Merimustalaiset

Tämä viikko ollaan asuttu Markun veneessä. Markulla on hieno, iso, periaatteessa 7 makuupaikan purjevene, ja olihan meitä koko tiimi eli 6 henkeä siellä yötä viime yön. Se seitsemäs paikka on kyllä harvinaisen pieni, koska mielestäni mitään makuupaikkoja ei jäänyt yli, mutta hyvinhän siihen kuusi mahtui asumaan. Vene on toiminut kelluvana tukialuksena kun olemme tehneet töitä sekä Oulun että Röytän edustalla ja siirtyneet viikon aikana pikkuhiljaa kohti pohjoista. Lähtötilanne oli Kiikelin saaren kulmassa Oulun satamassa. Harvoinpa siitä on töihin lähdetty kuten maanantai-iltana! Yöksi mentiin Virpiniemeen uuteen satamaan. Nyt ollaan päästy Iin Röyttään asti, ja arkiviikon loppuun mennessä vene ja koko siirtokunta siirtyy sitten Selkä-Sarveen asti.

Purjeveneellä töihin.

Eilisiltana Virpiniemen Newportissa ei tuntunut olevan ketään muita kuin me, joten otimme kuivaus- ja latauskäyttöön koko laiturin. Pitkästä laiturista ei sitten yhtään käyttämätöntä neliömetriä jäänytkään. Veneen kannella toimi kasvintunnistuslaboratorio mikroskooppeineen ja prässäysasemineen. Kun päivällistä ryhdyttiin vihdoin syömään tyypilliseen tapaan kymmenen aikoihin illalla ja huutoäänestettiin, syödäänkö ulkona vai sisällä, Manu oli sitä mieltä että ei kai me ulos mahdutakaan kun siellä on jo täyttä, pakko syödä veneessä.

Toimisto Oulun satamassa

Laituri hyötykäytössä

                      

Tällä viikolla ollaan tehty taas SYKEn satunnaistamia pisteitä. Satunnaisissa pisteissä on se hyvä puoli, että tulee käytyä paikoissa, joihin ei mistään syystä muuten menisi, ja huono puoli se, että joutuu käymään paikoissa, joihin ei missään nimessä haluaisi mennä. Hailuodon lauttareitin pohjoispuolelta Perämeren saarten natura-alueelta löytyi pikkuriikkiseltä kiviluodolta uusi merimetsokolonia, vajaat kymmenen pesää. Minä ja Markku sukellettiin pienten luotojen edustoilla ja vedenalainen luonto todettiin hämmästyttävän rikkaaksi. Yksi suuri lahti näytti siltä, että kaikkien arvaus pohjanlaadusta oli musta haiseva ja pehmeä lieju, mutta pohja osoittautuikin hienoksi hiekaksi. Manu kahlasi muutamalle pisteelle, jotka löytyivät keskeltä metsää. SYKEn vanhoissa kartoissa on välillä TODELLA vanhaa tietoa täältä maankohoamisrannikolta… Yksi turhauttava kokemus oli se, kun teimme viimeiset matalaakin matalammat pisteet umpinaisesta ja vain länteen auki olevasta lahdesta, jonka itäinen pääty oli lähes umpeenkuroutunut kahden saaren välinen hiekkasilta. Lahdenpohjukka oli äärimmäisen matala monen sadan metrin matkalta ennen noin nilkansyvyistä kannasta, ja jatkui samanlaisena kannaksen toisella puolella. Me olimme kahdella Busterilla ja yhdellä erittäin hitaalla viemäriputkiveneellä kannaksen länsipuolella, ja vain parin kilometrin päässä kannakset itäpuolella olisi ollut Virpiniemen satama. Veneet piti kuitenkin ajaa hyvin pitkää kiertoreittiä lännen kautta ulos lahdesta, saaren pohjoisreunan ympäri ja sitten uudelleen etelään satamaan, ja viemäriputkivene hinata perässä Busterilla, joka ei missään välissä päässyt raskaine lasteineen plaaniin. Matkaan kului tunnin verran kun kannaksen yli olisi päässyt varmasti kymmenessä minuutissa satamaan. Yritin vetää veneen kannaksen yli, ja Juskun porukka oli yrittänyt samaa Busterilla jo aamupäivällä, mutta vesi oli kerta kaikkiaan liian matalaa. Kovalla työllä ja miesvoimalla homma olisi voinut onnistua, mutta loppujen lopuksi sillä ei varmaan olisi säästynyt yhtään aikaa.

