secondary education.  My lessons are mostly taught in English at the bilingual department, and this department allowed us to leave the Netherlands for three weeks in April and May. These three weeks of international work experience are called the GLOBE project. The goal of GLOBE is to develop our level of English further and get a taste of life after our studies.

A map of the Netherlands, I live close to Leiden (located in South Holland)

I am truly interested in the study of Medicines so I wanted to do my internship in a company that does a lot of research in the biological sector. Because I am sixteen it was very hard to find an internship position in the medical sector, so I looked outside the medical department and I started to look for another research position. The internship could be anywhere across the world, but I really wanted to go to Scandinavia. That is why I searched for research team in Scandinavia. I came across the website of the marine team at Metsähallitus and my first impressions where very good. It was a biological research department and it was located in Finland. I started sending emails and that is how I got this internship position. I was looking forward to this internship and now I am here, in Finland for a week.

When I arrived in Oulu by plane I was picked up at the airport by Essi Keskinen, she took me to her home and we had a nice dinner together. Later in the evening she brought me to my sleep accommodation and I went to bed quickly because the travelling costs a lot of energy. I had been so nervous for flying alone and going to a foreign country alone, but when I arrived the nervousness changed in excitement. Already on the second day I started working at Metsähallitus. I prepared lots of herbarium samples and I was amazed by the amount of knowledge the marine team had about all the samples. Later in the first week I found a very special type of invasive aquatic species. The specie came from Asia and Northern America but not from anywhere close to Finland so this was very special.

Me at the police statue, Oulu centre

In the past week I have done several tasks varying from preparing herbarium samples to fitting keys and locks together. This first week was above all my expectations, it was great and Oulu has so much to offer as a city. There is beautiful nature; there are beautiful lakes but the thing that impressed me the most is the peace everyone in Oulu carries. There is no hurry, no stress and no violence. Everything is quiet and peaceful.

Vappu in the park of Oulu

After my first work week the weekend started, it was a special weekend because it was Vappu in Finland. All students were dressed in overalls and all the students and lots of graduated people wore white caps. There were parties all over the city and everyone was having fun. It was great!

This second week is almost finished and it was a great week! I have been doing lots of practical tasks varying from carrying heavy stuff to driving around the city centre of Oulu. I met a new colleague and it was fun!

Thursday the 5^th of May; I’ve visited the island of Hailuoto. The island was beautiful and I do not think I have ever seen such a fantastic nature. There was a beach, a forest but there were also dry pieces of land.  It was amazing! Yesterday I realized how incredibly beautiful Europe is, Finland certainly has to offer a lot regarding the beauty of Europe. 

My trip to Hailuoto

Written by Petrouschka Verdouw