Kommelluksesta toiseen - terveisiä Perämereltä

Tällä viikolla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista pientä. Essin ei tarvitse kuitenkaan lomallaan huolestua, täällä on kaikki oikein hyvin! J

Juhannuksen jälkeen autojen nokat osoitti kohti Kalajokea aamulla kahdeksan pintaan. Raahen jälkeen meidät pysäytettiin tien sivuun, koska risteyksestä oli tulossa pitkä kuljetus. Ja melekonen pitkä kuljetus se olikin! Sieltähän ilmestyi rekka joka kuljetti tuulivoimalan siipeä. Risteyksestä 8-tielle kääntyminen näytti todella vaikealta ja hitaalta puuhalta. Noh, vihdoin kun rekka oli risteyksestä päässyt ja ajattelimme, että nyt matka jatkuu, niin ei, sieltähän oli tulossa toinen samanlainen. Ehdittiin jo miettiä, että kai sieltä kolmaskin tulee, mutta kahden rekan jälkeen meidät päästettiin jatkamaan matkaa.

Pitkä kuljetus Raahessa, tuulivoimalan siipien siirto.

Kalajoelle päästyämme tutkimme mökillä karttoja ja mietimme mihin suuntaamme inventoimaan. Inventoimaan mentiin kaikilla kolmella veneellä, Maialla, Busterilla ja Bella Bambinalla (eli meidän kumiveneellä). Työt sujui hyvin, vaikka osa pisteistä oli hieman haastavia kun oli paljon karikoita. Haastetta toi myös navigointilaitteiden ja kännyköiden hetkellinen toimintahäiriö. Satelliittiyhteyksissä oli ilmeisesti jotain häikkää, mutta pisteille päästiin kartan ja GPS:iin käsin syötettyjen koordinaattien avulla.

Bella Bambina töissä.

Buster tauolla.

Sateella Maiassa saa hyvin suojattua kuvaamisvälineet.

Joskus kahden pisteen välillä saattaa ehtiä ummistaa silmänsä muutamaksi sekunniksi.

YLE:n uutiset kävivät tutustumassa meidän työhön pari viikkoa sitten. Toimittajat tulivat mukaan kun menimme inventoimaan ja haastattelivat Essiä. Meidän juttu tuli radiosta tiistaina klo 15.30 (tsekkaa tästä radio-juttu) ja tv:stä klo 17 ja 19 (tv-juttu).

Tiistaina nostettiin merestä kaikenlaista.

Keskiviikkona aloitettiin muutto Kalajoelta Hailuotoon. Johanna ja Manu ajoivat Maian meritse ja muut tavarat ja Buster tuotiin autoilla. Johannalta oli jäänyt kengät ja housut matkasta kun matka-asuna toimi pelastautumispuku. Siispä lounastauon yhteydessä suuntasimme Tokmannille etsimään hieman edustuskelpoisempaa asua… Alkuillasta kaikki tavarat oli saatu kuljetettua perille, ja maanantaina alkaa tositoimet Hailuodossa!

Viimeinen muuttokuorma oli isohko.

Johannan ostokset.

Tytöt Hailuodon lautalla.

Manu ja Lari pääsevät tällä kertaa edustamaan meritiimiä, kun Raahessa on viikonloppuna Pekanpäivät. Siellä kannattaa mennä vierailemaan lauantaina jo meidän poikien vuoksi, mutta myös siksi, että ohjelmassa on Nuoren herran juhlasukellus. Nuori herra on siis kopio Raahen museossa olevasta maailman vanhimmasta sukelluspuvusta.

Lopussa on vielä muutama kuva vedenalaisen luontopolun pystyttämisestä. Se on nyt siis kunnossa ja odottaa innokkaita sukeltajia!

Merellä töissä ja vapaalla - terveisiä Perämereltä

Essi on seuraavat kolme viikkoa kesälomalla joten Suvi jatkaa blogin kirjoittelua. Palataanpa ajassa viikko taaksepäin. Olin Toppilan Meripäivillä kertomassa ihmisille Perämeren meritiimin töistä. Pääsimme Niinan kanssa jututtamaan satoja ihmisiä ja kuulemaan monenlaisia tarinoita merellä liikkumisesta. Lauantaina sää oli aika kurja joten pidin pelastautumispukua päällä kun siinä oli niin mukavan lämmin ja se suojasi vesisateelta. Iltapäivällä menin katsomaan pelastusnäytöstä puku päällä ja pääsinkin osallistumaan siihen asuni vuoksi. Se oli tosi jännää!

Metsähallituksen vahvistus mukana pelastusnäytöksessä.

Kun olimme maanantaina päivällä inventoimassa nousi yllättäen kamala sumu! Näkyvyys oli ehkä kymmenen metriä ja kuvaushommat piti lopettaa siihen. Alkuillasta sää kuitenkin muuttui paremmaksi joten osa porukasta lähti vielä tekemään töitä. Päivästä tulikin aika pitkä, koska olimme lähteneet Oulusta liikkeelle aamulla kahdeksalta ja viimeiset tulivat inventoimasta illalla yhdeltätoista.