Busterin ja soutuveneen kohtaaminen.

                      

logistikkonsa.Eilen mietittiin kuuden hengen voimin tunnin ajan sitä, miten siirrytään kahden päivän aikana Virpiniemestä Röytän kautta Selkä-Sarveen kun kuljetettavana on peräkärry, trailerille nostettu viemäriputkivene, kaksi Busteria, niiden trailerit ja purjevene. Aika kauan meni ja vaati paljon vääntämistä saada logistiikka toimimaan J Ei ihme, että isoilla firmoilla on omat logistikkonsa.

Töistä kotiin... Ei ollut tämän viikon ilmoissa valittamista, mitä nyt maanantaina hiukan tuuleskeli.

                      

                      Ensi viikolla on taas aika jakaantua. Anna, Niina ja Manu saavat kaverikseen vielä neljännen harjoittelijan, Viljan, joka aloittaa maanantaina ja joka oli töissä myös viime kesänä. Tämä viisikko suunnistaa Markun luotsaamana viikoksi Selkä-Sarveen. Minä ja Jusku puolestamme vedetään Metsähallituksen Buster Vaasaan ja osallistutaan siellä Metsähallituksen meribiologien kaksiviikkoisiin kokoontumisajoihin. Päästään taas ajelemaan vedenalaisilla skoottereilla!

Hyvin idyllinen kesäpaikka!

P.S. Manu ja Anna tekivät osan videopisteistä soutamalla koska moottori ei toiminut. Kuka sanoo, ettei korkeasti koulutettujen akateemisten ihmisten työnkuvaan mahtuisi fyysistä raatamista?

TV:stä tutut

Perjantaiaamu, iltapäivästä lähdetään pois täältä Hailuodosta. Istun tässä meidän kuuden hengen mökissä, jossa asui tällä viikolla yhdeksän henkeä, tosin Markun veneen suosiollisella avustuksella. Kyllä sopu sijaa antoi! Oli uskomatonta nähdä, miten sopuisasti kaikki mahtuivat tänne vaikka tilaa oli äärimmäisen vähän. Kaikki löysivät silti omat paikkansa.

Mustalaisleiri muutti Hailuotoon.

Hailuotoon tultiin täksi viikoksi koska SYKE, Suomen Ympäristökeskus, halusi järjestää FINMARINET-hankkeeseen eli vedenalaiseen inventointiprojektiin liittyvän lehdistöretken Perämerelle. Kalevasta ja YLEltä saapui toimittajia ja kuvaajia, joille pidettiin ensin tiedotustilaisuus ja esiteltiin vedenalaisen kartoitustyön tekemistä Perämerellä, ja sitten lähdettiin ”retkelle” eli Marjaniemen laiturille. Tarkoitus oli lähteä veneellä merelle ja tehdä siellä sukellus, mutta koska tuuli reilua kymmentä metriä sekunnissa ja aallokko oli komean vaahtopäinen, siirrettiin näytössukellus satama-altaaseen.

YLE ja Kaleva kuvaamassa meribiologia töissä.

Ihanat naiset rannalla!

Minä menin ottamaan pohjasta pohjaeläinnäytettä ja tekemään kartoitusta ja Jusku kuvasi kaiken videokameralla, jonka antia toimittajat saivat ihastella näyttöruudulta. Sataman pohja oli oletetusti mustaa, hapetonta liejua, jonne sai työntää käsivartensa olkavartta myöten eikä silti tullut mitään kiinteää vastaan. Kolmipiikkejä löytyi. Näytös meni kuitenkin hyvin. Minua ja Jormaa haastateltiin lehteen, telkkariin ja radioon, ja myöhemmin vielä toisen kerran Radio Pookiin. Jorman vaimo soitti miehelleen heti kun uutiset olivat menneet: ”Olit sitten telkkarissa!”

Pikkujärvisimpukka

Merisykeröparta

Muutenkin on viikko ollut aika mielenkiintoinen. Kaverini Tinto tuli kyläilemään ja torstaina kävimme koko porukalla kuvaamassa ja sukeltamassa Kintasletolla ja Santapankilla. Santapankilla käytiin grillaamassa makkaraa lounaaksi. Sinne oltiin myös sovittu mielenkiintoiset treffit. Vedenalaisen konsulttitoimisto Allecon kaksi sukeltajaa, Juha ja Juho, ovat töissä Santapankilla ja asuvat Ulkokrunnilla tällä hetkellä, ja sovittiin lounastreffit Santapankille. Tinto, myös tutkimussukeltaja, tuli suoraan Lontoosta ja tapasi sitten kaverinsa täällä, keskellä Perämerta, pienellä hiekkasärkällä. Kotiteollisuus-niminen makkara on muuten ihan hyvää mutta Wilhelmin Barbeque oli aika suolaista.

