 |
| Essi ja Pekka koluavat puronpohjaa. |
Tulin eilen tosi väsyneenä kotiin. Vietin viimeiset kymmenen päivää Kainuussa raakkukartoituksissa. Työ oli mielenkiintoista ja minulle täysin uutta MUTTA:
En ole pitkään aikaan tehnyt mitään niin fyysisesti rankkaa kuin viime viikkojen maastotyöt. Rämpiminen poluttomissa metsissä pelastautumispuku päällä, kulkua hankaloittava vesikiikari ja keräyspussi käsissä ja kymmensenttisissä puroissa konttaaminen ja kahlaaminen mitä epäergonomisimmissa asennoissa saivat jokaisen työpäivän jälkeen kroppani tuntumaan siltä, kuin minua olisi käytetty nyrkkeilysäkkinä tai olisin hyvin nuijittu pihvi. Aamuisin tuntui aina siltä, kuin olisi edellisenä iltana vetänyt järkyttävän kuntosalirääkin yli-innokkaan personal trainerin ohjastamana.
 |
| Raakku vesisammalten peitossa. |
 |
| Vertailun vuoksi järvisimpukka - sifot eli hapen- ja ravinnonottoaukkojen reunat ovat erilaiset raakulla ja järvisimpukalla. |
Välillä sukellettiin kovassa virrassa ruskeassa vedessä, välillä yritettiin vetää mahaa viisitoistasenttisen kivikon yli sukelluspullot selässä. Lohkarepohjaisten uomien väleistä löytyi yllättäen pehmeäpohjaisia kuoppia, joissa jalat eivät yltäneetkään pohjaan, mutta onneksi pelastautumispuvun vetoketju oli aina kiinni. Polvet olivat mustelmilla koko maastotyön ajan koskien kivikoilla konttaamisesta ja huomasin ryömiväni monta tuntia päivässä fysioterapeutin kieltämässä "sammakkoasennossa" (se pilaa polvet). Tässä asennossa oli kuitenkin helpointa päästä kivikoiden yli ja saada selkä pysymään joten kuten kunnossa.
 |
| Välillä virtausta oli hiukan enemmänkin... |
Kun sanotaan "raakkujoki" ja puhutaan JOKIhelmisimpukoista, ajatellaan usein jokea, joka yleisissä mielikuvissa on usein leveä ja siinä kulkee paljon vettä. Hanketta vetävä Mervi arveli, että Kainuussa on mahtanut olla pulaa joista, koska kaikki vesistöt pienimpiä puropahasia myöten on nimetty joiksi. Purojen leveys vaihteli puolesta metristä neljääntoista metriin, leveintä jokea ei mitattu. Syvyys taas vaihteli hädin tuskin kivien yli pärskyvästä vedestä sukellussyvyyteen.
 |
| Meribiologi töissä... |
Majavat olivat nähneet paljon vaivaa muuttaakseen maiseman itselleen paremmin sopivaksi. Avattuja patoja löytyi sieltä sun täältä ja maisemaa täplittivät majavien tulvien muodostamat suot ja pystyynkuolleet puut. Tällaisilla rannoilla ei aina tiennyt, missä maa loppuu ja vesi alkaa - kun toinen käveli kohti vettä, maan hyllyntä tuntui monen metrin päässä. Pohjaan saattoi upota polven ja nivusen välille. Onneksi pelastautumispuvun saappaat ovat kiinni lopussa haalarissa, muuten olisi mustan haisevan mudan joukkoon jäänyt saapas jos toinenkin.
 |
| Kainuun Sanomien toimittaja ja kuvaaja tekemässä juttua Kainuun Helmenkalastajat -hankkeesta. |
Kaikista luonnon tarjoamista esteistä ja rasituksista huolimatta pariviikkoinen jokihelmisimpukoiden kartoitus oli tervetullutta vaihtelua merihommiin, mielenkiintoista ja uutta. Ja saatoinhan tämän maastopätkän avulla pysytellä vielä kaksi armollista viikkoa poissa toimistolta :) Lisäksi sain pitkästä aikaa taas työskennellä toiselle paikkakunnalle muuttaneen kollegani kanssa, jonka kanssa työskentelyä ja jonka seuraa olen kaivannut.
Nyt sitten kerätään vuosi voimia että jaksetaan sama rumba ensi vuonna uudelleen.
 |
| Kivisimppu Pekan kuvaamana. |
 |
| Vesikuusikossa. |
 |
| Järvisimpukat rivissä. |
Essi Keskinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti