Opettajien uskomattomat voimavarat

Kuka uhraa lauantaisen lomapäivänsä vapaaehtoisesti tullakseen paremmaksi työssään? Se on Perämeren rannan opettaja, joka haluaa entistä paremmin palvella asiakastaan eli yläkoululaista tai lukiolaista.

Perämeri Opetuksen Voimavaraksi (ei kuitenkaan PerVo) -liike sai alkunsa edelliskesänä Toppilan meripäiviltä. Siellä sen kesän harjoittelijani Suvi tapasi opettajan, jota kiinnosti tuoda Perämeri alueellisena ilmiönä sen rantojen oppilaiden opetukseen. Ajatus oli kai kytenyt kaupungin Sivistys- ja kulttuuritoimessa pidempäänkin, mutta jotenkin se konkretisoitui Toppilassa. BBB-hanke eli Boundless Bothnian Bay eli Rajaton Perämeri lähti vetämään Perämeri opetukseen -talkoita. Tuloksena oli vuosi sitten pidetty seminaaripäivä Oulun seudun opettajille. Mielenkiintoisimpia esityksiä olivat Raahen koulun selostus maankohoamitiedeleirikoulusta, jossa liikuttiin Perämeren rannoilla ja opittiin poikkitieteellisesti kaikkea biologiasta ja maantieteestä historiaan, kuvaamataitoon ja kulttuuriin, ja ruotsalaisen opinto-ohjaajan kertomus lukiolaisten lopputyöstä, joka kouluttaa opiskelijat luonto-oppaiksi Haparanda Skärgård -kansallispuistoon. Perämeri on siis saatu opetukseen aiemminkin, mutta nyt käytäntöä haluttaisiin myös levittää.

Torniolaiset ottivat kopin Perämeriasioissa, kun elokuun lopussa viime vuonna pidettiin seiskaluokkalaisille meribiologipäivä (lue enemmän aiemmasta blogista 

http://www.metsahallitusmerella.blogspot.fi/2014/08/paivani-murmelina-ei-vaan-opettajana.html).

Nyt oli sitten Perämerivoimavarojen kolmannen askeleen vuoro. Ystävänpäivänä eli viime lauantaina kokoontui reilut parikymmentä Perämeren rannikon opettajaa Kalajoen meriluontokeskukseen jakamaan kokemuksia ja suunnittelemaan tulevia. Oppimateriaali tulee edelleen pitkälti Etelä-Suomesta ja biologian oppikirjassa ainut maininta Perämerestä oli kiteytetty yhteen virkkeeseen - Perämeressä ei ole rihmalevien vyöhykkeisyyttä. 

Perämeren aluemeribiologina olen perin närkästynyt siitä, että Perämeri voitaisiin missään maailman teoksessa summata vain yhdellä lauseella. Onhan meillä paljon muutakin kuin puuttuva levävyöhykkeisyys! 

Opettajat ovat ainoita ihmisiä, joiden tiedän varauksettomasti pitävän ryhmätyöskentelystä. Viimevuotisessa seminaarissa eräs huokaisi oikein ääneen että "Ryhmätöitä! Voi kun mukavaa!" En ollut edes tunnistavinani ironiaa, jota oma käsitykseni ryhmätöistä tihkuu. Sama juttu Kalajoella. Bussia ei meinannut saada lähtemään takaisin kohti Oulua kun opettajat juuttuivat suustaan kiinni Perämerisuunnitteluun ja uusimpaan opetussuunnitelmaan.

On loistavaa, että Suomen nuorisoa ja uutta tulevaisuutta kasvattamassa on näin innostuneita ihmisiä. Omat intohimoni löytyvät muualta kuin murkkuikäisen ja angstisen kasiluokkalaisen opettamisesta, mutta olen ylpeä siitä, että Perämeren meritiimi voi tuottaa alueellista tietoa, valokuvia ja teemapäiviä Perämeren rannalla istuville koululaisille. 

Tsemppiä kaikille opettajille Perämeren rannalla!

Essi Keskinen

P.S. Lauantaina 21.2.2015 tapahtuu Oulun Tietomaassa! MOB eli Mies yli laidan -näyttelyn teemoilta vietetään vesi-päivää, jossa Perämeren meritiimi esittelee ala-aulassa varusteitaan ja minä esittelen klo 11 meritiimin tekemisiä. Tule katsomaan, tutustumaan ja juttelemaan!  http://www.tietomaa.fi/news-25-108-teematapahtuma_lauantaina_212

Vanhojen syntien kosto

"Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" ja "Isien synnit seuraavat poikia" ja vaatekaapeissa on luurankoja ja menneisyyden haamut ahdistelevat. Kyseessä on siis vuoden 2006-2013 kaiken sukellus- ja videointidatan kaikkien virheiden korjaaminen. Urakka, joka aloitettiin syksyllä 2013.

Mikäänhän ei tunnetusti koskaan voi olla täydellistä, koska täydellisyys on a) mahdotonta ja b) tylsää. 16000-rivisten Excel-taulukoiden kanssa tämä jos mikä on tullut selväksi - täydellistä ei ole eikä tule. Juuri kun luulet selanneesi kaikki virheet taulukosta, joku löytää jonkun uuden. Jokaista solua jättiläismäisessä taulukossa ei pysty tarkistamaan, ja vaikka kaikki ovat aina varmasti tehneet parasta jälkeä, mihin ovat kyenneet, virheetöntä työ ei silti ole. Olemmehan kaikki inhimillisiä.

Tällä viikolla olen selvittänyt, vuodesta 2007 lähtien, miksi jotkut koordinaatit heittävät enemmän kuin laki sallii. Olen kiivennyt tuolille etsimään kaapin päälle pinotuista vuosilaatikoista vanhoja maastolomakkeita - ilmastointiteipistä tahmeita, ryppyisiä, litistyneitä hyttysiä sisältäviä todisteita siitä, mitä on tapahtunut esimerkiksi 17.8.2008 ja miksi lopetuspisteen koordinaatti on saaren väärällä puolella. Vaikka joka vuosi teemme niin tarkkaa työtä Excel-taulukoiden kanssa kuin pystymme, ja vaikka joka ikinen vuosi olenkin tarkistavinani jokaisen pisteen kartalta, datassa on silti virheitä. Jännittävä hetki oli, kun kaivoin esille vuoden 2011 heinäkuun papereita ja lopulta myös maastokarttoja, joista kellonaikoja ja mahdollista ajoreittiä seuraten vihdoin ymmärsin, että pisteet 181 ja 189 olivat vaihtaneet koordinaatteja taulukkoon laitettaessa. Joku on mumissut lounassuklaapatukka suussa tai jotakin muuta on tapahtunut.

Datan tarkistuksen dead-line lähestyy. En usko, että koskaan saamme taulukosta täysin virheetöntä, mutta 17 000 pisteen otannan joukossa muutamat virheet häviävät valkoiseen kohinaan. Pyrimme tietysti täydellisyyteen, mutta jos todella haluaisimme "virheetöntä" dataa, pitäisi esimerkiksi kaikki kymmenet tuhannet videot katsoa uudelleen, koska analysointimenetelmät ovat muuttuneet jonkin verran aloitusvuodesta 2005 lähtien ja aluemeribiologit ovat myös oppineet paljon sellaista alueistaan, jota eivät tienneet alkuvuosina. 

Täytyy siis hyväksyä tietty virhemarginaali mutta pyrkiä täydellisyyteen. Juuri niin kuin elämässä yleensäkin.

Essi Keskinen

Vuosina 2013 (punainen) ja 2014 (vihreä) tehdyt vidoinnit (pallot) ja sukellukset (OK-merkit).