Valitse työ jota rakastat

 

Maisemakonttori. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Törmäsin Instagramissa häshtägiin #chooseajobyouloveandyouwillneverhavetoworkadayinyourlife eli vapaasti käännettynä Valitse työ jota rakastat ja sinun ei koskaan elämässäsi tarvitse tehdä päivääkään töitä.

Pari viimeistä viikkoa merellä on tuntunut tuolta häshtägiltä. Meri on ollut tyyni, taivas sininen ja pilvetön, lämpöä reilut 20 astetta. Majoitukset ovat olleet toinen toistaan idyllisempiä, puusaunojen löylyt yksi toistaan parempia. Vesi on ollut ekstrakirkasta, Secchi-syvyys parhaimmillaan 9,9 m. Silti rantavedet ovat olleet uimalämpöisiä.

Velmu-laguuneja on supattu ja merenhoidon seurantalinjoja sukellettu ja vesikiikaroitu. Aamuisin kun muut vielä nukkuvat ja minä aamuvirkko jo valvon, en malta olla avaamatta tietokonetta ja viemättä edellisen päivän datoja tietokantaan. Iltaisin en haluaisi lopettaa töitä vaikka kello lähenee yhdeksää.

Kun tekee työtä, joka on omien arvojen mukaista (luonnonsuojelu) ja sen lisäksi mukavaa ja mielekästä (saa olla ulkona ja upeissa maisemissa), kesällä pitkätkään työpäivät eivät tunnu pitkiltä.

Toivoisin, että jokaisella olisi mahdollisuus valita työ, josta nauttii, vaikka ymmärränkin, että se on hyvin harvojen etuoikeus. Ei se silti ole muilta pois, että minä nautin omastani.

Samalla myös Itämeri kiittää.

Essi, meribiologi

Ulkomerelläkin voi joskus olla tyyntä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Toinen maisemakonttori. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Rintama lähestyy. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Hapsivita. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sihteerileikkejä, eli miten sisäinen byrokraatti päästetään valloilleen

 

Pienenä leikin joskus sihteeriä. Leikkiin kuului paperien siirtely pinkasta toiseen, niiden leimaaminen ja allekirjoittaminen. Paperit siirtyivät siististi eteenpäin kuin linjastolla, kunnes jokainen oli viimein leimattu, allekirjoitettu ja siirtynyt viimeiseen pinoon.

Välillä nämä lapsuudenmuistot pyrkivät pinnalle kesken maastokauden. Sisäinen byrokraattini pääsee joskus tässä työssä aivan valloilleen.

Haluan pitää paperityöt organisoituina, koska jos ne pääsevät kaaokseen, työmäärä on paljon suurempi. Jos paperi hukkuu, työmäärä on vielä suurempi, tai jopa menetetty.

Jokaisesta merenhoidon seurantalinjasta tehdään ns. tietolomake, johon tulee kuvia sukellus/snorklauslinjasta, lajimäärät, pohjanlaatu eli sedimentti jne. Kuva: Metsähallitus

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Jos säät sallivat niin kyllä. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kun maastossa tehdään sukellus- tai snorklauslinja, siitä syntyy yksi maastolomake. Se siirtyy kuivatuksen kautta muovitaskuun ja saa juoksevan maastolomakkeiden numeron. Kun lomakkeeseen liittyvät näytteet on katsottu, lomakkeen alareunaan merkitään ”näytteet katsottu”, päivämäärä ja nimikirjaimet. Kun lomake on tallennettu Exceliksi, siitäkin tehdään merkintä lomakkeen alareunaan. Lisäksi lomake siirtyy ”Raakadata” -muovitaskusta taskuun ”Excelöidyt”. Kun Excel on tarkastettu Shiny-ohjelmassa netissä (ohjelma etsii teknisiä virheitä, näppäilyvirheitä ja erikoisia havaintoja), Excel siirtyy kansioon ”Shinitetut”. Kun Excel on vielä tarkastettu manuaalisesti ja siitä on tallennettu makroton versio, se siirtyy kansioon ”LajiGISiin valmiit”.

Kun tuo viimeisen kansion Excel sitten jossakin vaiheessa syötetään LajiGISiin, ympäristöhallinnon yhteiseen tietokantaan, se siirtyy viimeiselle leposijalleen eli kansioon nimeltä ”LajiGISiin viedyt”. Toki sen sisältö on jo myös tietokannassa, mutta jos tästä Excelistä löytyykin vielä virhe, on helpompaa poistaa koko Excel tietokannasta, korjata virhe Excelissä ja syöttää Excel sinne uudelleen. Siksi myös tallennetut Excelit säilytetään.

Tänä vuonna Velmu-töiden lisäksi tehdään merenhoidon seurantaa (MHS) Merenkurkussa ja Perämerellä. Näistä linjoista pitää lisäksi kirjoittaa ns. tietolomake, jossa on kootusti kaikki linjan tiedot. Nämä lomakkeet viedään myös LajiGIS-tietokantaan kyseisen linjan yhteyteen niin että linjasta on helpompi saada yleiskäsitys kuin lukemalla yksittäisten näytepisteiden lajitietoja.