Meidän tiimi! Ja Tinto.

Markku ja Jusku kävivät sanojensa mukaan hippinudistileirillä ja saaneensa halauksia, Keijo taas kertoi antaneensa ”rakkausleirille” luvan viihtyä Pöllänlahdella. 

Tänään tässä pakkaillaan ja sitten yritetään vielä viistokaikuluodata Marjaniemen edustalla olevia de Geer –moreeneja, ja sen jälkeen lähdetäänkin kotio. On ollut hyvä viikko tämäkin, tosi erilainen, kun ollaan taas oltu eri paikassa. Saa nähdä, mitä ensi viikko tuo tullessaan kun tarkoitus on kulkea pikkuhiljaa pohjoista kohti ja tehdä sukelluksia ja videopisteitä siinä matkalla. Tukialuksena toimii Markun vene, jossa varmaan sitten yövytään. Katsotaan mitä viikko tuo tullessaan!

Napatanssia esimiehelle

Minua ei ole koskaan ennen herättänyt kuusihenkinen napatanssijaryhmä suomireggaen soidessa. Tänä aamuna niin tapahtui kello 6.50. Vietettiin viimeistä viikkoa Krunneilla ja samaan aikaan sattui osumaan myös Oulun yliopiston ja Merimuseon kanssa yhteistyössä järjestetty kurssi, jossa tutustuttiin Perämereen tutkimuskohteena, lähinnä biologiselta ja kulttuuriperintökantilta. Minä pidin luentoni tähän mennessä upeimmassa luentosalissa, jossa olen koskaan puhunut: 1800-luvun lopulla rakennetun puupookin välikerroksessa, jossa oli sahanpuru- ja kivilattialle asetettu lankkuja penkeiksi, viety valkokangas ja videotykki ja jossa valo siivilöityi yläkerran parista pienestä ikkunasta. Mahtava paikka!

Mustalaisleiri

Tiistaina minun tiimini esitteli vedenalaista inventointia sukelluksella. Opiskelijat seurasivat esitystä Pauhan kannelta vedenalaisen live-videokameran välityksellä. Hyvin onnistui!

Markku ja Niina keräävät metsämansikoita jälkiruokakakkuun.

Muuten olikin sitten tuulista. Yksi ikkuna tuli sisään, katto vuoti, meripelastusseura ei päässyt aallokon vuoksi hakemaan kurssilaisia ajoissa ja niin 12 kurssilaista jumittui saarelle vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Minä loihdin meidän Krunnien jäähyväispäivällisestä (pestogrillattua lammasta, gorgonzola-risottoa, punaviinikastiketta ja tapassalaattia, punaviiniä ja kuohuviiniä) buffet-pöydän 17 hengelle. Hyvin näytti maistuvan opiskelijoille. Mukava iltahan se oli vaikka aika erilainen kuin mitä oli suunniteltu viimeiselle Krunnien illalle. Tiimi innostui vielä yötä myöten järjestämään tanssit pookissa ja valvomaan koko yön. Siksi herätyskin tapahtui suomi-reggaen myötävaikutuksella ja napatanssin muodossa. Aika mukava tapa herätä.

Nyt on sitten kimpsut ja kampsut kerätty ja siirrelty maitokärryillä, kantamalla, kottikärryillä, veneellä ja autolla Ouluun ja maanantaina vielä Hailuotoon.

Näin hoituvat tiskit Krunnien tyyliin kello 7.00 valvotun yön jälkeen!

Nyt viikonlopunviettoon!

Kelejä riittää!

Taas äänessä lomilta palannut ja virkistynyt Essi. Loma osui selkeästi oikeaan viikkoon, koska lämpöä piisasi, aurinko paistoi ja oli muutenkin mahtavan kesäistä. Toisaalta, koko kesähän on tuntunut olevan samanlaista, myös merellä. Tälläkin viikolla on joka päivä "joutunut" lähtemään merelle käristämään itseään auringossa. Runsaasta rasvaamisesta huolimatta ihmiset ovat polttaneet tavallisia (ja kummallisia) ruumiinosia auringon heijastellessa myös merenpinnasta. Minulta on palanut nenä ja posket, Annikalta käsivarret ja Niinalta ulkoreidet. Töitä on siis tehty runsaasti, ja varsin mahtavissa olosuhteissa.

