Jääkaudesta jääkauteen

Suomessa jäänmurtajat on perinteisesti nimetty miesten mukaan (Sisu, Urho, Tarmo...) kun taas laivat yleensä naisten mukaan. Englanniksikin aluksista käytetään feminiinistä personapronominia she.

Maia, joka sisaraluksineen on yksi Kreikan mytologian Atlaksen ja meren jumalattaren Pleionen tyttäristä ja nykyisin myös yksi tähtiryhmä Seulasten tähdistä, sai näyttää kykynsä jäänmurtajana eilen.

Sasa ihmettelee jäitä Tornion Röyttän edustalla.

Syystuulten laantumista on tässä odoteltu jo tovi, että päästäisiin laittamaan Maasarven vedenalainen luontopolku talviteloilleen. Keskiviikkona puhaltaneen pienehkön syysmyrskyn päätteeksi onni näytti suosivan. Torstaiaamupäivän odottelun jälkeen 14 m/s puhaltanut tuuli laantui lähelle 6-7 m/s ja Maia starttasi Mustakarista ulkoväylää pitkin Selkä-Sarveen. Roolijako näytti perustuvan sukuuoleen - Pekka ja Lassi ajoivat Maian ja minä ja slovenialainen työharjoittelijatyttö Sasa ajoimme Hiluxin ja trailerin maitse Tornioon.

Mikäs se on tällaisessa syysilmassa tehdä sukellushommia?

Leton satama oli puoliksi puolen millin riitteessä, mutta Tornion edustalla törmättiin jo jäälauttoihin. Sarven satama oli sentään vielä täysin auki. Saimme Sarven täysin itsellemme, ja saunakin lämpeni, vaikka kiukaassa on reikä. Onhan se ulkosaaristo eri näköistä nyt lokakuun viimeisellä viikolla kuin kesällä.

Perjantaina luontopolun poisto kävi näppärästi, onhan sitä harjoiteltu jo monena syksynä. Ainut harmi oli, että vedenalainen vieraskirja oli lähtenyt omille teilleen, joten nyt ei kesän kävijäsaldoa saada tietoon. Jos jollakulla on tietoa, keitä kaikkia polulla on tänä kesänä käynyt, otan sähköpostia kiitollisena vastaan osoitteessa essi.keskinen@metsa.fi

Essi ja Pekka toimivat sukeltajina, Lassi ja Sasa pintamiehinä.

Vaikka perjantai painoi päälle, Sarvesta ei olisi tehnyt mieli lähteä kotiinpäin. Mökki oli juuri saatu lämmitettyä mukavaksi ja ilma ei olisi voinut olla mitenkään parempi - muutama aste pakkasta, sinisenpilvetön taivas ja täysin tyyntä.

Tyyni ei tietysti lupaa hyvää jäiden kannalta. Maasarven edustalla vesi oli pinnasta pohjaan neljäasteista, mutta rannikolla huomattavasti kylmempää. Kiersimme Iso-Huiturin vältelläksemme Torniojoen tuomia jäitä, mutta se ei paljon auttanut, kun meri Kuusiluodon jälkeen jo meni jäähän.

Tällaisessa ilmassa keulaporttikin pääsi oikeuksiinsa!

Punnersimme parisenttisessä jäässä ja Maia pärjäsi hyvin. Juuri ennen Leton satamaa jää vahveni kolmeen ja sitten neljään senttiin. Pari kertaa Maia nousi jään päälle ja upposi siitä sitten kauniisti läpi. Joku oli käynyt yrittämässä Leton satamasta ulos ja päässyt kääntymään vain sataman suulla asti kun oli päättänyt kääntyä takaisin. Satamaan pääsimme siis valmiiksi raivattua railoa pitkin, mutta kaikkein paksuimmassa jäässä oli tietysti veneluiska. Maia suoriutui uusista jäänmurtajan tehtävistään kuitenkin hienosti, ja rannnimmaiset jäät rikottiin pelastautumispuvuissa hyppimällä. Maian varustukseen kuuluva kummallinen liian lyhyt ja uppoava metallinen mela/keksikin pääsi oikeuksiinsa jäänsärkijänä.

"...Kaikki joukolla jäätä särkemään..."

Maia nousi kauniisti ylös ja lepäilee nyt Torniossa jäidenlähtöön asti. Ympyrä sulkeutuu, koska toukokuun viimeisellä viikolla yritimme päästä avaamaan luontopolkua, mutta Perämeren kansallispuistossa oli vielä liikaa jäälohkareita, että sinne olisi voinut uskaltautua Pauhalla.

"...jäätä särkemään, jäätä särkemään..."

Kesän työt on siis tehty ja nyt on aika analysoida tuloksia, pitää kesälomia ja odotella jäidenlähtöä ja seuraavaa kesää.

Kyllä Hiluxilla nousee!

P.S. Perämeren kansallispuiston Facebook-sivuilta löytyy lisää kuvia talvisesta Sarvesta.