Yhteinen Itämeri - UNESCOn Baltic Sea Project Hailuodossa

Kuka käyttää Itämerta -työpajassa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

 "We still have hope!" "Meillä on vielä toivoa!"

Nämä ovat sanat, jotka haluan tuoda itselleni kotiin UNESCOn Baltic Sea Projectin järjestämältä kansainväliseltä Itämerileiriltä Hailuodosta.

Muutama tusina yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria monesta eri maasta Itämeren ympäriltä kokoontui ensin Ouluun, sitten Liminganlahdelle ja viimein Hailuodon Marjaniemeen lähes viikon kestävälle vuosittaiselle Itämerileirille. 

Minua pyydettiin mukaan työpajoja vetämään jo hyvissä ajoin syksyllä. Nuorissa on tulevaisuus ja ympäristökasvatus on tärkeää, mutta erityisesti tänä vuonna pääsin vielä mainostamaan Velmu-ohjelman (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) 20-vuotista taivalta.

Vedin kolme työpajaa, joihin nuoret saivat itse omien mielenkiinnon kohteidensa ohjaamina osallistua. Kaksi työpajoista pidettiin englanniksi, yhdelle osallistui vain suomenkielisiä opiskelijoita.

Työpajojen nimi oli "Who uses the Baltic Sea?" "Kuka käyttää Itämerta?" Tarkoituksena oli eri lajien, luontotyyppien, sidosryhmien, aktiviteettien ja intressien kautta perehtyä Itämeren lajistoon, ekologiaan, ekosysteemipalveluihin, ongelmiin ja ihmispaineisiin, ja pikku hiljaa kääntää katse ja puhe kohti merialuesuunnittelua. Huomata, että Itämerta käyttävät monet, ja vielä useammat asuvat siinä. Että asioita voi katsoa monelta kantilta ja eri silmin - esimerkiksi hylkeet tai merimetsot näyttäytyvät hyvin erilaisina, jos katsojana on luonnonsuojelija, ammattikalastaja tai mökkiläinen. Että merituulivoima voi toisaalta olla ainoita täysin päästöttömiä energiantuotantomuotoja, mutta vasta sitten, kun tuotantoalue on jo rakennettu, ja silloinkin luonnon ja ihmisten viihtyvyyden, puhumattakaan merten ammattilaiskäyttäjien kuten kalastajien, tankkeriliikenteen tai puolustusvoimien intressien kanssa kompromississa. Että maailma ei ole ristiriidaton ja että useimmiten asiat joudutaan hoitamaan kompromissien kautta.

Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Oli äärimmäisen palkitsevaa päästä juttelemaan fiksujen, innostuneiden, valistuneiden, mielipiteensä kertovien ja kiinnostuneiden nuorten kanssa, päästä vastaamaan heidän kysymyksiinsä ja ihmettelyihinsä. Minun on edelleen vaikea uskoa, millainen englannin kielen ja yleissivistyksen taso nykyisillä nuorilla on - toki täytyy muistaa, että Hailuodon leirillä elimme siinä kiinnostuneiden ja kestävän kehityksen mukaisesti orientoituneiden nuorten valikoituneessa joukossa, joka oli itse hakenut leirille, ja päässyt karsinnoista läpi. Nämä eivät olleet keitä tahansa nuoria, ja toki leirille pääsy myös edellytti esimerkiksi tarvittavaa englanninkielen taitoa. Kuitenkin se, kuinka nuoret keskustelivat sekä keskenään että meidän aikuisten kanssa vaikeista asioista englanniksi, teki taas kerran syvän vaikutuksen.

Postereissa nuoret vastasivat ennalta annettuihin kysymyksiin esim. työpajan kotiinviemisistä, mielenkiintoisista tai ristiriitaisista asioista.

Suomen koordinaattorina toiminut Kellon koulun opettaja Mervi Sonninen kertoi, että leiripalautteessa eräs nuori oli kirjoittanut, että hän vie täältä kotiin ymmärryksen siitä, että hän voi tehdä jotain. Että hän voi vaikuttaa. Että toivoa vielä on.

Niin paljon kuin nykyisin puhutaan ilmastoahdistuksesta ja -masennuksesta, niin paljon kuin meitä pommitetaan apokalyptisilla tulevaisuudennäkymillä, sodilla, ilmastotuholla, Itämeren meriluonnon menetyksellä ja kaikella kauheudella, olen silti samaa mieltä kuin nämä nuoret - vielä on toivoa. Voin tehdä jotain. Ja erityisen paljon minuun valavat toivoa tällaiset tulevaisuuden vaikuttajat ja tekijät, joiden kanssa sain kaksi päivää tehdä töitä ja keskustella. 

Nuorissa on tulevaisuus. Suuret kiitokset ja kumarrus.

Essi Keskinen, meribiologi

P.S. Kurkkaa Instasta @hailuoto.unesco_bsp

Jäät olivat edelleen Hailuodossa komeat, ja erityisesti ulkomaisille oppilaille Hailuoto antoi parasta eksotiikkaansa. Nuoret kävivät mm. kävelemässä jäällä pimeän tullen ja hämmästelivät sitä, kuinka paljon lumi ja jää valaisevat yölläkin - taskulamppua ei tarvittu. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jäät olivat edelleen Hailuodossa komeat, ja erityisesti ulkomaisille oppilaille Hailuoto antoi parasta eksotiikkaansa. Nuoret kävivät mm. kävelemässä jäällä pimeän tullen ja hämmästelivät sitä, kuinka paljon lumi ja jää valaisevat yölläkin - taskulamppua ei tarvittu. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Jäät olivat edelleen Hailuodossa komeat, ja erityisesti ulkomaisille oppilaille Hailuoto antoi parasta eksotiikkaansa. Nuoret kävivät mm. kävelemässä jäällä pimeän tullen ja hämmästelivät sitä, kuinka paljon lumi ja jää valaisevat yölläkin - taskulamppua ei tarvittu. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Marjaniemen majakassa pääsi myös vierailemaan. Kuva: Essi Keskinen / Meribiologi