Pähein työpäivä ikinä!

Kotkalaista kollegaa lainatakseni: "Eilen oli kyllä pähein työpäivä ikinä!" Ai miksi niin? En ollut maastossa, en sukeltanut, en edes opettanut koululaisia. Istuin Ympäristöministeriössä neuvottelevien virkamiesten, yliopistoihmisten, ELY-keskuslaisten ja kaikenlaisten virkamiesten kanssa ja katsoin esityksiä, joiden kuvia olen ottanut, esityksiä, joita olen auttanut tekemään ja esityksiä, jotka kertoivat siitä, että kymmenen vuoden uurastus on nyt palkittu.

VELMU eli vedenalaiskartoitus on nyt valmis! Se mikä alkoi vuonna 2002 muutaman edistyshenkisen meri-ihmisen märkänä unelmana on nyt saatu valmiiksi. Valtakunnallinen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma alkoi joidenkin mielestä suuruudenhulluna unelmana, mutta saahan sitä unelmoida. Nyt Suomen rannikon vedenalaiset luontotyypit ja lajisto on kuitenkin pääpiirteissään kartoitettu. Eihän työ lopu koskaan ja suuria aukkoja on vielä, mutta nyt voidaan katsoa Suomen karttaa A4-kokoisena ja nähdä että koko rannikko on pisteiden peitossa - pisteiden, joilla on käyty joko sukeltamassa tai videoimassa veden alla. Pisteiden, joista jokaisesta voidaan sanoa - "Minä tiedän mitä tuolla on".

VELMU-karttapalvelun osoite on paikkatieto.ymparisto.fi/velmu

Aamu alkoi tiedotustilaisuudella, jonne kaikki suuret - mm YLE, MTV, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Hufvudstadspladet jne - vaivautuivat. VELMUn huippuhetkiä katseltiin koko salin voimin. VELMU-karttapalvelu aukesi osoitteeseen http://paikkatieto.ymparisto.fi/velmu/ ja on nyt kaiken kansan käytettävissä. Palvelusta löytyy joka ikinen sukelluspiste, videointipiste, ROV-robottikamerapiste ja muu inventointipiste, joka kartoitusten aikana 2004-2015 on koskaan tehty. Palvelusta saa katsella lajien levinneisyystietoja, mallinnuksia vedenalaisista luontotyypeistä, upeita kuvia koko rannikon mitalta, joitakin videoitakin, kalojen kutualueita jne jne. Jokainen voi etsiä oman mökkirantansa inventointipisteet tai avata palvelusta merikortin ja katsella veneilyreittinsä varrelle jääviä inventointipisteitä. Rajapintojen kautta palveluun avautuvat myös mm. hylyt, ruoppaukset, tuulivoimalat, joitakin maakuntakaavojen rajauksia, natura-alueet, puolustusvoimien suojelualueeet jne jne.

Illalla vietettiin vielä VELMU-karonkkaa ja katseltiin MTVn seitsemän uutisia, joissa kahdentoista vuoden puurtamisen tulokset julkistettiin. Oli juhlava hetki seistä Ympäristöministeriön kattohuoneistossa kuohuviinilasi kädessä juhlistamassa jonkun sellaisen valmistumista, jota varten minut on palkattu töihin tasan kymmenen vuotta sitten. 

Esitin karonkkavieraille valokuvamuistelon kymmenen vuoden maastotöistä. Töiden ohessa merellä on ollut hauskaa, on uitu, syöty hyvin, vietetty aikaa työkavereiden kanssa. Välillä päivät ovat venyneet yömyöhään asti, välillä töitä on tehty öisin kovan tuulen takia. Välineet ovat kehittyneet huimasti kymmenen vuoden aikana, samoin menetelmät, mutta aina olen kokenut kesän inventointityöt kaikkein mielekkäimmäksi osaksi omia töitäni. Ilman kesän maastoinventointeja en voisi talvella tehdä mitään. En voisi lausua yhteenkään tuulivoimasuunnitelmaan tai väyläruoppaukseen, en voisi auttaa maakuntakaavan suunnittelussa, en voisi näyttää koululaisille, mitä Perämeren pinnan alta löytyy, koska en tietäisi. 