Voiko tyynempää merta enää olla?

Hassua joutua sanomaan näin, mutta melkein jopa toivon yhtä tuulipäivää välille. Toimistotyöt kasaantuvat ja ihmiset joutuvat puurtamaan yömyöhään asti esimerkiksi kasvinäytteiden parissa, koska yhtään tuulipäivää eli toimistopäivää ei tunnu osuvan tämän vuoden työjaksolle lainkaan. Jos edes yhden päivän tuulisi tai sataisi kaatamalla, meidän ei "tarvitsisi" lähteä merelle vaan voisimme purkaa kerääntynyttä dataa. Mutta nyt tuulee 1 m/s ja aurinko paistaa eikä kukaan ensinnäkään raaski jättää käyttämättä näin loistavaa työtilaisuutta, eikä toisaalta halua jäädä sisälle istumaan, kun voi lähteä ulos merelle. Eli tuulipäiviä odotellessa! Vaikka enhän minä oikeasti tuota tarkoita, kunhan vain totean. Mahtavaa että on näin upeat ilmat!

Kilkki Astekarin eteläpuolelta.

Tällä viikolla tehtiin kaikenlaista. SYKE kysyi, pystyykö Oulun yliopisto käymään Pohjanletolla laskemassa Itämeren pohjoisimman merimetsokolonian pesät. Yliopisto delegoi tehtävän meille, ja se sopi erinomaisesti, koska meiltä puuttuivat rannimmaiset videointipisteet, kun olimme vältelleet saarelle menoa rauhoitusaikaan. Nyt saimme virallisen Suomen Ympäristökeskuksen luvan käydä laskemassa linnut ja samalla tekemässä viimeiset pisteet. Pesiä oli reilu kolmannes enemmän kuin viime laskentakerralla, ja merimetsoilla oli pesissä jo toiset poikaset. Ensimmäiset juoksivat pelästyneenä yhteen rykelmään saaren toiseen päähän, vasta kuoriutuneet ja munat jäivät luonnollisesti paikoilleen. Saarella ei voinut viipyä liian kauaa, etteivät pesäpoikaset läkähdy kuumuuteen.

Räyskänpoikia...

...ja merimetsonpoikia.

Kävimme häiritsemässä toistakin lintusaarta, Astekaria. RKTL eli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pyysi meitä käymään Perämeren tiheimmin asutulla räyskäsaarella ja etsimään carling-merkkejä eli istutuskaloihin kiinnitettyjä merkkejä, jotka ovat lintujen syömien kalojen kautta päätyneet ulosteisiin pesien ympärille. Tänä vuonna löytyi vain yksi.

Maakrunnin Leikkihieta tai paikallisten mukaan Jäniksenmatala oli hieno, kuten aina ennenkin! Maakrunnin itäpuolelta suoraan ulapalle pistää satoja metrejä pitkä hiekkasärkkä, hyvin kapea kannas, juuri ja juuri vesirajan tuntumassa (välillä muutaman sentin veden yläpuolella, välillä nilkat kastuivat). Kannas on syntynyt vallitsevien lounais- ja länsituulien vaikutuksesta ristiaallokon tekemänä saaren itäpuolelle. Kävimme kartoittamassa Maakrunnin itäpuolta ja sukeltamassa muutaman sukelluksen sekä tietysti syömässä lounasta hiekkarannalla. Santapankilla syötiin myös lounasta, ja Santapankkihan on samanlainen hiekkasärkkä, S-kirjaimen muotoinen hiekkakannas, jota meri siirtelee joka vuosi hiukan eri kohtiin. Santapankilla oli auringonpalvojia, grillaajia ja lapsiperheitä lomanvietossa kun kahlasimme sinne pelastautumispuvut päällä. Lomailijoihin verrattuna entréemme oli varsin erilainen.

Työpaikkaruokala.

Oulun yliopiston arkeologit kävivät myös parina päivänä putsaamassa Ulkokrunnin jatulintarhan ja vanhan asuinpaikan, Metsähallituksen Eräpuolen kalaihmiset kävivät etsimässä meriharjusten poikasia ja Oulun yliopistolta kävi myös muuta väkeä. Trafiikki on ollut kovaa tällä viikolla!

Loistava viikko siis takana! Pian viikonlopunviettoon!