Eli kyllä, tänä kesänä saa taas leikkiä mielin määrin sihteeriä 😊

 Essi, meribiologi

Yleensä merellä tuulee, mutta välillä Suomen kesä pääsee yllättämään :) Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merenhoidon seurantalinjan toinen pääty. Mikäs tässä kelissä on työskennellessä!  Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sukeltaja on vielä vedessä, joten Maiassa on sukeltajalippu salossa.  Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merisätkin kurkottaa kohti pintaa.  Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Merenhoidon seurantalinjalta etsittiin soraa. Sitä löytyi, mutta se loppui kuin seinään, kun hiekka alkoi. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Näkinpartaiset sinnittelevät soralla. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Sorapohjaa löytyy! Niin myös irtonaista rihmalevää :( Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Kun Secchi-syvyys eli näkösyvyys on mittarin mukaan 9,9 m, vedessä on näin vähän partikkeleita! Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

100 m merenhoidon seurantalinja on matalassa helppo vetää SUP-laudalla ja tarkastaa vesikiikarilla. Kuva: Erika von Essen / Metsähallitus

Tyyntä on... Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Sukeltaja lepäilee ennen ensimmäistä itsenäisesti tehtävää 100 m sukelluslinjaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kun sen osaa, sen vaan tekee

 

Maastokaudella pääsee kurkistamaan meriluontoon, jonne talvella ei ole asiaa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus

Kävimme tässä mielenkiintoisen keskustelun ystävän kanssa. Kerroin, että joka kevät toukokuun lopulla olen töissä tosi stressaantunut, koska a) muut pyrkivät saamaan työpöydän puhtaaksi ennen lomien alkua ja ottavat yhteyttä töissä, joissa minua tarvitaan, b) osa huomaa, että minä olen lähdössä toimistosta maastoon ja ottaa yhteyttä töissä, joissa minua tarvitaan, ja, erityisesti c) maastokauden valmistelut stressaavat tosi paljon. Onko varustelista varmasti kattava (varusteet on ripoteltuna Oulun, Vaasan ja Tikkurilan varastoille, joista yhteenkään minulla ei ole avainta)? Onko laituripaikat varmasti varattu, ettei sitten olla menossa veneellä satamaan, jossa ei olekaan meille laituripaikkaa? Osaako kesän luontokartoittajat lajit? Sairastuuko joku? Ja se tärkein – tuuleeko koko kesän?

Tänä kesänä minun tiimini työsarka on erityisen laaja. Liikumme Korsnäsistä Tornioon ulottuvalla viidensadan kilometrin kaistaleella ja tarkoituksena on tehdä Velmu-kartoitukset , 31 laguunia ja lahtea (Merenkurkku ja eteläinen Perämeri) ja merenhoidon seurannan 58 sukelluslinjaa (Merenkurkku ja Perämeri). Nyt jos koskaan on tiukka kesä ja tyyniä säitä tarvitaan.

Joka kevät sama stressi valtaa. Osaanko, pystynkö, ehdinkö, kykenenkö? Mikä menee vikaan ja miten sen voi korjata? Herään öisin ja valvon ja vatvon. Koska sama on kuitenkin jatkunut koko maastotyöskentelyn ajan eli 17 vuotta, hyväksyn pariviikkoisen stressin ja tiedän, että heti kun maastokausi alkaa, stressi haihtuu kuin savuna ilmaan. Eikä jokavuotinen kevätstressi haittaa, koska tiedän, että se loppuu aikanaan. Aina ennenkin on loppunut. Kesän aikana en stressaa lainkaan.

Tästä sitten juttelimme. Maanpuolustushenkinen ystäväni kaivoi saman tien kännykästä esityksen aloittelevan, kokeneen ja yliväsyneen sotilaan stressitilasta taistelun aikana. Kokemattomalla sotilaalla stressitaso vain nousee taistelun ajaksi, samoin yliväsyneellä, mutta kokeneella stressi koetaan ennen taistelua ja sen jälkeen, mutta ei sen aikana.

Vaikka en ole lähdössä taisteluun, en edes henkisesti, olin heti sitä mieltä, että tämä stressikuvaaja kertoo tilanteen aivan oikein. Stressi laukeaa saman tien, kun stressattu tilanne alkaa, koska kokemuksesta tiedän, että kyllä minä pärjään, osaan ja jaksan. Tässä olen ammattilainen. Ihan varmasti. Aina ennenkin olen pärjännyt, osannut ja jaksanut, eikä kesän aikana ole ollut stressiä. Päin vastoin, olen nauttinut (lähes) joka hetkestä täysin siemauksin. Kun tilanne on päällä eikä enää olla suunnittelu- tai spekulointiasteella, silloin vain suoritetaan, ja kenttäkauden minä osaan suorittaa. Olen erittäin kokenut ”taistelija” tässä lajissa.

Mietimme blogille nimeä. Taisteluni, Mein kampf, ei saanut ymmärrettävistä syistä suurta suosiota. Muutenkin pasifistina haluaisin suosia muita  kuin sotailmaisuja, mutta tietyllä tapaa sotatermit sopivat moniin tilanteisiin. Vaikka luontoa ei mennäkään voittamaan tai päihittämään, olosuhteet ovat kuitenkin se pahin vihollinen, ja niiden kanssa kesällä yritetään päästä tulitauolle. Aseet eli varusteet täytyy tietysti olla kunnossa, välillä saattaa vaivata taisteluväsymys, kun raahaa SUP-lautaa jälleen uuden ruovikon läpi.  Välillä tuulille joutuu alistumaan, mutta lopussa seisoo kuitenkin aina rauha, kun kenttätyöt on suoritettu niin hyvin kuin ne on pystytty tekemään, eikä jossittelulle jätetä varaa.

Uudet luontokartoittajat tulevat töihin maanantaina ja seuraavan viikon maanantaina alkavat maastotyöt. Stressi helpotti jo tiistaina, kun sain viimeiset viisi lausuntoa pois omalta työpöydältä ja viimeiset logistiikat loksahtamaan kohdilleen.

Kenttätöitä kohti siis, asiantuntijan ja kokeneen maastotyöntekijän varmuudella!

Essi Keskinen

Maastokausi kutsuu jälleen! Kuva: Rahmona Belgaid / Metsähallitus