Tiistaina oli kova tuuli, joten jouduimme päiväksi sisähommiin. Tekemisen puutetta ei kyllä ollut, koska olimme parin viikon aikana saaneet tehtyä hommia hyvin. Ohjelmassa oli siis muun muassa excel-taulukoiden naputtelua. Monta tuntia kestänyt koneen naputtelu sai kuitenkin meidät hieman levottomiksi ja Essi ehdotti että olisikohan aika pitää tauko. Lähdimme siis porukalla kiertämään saarta jossa Kalajoella asustamme. Saari on todella kaunis ja sieltä löytyy monenlaista jännää. Päädyimmekin muun muassa hyppimään silokallioilla ja tutkimaan pirunpellon kivistä löytyvää kasvillisuutta. Retki oli oikein virkistävä ja sen jälkeen jaksoimme taas jatkaa sisätöitä.

Piristystä tuulipäivään

Työntekijät on terveitä kun ne leikkii? :)

Tehokasta työskentelyä tiistai-iltana vielä syönnin ja saunomisen jälkeen.

Tiistaina alkuillasta Aleksi saapui Vaasasta viettämään meidän kanssa yhden illan ja yön. Keskiviikkoaamuna kolme meidän tiimistä ja Vaasan vahvistus suuntasivat pohjoiseen laittamaan vedenalaisen luontopolun kuntoon. Me viisi jäljelle jäänyttä pakkasimme Busterin niin täyteen kuin mahdollista ja lähdimme tekemään pitkää työpäivää. Tarkoituksena oli päästä sukeltamaan, videokuvaamaan ja ottamaan pohjaeläinnäytteitä. Ja teimme kaiken suunnitellun! Juhannuksen vuoksi tämä työviikko oli normaalia lyhyempi, mutta olimme oikein tehokkaita ja pääsimmekin torstaina juhannuksen viettoon hyvällä omallatunnolla.

Buster melko täyteen lastattuna.

Nyt on kolme viikkoa töitä takana, mutta merelle täytyi päästä myös vapaa-aikana. Suuntasinkin juhannuksen viettoon Iihin Selkälettoon. Siellä pääsi mainiosti irtautumaan arjesta ja ottamaan rennosti hyvässä seurassa. Ensi viikolla onkin sitten edessä viimeinen viikko Kalajoella ja torstaina muutamme Hailuotoon.

                                             Juhannustaimen pyydystetty!                      Tytöt rentoutumassa  riippukeinussa.

Kai maailman paras työharjottelupaikka - terveisiä Perämereltä

Heipä hei kaikille blogin lukijoille! Täällä kirjoittelee viidennen vuoden luonnonmaantieteen opiskelija ja Perämeren meritiimissä työharjottelua tekevä Suvi. Opiskelen Oulun yliopistossa pääaineena maantiede ja sivuaineina biologia, geologia ja kasvatustiede. Minä ja tiimimme toinen harjoittelija Linda olemme ehkä kaksi Suomen onnekkainta työharjoittelijaa.

Pelastautumispuku pitää kylmyyden ja veden loitolla.

Työnteko alkoi kenttäkauden avajaisilla Vaasassa. Tätä ennen olin ehtinyt tutustua Essiin ja Johannaan, mutta muut työkaverit tapasin vasta Vaasassa. Kenttäkauden avajaisissa oli aika paljon ihmisiä, koska sinne kokoontui lähes koko Pohjanmaan Luontopalveluiden luonnonsuojeluporukka. Meidän tiimin jäsenet tulivat tutuiksi nopeasti ja meidät harjoittelijat otettiin heti osaksi porukkaa. Jo toisena iltana mietiskelin kuinka onnekas olenkaan ja ajatukseni kiteytyvät aika hyvin facebook-päivitykseeni: ”Mulla on ehkä paras työharjottelupaikka -- Kaikki tiimin jäsenet on huippukivoja ja hommat vaikuttaa mielenkiintoisilta. Vaasassa näky kaikkea jännää, muun muassa De Geer-moreeneja, mustakurkku-uikku, riskilöitä ja kyhmyjoutsenia.”

De Geer-moreeneja Vaasassa.

Kesäkuussa teemme töitä Kalajoella Rahjan saaristossa. Ensimmäisten työpäivien aikana olen oppinut paljon niin inventoinneista kuin yleensäkin merellä työskentelystä. Hyvällä säällä on todella suuri vaikutus siihen, kuinka miellyttävää töiden tekeminen on, ja onko työnteko lainkaan mahdollista. Välillä työpäivät venyivätkin pitkiksi kun sää oli niin hyvä, ja toisaalta taas tuulisella säällä täytyi tyytyä sisätiloissa tehtävään työhön ja laitteiden huoltoon. Näiden kahden viikon aikana minulle on opetettu paljon uusia asioita. Näistä huvittavin lienee se kun opeteltiin pissaamaan veneestä..voin kertoa että se ei naisille ole helppoa! Mutta hyvät naurut saatiin aikaiseksi J

Lepäsessä Metsähallituksen mökin läheisyydessä on paljon lintuja.