Neljänsadankahdenkymmenenyhden pisteen viikko!

Essi kesälomailee tämän viikon, joten äänessä on taas Annika. Maanantaina Hiluxin keula osoitti jälleen kohti Iin Kestilää kyydissään viisi innokasta työläistä. Maanantaina päästiin lounaan jälkeen kuvaamaan, päätettiin mennä kahdella kolmen hengen porukalla.  Sää oli otollinen vesillä työskentelyyn, oli melko tyyni ja lämmin päivä. Maanantaina pisteitä kuvattiin kaikenkaikkiaan 104 kappaletta. 

Montako hyttystä yhdellä iskulla?

Tiistaina jakauduttiin kolmeen porukkaan ja lähdettiin kaikki aivan eri suuntiin. Meri oli aamulla peilityyni ja häkellyttävän kaunis! Tälläisena kesäpäivänä saa olla niin kiitollinen, ettei tarvitse istua työpäivää toimistossa näytön ääressä. Tyyntä ei tietenkään kestänyt kovin kauaa, mutta sää pysyi kuitenkin sopivana kuvaamiselle. Vastoinkäymisiltä ei tänään kuitenkaan vältytty, sillä Jusku ja Anna ajoivat karikolle, jota ei ollu merkattu karttaan ja siinä rytäkässä saattoi rikkoutua veneen potkuri... Onneksi ei käynyt pahemmin!  

Kivet saavat aikaan ikävännäköistä jälkeä...

Minä pääsin leppoisalle Iijoki-risteilylle Markun kanssa. Jostain kumman syystä pisteemme sijaitsivat pahimmilla virtauspaikoilla, ja kuulimmekin illalla että Iijoessa on juuri tähän aikaan vuodesta virtaus pahimmillaan. Työnteon ohessa bongailtiin lintuja, nähtiin ainakin kotka!  Kuvaa ei tietenkään ehditty ottamaan, mutta komea kotka se oli. Niina ja Manu veneilivät päivän punaisella paholaisella, ja saivat päivän aikana kuvattua huimat yli 130 pistettä!  Päivän kokonaispistesaldo oli 185, aika kiva. Lisää tälläisia päiviä, kiitos! 

Amisparkissa merellä

Keskiviikkona oli jälleen hieno sää, mutta tuulen ennustettiin yltyvän iltaa kohden joten oltiin merellä vain iltapäivään asti. Porukka jakaantui kahtia. Pojat eli Jusku, Manu ja Jorma ajelivat Fasterilla ja Markku, Niina ja minä ajeltiin Busterilla. Päivä sujui jouhevasti aaltojen keinuttaessa ja Markun viihdyttäessä meitä tyttöjä laulamalla vanhoja suomalaisia kansanlauluja... Välillä meno yltyi niin hurjaksi että koko veneen matkustajisto harrasti kuorolaulua. Anna ei tällä kertaa päässyt veneilemään, vaan jäi vapaaehtoisesti saareen tekemään toimistohommia. Iltapäivällä tuuli alkoi nousta, joten palasimme saareen. Pisteitä kertyi kuitenkin päivän aikana yhteensä 132. Iltaohjelmaan kuului mm. kasvien tunnistamista, itikoiden tappamista, halkojen pinoamista ja kertolaskujen laskemista sormilla. Tuli taas todistettua että joka päivä oppii jotain uutta!

Santapankin kasvistoa

Torstaina pakattiin jälleen kimpsut ja kampsut ja painuttiin maihin nauttimaan ihanasta hellesäästä! Jo aamulla tunsi pihalle päästessään että on lämmin päivä tulossa. Kyllä on Essillä ollut lomalla kelit kohdillaan, toivottavasti ensi viikon lomailevalla Juskulla käy yhtä hyvä tuuri.

Mahtava viikko takana, toivotaan että hyvät säät jatkuvat! Viikon kokonaispistesaldo on 421 pistettä on mielestäni hieno saavutus! Toivottavasti määrä ei korvaa laatua... Hyvillä mielin voi siirtyä jälleen viikonlopun viettoon, eli rannalle. Tuntuu hassulta olla veden äärellä sekä töissä että vapaa-ajalla, mutta mitäpä muuta sitä ihminen näin kauniina kesäpäivänä kaipaa?

Uutta viikkoa ja uusia kujeita odotellen,  

Annika

P.S. Essi palaa ensi viikolla kesälaitumilta töihin, pysykää kuulolla!