Kukaan ei nykyään tule töissä (tai juuri muutenkaan) toimeen ilman kännykkää. Suurimmalla osalla oma kännykkä lienee jo älykästä mallia. Tavallisen rivityöntekijän puhelinmallina Metsähallituksella suositaan edelleen vanhaa kunnon nokialaista, perusmallia, jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä, mutta se ei päästä sinua nettiin, ota häävejä valokuvia eikä tee muutakaan älykästä.
Merisuojelutiimin meribiologeille on jo kauan sitten hankittu älypuhelimet joilla pääsee nettiin, Faceen, Instagrammiin ja kaikkialle. Saimme älypuhelimet aikana, jolloin muut saman tason suojelubiologit edelleen käyttelivät vanhoja epä-älyllisiä kännyköitään. Pyyntö älypuhelimiin tuli itse asiassa Viestinnän tiimiltä - meribiologit jos ketkä ovat hyviä maastotyön pioneereja ja airuita, jotka kulkevat koko kesän Suomen hienoimmissa maisemissa eri puolilla merta, kansallispuistoissa, ulkosaaristoissa ja lintuluotojen äärellä. Meidän piti lähettää on-line ajankohtaisia viestejä kansallispuistojen Facebook-sivustoille ja lisätä kauniita Instagram-kuvia muiden ihailtavaksi. Tähän nämä puhelimet soveltuvatkin erinomaisesti. Vaikka viestit eivät aina lähteneetkään suoraan mereltä, ne lähtivät viimeistään illan maastotukikohdasta, joista löytyi jos jonkinmoista antennia ja router-boxia kaappaamaan ohiajelehtivasta ilmasta netinliepeestä kiinni.
Muuhun työhön näistä hienoista, kalliista ja fiineistä puhelimista sitten ei olekaan maastossa. Akku loppuu vanhahkosta mallistani jo alle vuorokaudessa, näyttöä ei voi käsitellä kostein tai suolaisin sormin, puhelimet eivät kestä kolautuksia saati sitten meri-ilmaa tai kastumista ja ne ovat isoja eivätkä mahdu kätevästi housuntaskuun. Maastotöissä tarvitaan vanhoja kunnon robusteja työmiehen kännyköitä, kumisuojattuja, iskunkestäviä, vedenkestäviä ja meribiologinkestäviä. Näissä kestää akku lähes kaksi viikkoa eivätkä ne välitä pikkukolhuista saati sitten aallon noukkimisesta veneeseen.
Olemme säästäneet vanhoja maastokelpoisia puhelimia ja ostaneet molempiin veneisiin omat "venepuhelimet", jotka kestävät maastokesän työt. Inca Jr ja Maia Jr, veneiden mukaan nimetyt puhelimet, ovat kuin kuka tahansa erittäin maastokelpoinen meribiologi, pelastautumispuvussa, pipo päässä, neopreenihanskoissa, valmiina kaikkiin elementteihin joita Luontoäiti kehtaa päälle puskea. Älypuhelinten kanssa taas on aina kuin olisi syystä tai toisesta ottanut veneeseen korkokenkäisen pikkuhepenisen kaupunkilaisneitosen, jonka kampaus menee pilalle tuulesta ja joka on kerta kaikkiaan niin kaukana elementistään märässä ja kylmässä ja keikkuvassa veneessä kuin voi olla.
Molemmille on kuitenkin paikkansa ja molemmat hoitavat hommansa oikein käsiteltyinä. Älypuhelimille on ostettu omat suojakotelot ja niitä käsitellään varoen ja vain isommissa veneissä, missä ne saa tuulilasin alle suojaan. Inca Jr ja Maia Jr puolestaan ulkoilevat usein Minigrip-pussissa pelastautumispuvun taskussa, kahlaavien tai kumiveneellä kulkevien meribiologien matkassa. Face-päivityksiä tuli tiuhaan tahtiin tänäkin vuonna, ja illalla oli ihanaa lukea päivän työsähköpostit teltassa makuupussissa maaten, mutta ilman kunnollisia maastopuhelimia en olisi maastoon lähtenyt.
Essi Keskinen