Olen kyllä aika ylpeä sekä itsestäni, kollegoistani että kaikista niistä kesätyöntekijöistä, harjoittelijoista ja vapaaehtoisista, jotka vuosien varrella ovat tehneet VELMUn valmistumisen mahdolliseksi. 

Oli tosiaan ehkä pähein työpäivä ikinä. Kiitos siitä kaikille.

Essi Keskinen

Yhtäkkinen kirjailija

Joskus aikanaan kirjoitin, kuinka meribiologin täytyy olla vaikka mitä - asiantuntija, salapoliisi, mekaanikko, kokki, näytteidenkäsittelijä, äiti, sukeltaja, venekuski, trailerikuski jne.

CV senkun karttuu vaan! Nyt jokainen meistä Metsähallituksen meribiologeista saa olla myös kirjailija! Blogia on kirjoitettu ahkerasti jo monta vuotta, samoin kuin lehtiartikkeleita, mutta kaikki eivät vielä ole päässeet avaamaan sanaista arkkuaan, saati sitten kirjoittamaan kirjaa.

Ensi vuonna Suomi-neito täyttää 100 vuotta. Sen kunniaksi vasta päättynyt VELMU-hanke eli Valtakunnallinen Vedenalaisen Meriluonnon Monimuotoisuuden Inventointiohjelma (mikä suullinen! Olen oppinut sanomaan sen tosi nopeaan tässä vuosien varrella!) laitetaan kirjoihin ja kansiin. Tämän vuoden tammikuun lopussa eli parin viikon päästä aukeaa nettisivu, josta kaikkea VELMU-hankkeen kymmenvuotisen uran dataa pääsee katsomaan karttoina ja valokuvina. Ensi vuonna ilmestyy sitten Meri-Atlas eli Suuri Opus Itämerestä VELMUn silmin.

Tätä kirjaa varten meidät meribiologitkin on ylennetty kirjailijoiksi. Toisilta se käy näppärämmin kuin toisilta, toiset ovat mahdollisuudesta innoissaan ja toisille tämä ikävä työtehtävä on rangaistus. 

Vaikka asiantuntija osaisi asiansa päällään seisten ja vieraalla kielellä, se ei tee hänestä hyvää kirjoittajaa. Moni akateeminen osaa kirjoittaa hyvän tieteellisen artikkelin, mutta tämä taito ei tee hänestä hyvää sanaseppoa silloin, kun asia pitäisi selittää ymmärrettävällä suomella naapurin Salmelle. 

Sama pätee meihin meribiologeihin, jotka kirjoittavat lähinnä joko tieteellisiä artikkeleja, usein englanniksi ja ammattislangia käyttäen, tai kapulakielisiä lausuntoja ja kommentteja ympäristöviranomaisten muistioihin. Pulitzer –palkinnon saaminen on tästä vielä kaukana.

Helppohan se on editorin neuvoa että ”tehkää vetävä alku” ja ”myös keskiosan pitäisi olla vetävä” ja ”ainakin loppuun täytyy saada imua” jos kynä vain ei lennä paperilla ja sanat juuttuvat möykyksi kielelle. Viimeisimpään väylänruoppaushakemukseen on paljon yksinkertaisempaa vastata.

Ehkä meistä kaikista ei ensi vuoden loppuun mennessä ole leivottu kirjailijoita, mutta ollaanpahan taas saatu kokeilla jotain ihan uutta. Ei sitä joka päivä osallistu kirjahankkeeseen, varsinkaan kun on kouluttautunut biologiksi ja tutkimussukeltajaksi.

Essi Keskinen