keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Yhtäkkinen kirjailija







Joskus aikanaan kirjoitin, kuinka meribiologin täytyy olla vaikka mitä - asiantuntija, salapoliisi, mekaanikko, kokki, näytteidenkäsittelijä, äiti, sukeltaja, venekuski, trailerikuski jne.


CV senkun karttuu vaan! Nyt jokainen meistä Metsähallituksen meribiologeista saa olla myös kirjailija! Blogia on kirjoitettu ahkerasti jo monta vuotta, samoin kuin lehtiartikkeleita, mutta kaikki eivät vielä ole päässeet avaamaan sanaista arkkuaan, saati sitten kirjoittamaan kirjaa.


Ensi vuonna Suomi-neito täyttää 100 vuotta. Sen kunniaksi vasta päättynyt VELMU-hanke eli Valtakunnallinen Vedenalaisen Meriluonnon Monimuotoisuuden Inventointiohjelma (mikä suullinen! Olen oppinut sanomaan sen tosi nopeaan tässä vuosien varrella!) laitetaan kirjoihin ja kansiin. Tämän vuoden tammikuun lopussa eli parin viikon päästä aukeaa nettisivu, josta kaikkea VELMU-hankkeen kymmenvuotisen uran dataa pääsee katsomaan karttoina ja valokuvina. Ensi vuonna ilmestyy sitten Meri-Atlas eli Suuri Opus Itämerestä VELMUn silmin.


Tätä kirjaa varten meidät meribiologitkin on ylennetty kirjailijoiksi. Toisilta se käy näppärämmin kuin toisilta, toiset ovat mahdollisuudesta innoissaan ja toisille tämä ikävä työtehtävä on rangaistus. 

Vaikka asiantuntija osaisi asiansa päällään seisten ja vieraalla kielellä, se ei tee hänestä hyvää kirjoittajaa. Moni akateeminen osaa kirjoittaa hyvän tieteellisen artikkelin, mutta tämä taito ei tee hänestä hyvää sanaseppoa silloin, kun asia pitäisi selittää ymmärrettävällä suomella naapurin Salmelle. 


Sama pätee meihin meribiologeihin, jotka kirjoittavat lähinnä joko tieteellisiä artikkeleja, usein englanniksi ja ammattislangia käyttäen, tai kapulakielisiä lausuntoja ja kommentteja ympäristöviranomaisten muistioihin. Pulitzer –palkinnon saaminen on tästä vielä kaukana.


Helppohan se on editorin neuvoa että ”tehkää vetävä alku” ja ”myös keskiosan pitäisi olla vetävä” ja ”ainakin loppuun täytyy saada imua” jos kynä vain ei lennä paperilla ja sanat juuttuvat möykyksi kielelle. Viimeisimpään väylänruoppaushakemukseen on paljon yksinkertaisempaa vastata.


Ehkä meistä kaikista ei ensi vuoden loppuun mennessä ole leivottu kirjailijoita, mutta ollaanpahan taas saatu kokeilla jotain ihan uutta. Ei sitä joka päivä osallistu kirjahankkeeseen, varsinkaan kun on kouluttautunut biologiksi ja tutkimussukeltajaksi.



Essi Keskinen





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti