Kolmen päivän istunto

Oulu-laiva osoittautui mitä mainioimmaksi kokouspaikaksi!

Kylläpä oli kaiken sen istumisen arvoista! Kolme päivää istuimme Oulu-laivan salongissa, me kaikki tällä hetkellä töissä olevat Metsähallituksen meribiologit eli yksitoista suojelubiologia, suunnittelijaa ja erikoissuunnittelijaa. Teimme suunnitelmia tulevalle kenttäkaudelle, puhuimme turvallisuudesta ja varusteista, mietimme hankkeita, puimme budjetteja ja vatvoimme viestintää. Tiistaina poistuin sen verran sisätiloista että kävin hakemassa lähi-Tarmosta kaksi tölkkiä siideriä, keskiviikkona poistuin laivasta vain ottaakseni Perämeren kansallispuiston Facebook-sivulle ylläolevan kuvan, ja tänään sitten lopetimme rupeaman ja lähdimme pois.

Oulu-laiva oli mitä sopivin paikka pitää merihenkinen kokous. Seisoimme jäissä Toppilan satamassa Oulussa, majoituimme laivassa, saimme sieltä aamupalat, kahvit ja lounaat ja teimme itse päivällisen. Illalla oli sauna. Salongissa pidettiin sekä kokousta että syötiin, vaikka alakerrasta löytyisi toimiva luokkahuonekin.

Komentosillan ikkunat aamujäässä auringon noustessa.

Komentosiltaa ei talvisin turhaan pidetä lämpimänä, joten käytimme sitä jääkaappina. Asuttavaksi saimme yhden tai kahden hengen hytit, joissa oli mukava herätä aamulla hotellihuoneen sijaan.

Hotellihuoneen ikkuna aamulla.

Kaikki kokoukseen osallistuneet meribiologit olivat yhtä mieltä siitä, että Oulu-laiva oli loistava kokouspaikka. Näin lähelle merta ei Oulun meritiimikään ole päässyt pitkään aikaan :) Sitä paitsi oman merialueen historian siipien havinaa oli mukava kuunnella - Oulu-laivahan on aikoinaan partioinut Perämerellä ja Merellinen Oulu -yhdistys on ostanut sen "takaisin kotiin" uralta eläköitymisen jälkeen.

Kesäksi pitäisi suunnitella esimerkiksi merihenkinen seminaariristeily tai jotakin muuta mukavaa. Näin hienoa laivaa pitäisi Oulun kaupunginkin käyttää enemmän hyväkseen!

Vaikka kolme päivää istuttiinkin tiiviisti sisätiloissa, samoilla jakkaroilla ja samojen ihmisten kanssa, olo on taas virkistynyt. Oman meriporukan näkeminen on kuin henkäys raikasta tuulta muuten pitkähköissä toimiston talvipäivissä. Nyt on taas jotain mitä suunnitella ja mitä odottaa kesältä.

Kiitos kaikille mahtaville kollegoilleni erittäin loistavasta kolmesta päivästä! Nyt on virkistynyt ja uudistunut olo :)

Essi Keskinen

P.S. Kyllä ihmisen voi ilahduttaa pienellä! Johanna ja minä toimitimme viime viikolla Oulun yliopiston kasvimuseolle viimekesäisen nipun HERTTA-lomakkeita eli inventoinneissa löytyneistä uhanalaisista kasveista ja sammalista kirjoitetut tietolomakkeet. Yliopistolla innostuttiin. Meidät kutsuttiin kylään kertomaan lomakkeista enemmän. Museon kasviasiantuntijat istuivat pöydän ääressä innostusta hehkuen, jos tuuheiden partojen läpi voi hehkun havaita. Samalla minä ja Johanna ilahduimme - joku oikeasti lukee meidän vaivalla täyttämiämme lomakkeita ja vielä innostuu niistä! Yhä lisää motivaatiota täyttää lomakkeet entistä paremmin ensi kesänä :)

Vettä kohti! - terveisiä Perämereltä

Merellinen yhdistys -sivustolta napattu kuva Oulu-laivasta. Kuvaajaa ei mainittu.

Kävimme eilen Johannan kanssa tutustumassa Oulu-laivaan. Komea on laiva!

http://www.merellinenoulu.com/oululaiva

Ensi viikolla koko Suomen Metsähallituksen kaikki meribiologit pitävät yhteisen kokouksen Oulussa ja paikaksi haarukoitui Merellinen oulu -yhdistyksen omistama ja ylläpitämä Oulu-laiva.

Halusimme päästä pitämään kokousta jonnekin muualle kuin toimistoympäristöön ja jonnekin omaan rauhaan. Meriporukka on tiivis ja aivan omanlaisensa, ideat lentelevät eikä kukaan ujostele sanoa mielipidettään. Kokoukset ovat usein meluisia ja varsin lennokkaita, innostavia ja stimuloivia. Halusimme kokouksen ympäristöltä hyvät puitteet motivoivaa tapaamista varten.

Lähdin siis neuvottelemaan Merellinen Oulu -yhdistyksen kanssa Oulu-laivan käytöstä kokousta varten. Laivassa pystyy majoittumaan jopa 20 henkeä kahden hengen hyteissä, löytyy luokkahuone ja kokoushuoneeksi hienosti sopiva kapteenin ruokailusalonki. Saunakin löytyy, vaikka koko meriporukka ei sinne kerralla mahdukaan. Keittiönkin sain keskusteltua meidän käyttöömme, meripuolelta kun tuntuu näitä herkkusuita löytyvän. Taidanpa laittaa ensimmäisen kokousillan päätteeksi nyhtöpossua ja kim chi -majoneesia sekä kurkku-porkkana -pikkelssiä ja paahdettua sipulia.

Talvella Oulu-laiva seisoo Toppilan satamassa eikä liiku minnekään, kesällä sitä käytetään niin ulkomaisten turistien kyyditsemiseen kuin meritöissä käytettävänä tukialuksenakin. Toiveena olisi joskus myös järjestää esimerkiksi leirikoulu tai yliopiston meriaiheinen kurssi laivalla, mutta rahoitus vielä puuttuu.

Odotan innolla ensi viikon kokousta. Harvoin saa mitään kokousta odottaa innolla, yleensä kun kokoukset ovat joko väkisin minulle tyrkytettyä pakkopullaa tai edes jotenkin siedettävästi meneviä kuolettavan tylsiä tilaisuuksia, mutta meribiologitapaamiset toimivat kuin henkilöstön virkistyspäivät. Pääsee omanhenkistensä ihmisten joukkoon, puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ilman että täytyy selittää alaa tuntemattomille, ideoita voi heitellä ilmaan ilman että niitä ammutaan suorilta käsin alas tai niille naureskellaan tai hymähdellään. Jopa ryhmän huumorintaju ja ruokatottumukset ovat varsin yhteneväiset. Olen siis omieni joukossa.

Ja päästäänhän me nyt taas Johannan kanssa merelle, joskin paikoilleen jäätyneelle, mutta lähelle vettä kuitenkin :)

Essi Keskinen

Vihdoinkin talvi(lepo)! - terveisiä Perämereltä

Vihdoinkin se talvi tuli! Ulkona on -17 astetta pakkasta ja täällä sisällä toimistossa on +17 astetta lämmintä. Villasukat on jalassa, kynsikkäät käsissä, ja mietin fleecen laittamista päälle. Teekuppi höyryää käsien välissä. Ilmanlaadusta ei ainakaan voi valittaa, se on varsin raikas ja virkistävä.

Raikas 17-asteinen sisäilma toivottaa aamuisin tervetulleeksi toimistolle.

Tammikuu on tähän mennessä ollut riemastuttavaa hiljaiseloa töiden kannalta. On ehtinyt tehdä rästiin jääneitä töitä, lukea pinoon kertyneitä raportteja, nimetä viime kesän valokuvia ja yleensäkin tehdä rennosti töitä. Suurin osa vuotta kun menee sellaisessa matalalennossa, että vain pakollisen ehtii tehdä ja senkin toisella kädellä huitoen samalla kun toisella kädellä tekee jotain muuta, jonka dead-line on lähestymässä.

Lauhan syksyn ja vuodenvaihteen takia Perämerellä on tällä hetkellä huomattavasti vähemmän jäätä kuin normaalivuonna.

Lähes kaikki Etelä-Suomen meribiologit ovat talvilomalla ja Pohjanmaaltakin lähdetään pian kauas ja lämpimään, minä viettämään kesälomapäiviä Borneoon ja Pekka omille lomilleen Balille.

Kalenterista löytyy tyhjiäkin päiviä! Hip hip huraa!!

Vuodenvaihteeseen asti meribiologeilla on aina kiire. Vuodenvaihteessa pitää luovuttaa kesän aikana kerätyt aineistot analysoituina ja Exceleihin tallennettuina. Sen jälkeen alkaa siunattu hiljaiselo, jota kestää aina maaliskuun rekrytointeihin ja toukokuun ”maastokausi alkaa ja vieläkään mitään ei ole suunniteltu!!” –paniikkiin asti.

Nyt ehtii kuitenkin vielä nautiskella hämärästä hiljaiselosta toimistolla.

Pekka Aho kävi tammikuussa 2014 valokuvaamassa Perämeren kansallispuistossa. Talviselta näyttää.

Essi Keskinen