Minulla on myös opettelemista jokailtaisissa saunomistuokioissa. En oikein kestä kovia löylyjä ja saunominen jää siksi melko vähälle. Nyt saunominen on kuitenkin välttämätöntä, koska se on oikeastaan ainut mahdollisuus peseytyä kunnolla. Raskaan työpäivän jälkeen se tekee myös hyvää lihaksille ja uni tulee paremmin. Ehkä siis tämän kesän jälkeen minustakin tulee tämän kansallislajin innokkaampi harrastaja!

Keskiviikkona vierailimme Maakallassa hienossa kirkossa.

Edustan meidän tiimiä muutamissa yleisötapahtumissa kesän aikana. Näistä ensimmäinen oli Kalajoella järjestetty Pyrstöpäivä ja seuraavaksi menen Toppilan Meripäiville 15-16.6. Tule siis Toppilaan kyselemään lisää tekemästämme työstä Perämerellä! J

Kalajoen hiekkasärkillä.

Pyrstöpäivän jälkeen Niina ja Linda innostuivat akrobatiasta.

Riitalle kiitokset! Kastoimme herkut Perämeren vedessä ennen korkkausta :)

Pissikivi - terveisiä Perämereltä

Johanna ryntää Björköbyn saaren rannasta jotakin kädessään ja selvästi innoissaan.


-Katsokaa! Löysin pissikiven!

Nyt tehdään pikainen kierros lopun meribiologitiimin keskuudessa: mikä ihme on pissikivi?

-Joku virtsakiviin liittyvä? Sappikivi?

Johanna melkein hermostuu: ei se ole mitään pissaamiseen liittyvää! ”Pissi, pissikivi! Ei pissa!”

Keskustelu jatkuu vilkkaana, kaikki vastaan Johanna. Älypuhelin vastaa maastossakin kysymykseen:

”Pissin pelaamiseen on useita sääntöjä. Pissikivi, marmorikuula, klypi tai kyylä… Rakkaalla pelivälineellä on monta nimeä. Perinneleikistä voi puhua ainakin Torniojokivarressa ja Kemin seudulla, mutta kaikkialla pissin pelaamista ei tunneta.” YLE Perämeri

Kyseessä on siis maantieteellinen ero pelivälineen nimessä. Meidän meribiologitiimissä Perämerellä on kalabiologeja, eläinbiologeja, kasvibiologeja, ympäristötieteilijöitä, maantieteilijöitä, akvaattisten tieteiden opiskelijoita ja diplomi-insinööri. Ihmiset tulevat ainakin Turusta, Jyväskylästä, Kuivaniemestä, Savosta, Siikajoelta ja Helsingin/Tampereen alueelta eli Etelä-Suomesta.

Moninaisuus on rikkaus. Erilaisia näkökulmia ja ratkaisuehdotuksia samaan ongelmaan tulee monelta eri suunnalta. Mikään pulma ei ole vielä jäänyt ratkeamatta ja suurimman osan asioista on saanut korjattua nippusiteellä ja roudarinteipillä, yhdessä. Yleinen sanonta kuuluu ”Mitä useampi kokki, sen pahempi soppa”, mutta se ei päde meribiologitiimiin.

Veden alle pätee sama logiikka – mitä enemmän eri lajeja ja erilaisia luontotyyppejä veden alta löytyy, sen terveempi on merialue. Suomi on pitkä maa ja rannikolle mahtuu monenlaista elinympäristöä. Harvinaisempia luontotyyppejä löytyy vain muutamista paikoista. Jos ne häviävät, luonnon monimuotoisuus vähenee.

Pitäkää siis Johanna ja muut Tornionjokilaakso-Kemi –akselin asukkaat pissikivestä kiinni. Nyt koko tiimi on yhden perinnetiedon verran rikkaampi.

Jussarön meribiologileirillä on nerokkaasti käytetty esim. ovea pöytänä. Merivartiosto on lähtiessään vienyt kaiken muun paitsi katon ja seinät. Saunan pukuhuoneesta oli viety naulakotkin seiniltä.

Komea ristihämähäkki vartioi Metsähallituksen venettä.

Metsähallituksen kaikki meribiologit kokoontuivat Jussaröhön Tammisaaren edustalle käymään läpi välineistöä ja menetelmiä. Onneksi ilma suosi.

Jussarön leirillä majoituttiin entisellä merivartioasemalla.

Jussarössä on louhittu rautamalmia, ja rannalta löytyi hauskoja papanoita... Lapsi on terve kun se leikkii :)