 |
| Oulun toimiston ykköskerroksen keskellä olleessa neuvotteluhuoneessa syttyi ilmeisesti sähkövian takia tulipalo. Kuva: Essi Keskinen / Metsähalltus |
7.6.2021 Metsähallituksen Oulun toimistossa roihahti keskisuuri tulipalo, joka tuhosi ensimmäisen kerroksen neuvotteluhuoneen täysin, ja aiheutti savu- ja nokivahinkoja koko ensimmäiseen kerrokseen. Palo syttyi illalla ja sen arvellaan saaneen alkunsa sähkölaiteviasta.
Korona, tulipalo ja monitoimitiloihin muuttaminen ovat sattuneet samalle ajanjaksolle ja päättävät selkeästi aiemman aikakauden. Minä tulin Metsähallitukselle meribiologiksi helmikuussa 2006 ja sain silloin oman huoneen. Tilaa oli, joten jaoin kolmen hengen huoneen ensimmäisen vuoden ajan osa-aikaisella eläkkeellä olevan puistomestarin kanssa, sen jälkeen olin jo levittänyt niin paljon meritiimin tavaraa pitkin huonetta, että sinne ei enää ilmeisesti kehdattu ohjata ketään ulkopuolisia. Vuosien varrella Perämeren meritiimit työskentelivät huoneesta käsin kesän tuulipäivinä, ja joinakin vuosina Oulun meritiimi käsitti talvisinkin kaksi tiimiläistä, minut ja satunnaisen suunnittelijan. Tavaraa kertyi. Lajintunnistuskirjallisuutta, mikroskooppeja, vedenalaisia kameroita, kirjoitusalustoja. Artikkeleita, raportteja, kenttäpapereita, videokasetteja.
 |
| Viidessätoista vuodessa toimistoon kertyy valtava määrä tavaraa. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Ensin ryhdyttiin puhumaan Oulun toimistorakennuksen remonttitarpeesta ja toimiston siirtämisestä seuraavaan taloon ja maisemakonttoriin - anteeksi, siis monitoimitiloihin. Suhtaudun varsin skeptisesti siihen, että saisin työskenneltyä keskittyneesti avoimissa tiloissa ja mietin kauhistellen myös sitä hetkeä, jona joudun käymään toimistoon 15 vuoden aikana sedimentoituneen tavaramäärän läpi. Monitoimitiloissa ei ole omia työpisteitä, saati työhuoneita, joten työpaikalle saavutaan aamulla läppärin ja hiiren kanssa ja etsitään tyhjä pöytä, jolle päiväksi asetutaan. Pienen lokeron tai vastaavan verran saa säilyttää tavaraa toimistolla.
 |
| Koska ykköskerros alipaineistettiin ja kakkoskerroksessa on normaali paine, portaikko piti jakaa muovilla kahtia. Jos haluaa mennä kakkoskerrokseen, pitää nopeasti vilahtaa ykköskerroksen oven kautta muovin toiselle puolelle, ja jos taas haluaa mennä kakkoskerroksesta ykköskerrokseen, joutuu kulkemaan ulko-oven kautta, koska ykköskerroksen sähkölukko päästää sisään vain muovin toiselta puolelta :D Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Sitten iski korona ja kaikki muuttui. Eriskummallinen vuosi 2020 jää kaikille mieleen lockdowneista, siirretyistä tapahtumista ja etätyösuosituksesta. Siirryin etätöihin kotiin ja siinähän se vuosi sitten vierähtikin varsin onnellisissa merkeissä. Nautin kotona työskentelystä ja työaikojen vapaudesta, keskeytymättömästä työajasta ja siitä, että pystyin laittamaan tietokoneen kameran kiinni kokouksen ajaksi ja venyttelemään etätyöhuoneen lattialle asetetulla telttapatjalla. Päätin jo korona-ajan pakottamana etätyöläisenä, että toimistoon ei ole enää paluuta, erityisesti monitoimitiloihin, kun oma huonekaan konttorilla ei enää houkutellut.
Ja sitten tuli se viimeinen niitti - Oulun toimiston tulipalo. Ensimmäisen kerroksen huoneiden, minun mukaan lukien, käyttöön tuli täysi stoppi ja siirrymme vielä väistötiloihin ennen uuden monitoimitilan valmistumista. Huone piti purkaa pala palalta eli raportti artikkelilta ja paperi paperilta tärkeisiin ja puhdistettaviin eli otsonoitaviin ja vähemmän tärkeisiin eli kaatopaikalle lähteviin.
 |
| P3-tasoiset suojavarusteet ja HIKI! Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Uuteen monitoimitilaan ei saa viedä mitään ykköskerroksesta ilman otsinisaatiopuhdistusta. Savun haju tarttuu niin helposti, että uusia vasta remontoituja tiloja suojellaan ikävältä teolliselta savunhajulta. Lisäksi kaikki sähkölaitteet pitää puhdistaa ennen kuin niitä voi käyttää, eli otsonisaatio-operaatio on massiivinen.
Sydän oli särkyä monta kertaa kun jouduin heittämään kaatopaikalle asioita, jotka minulla oli ollut ilona ja riemuna työhuoneen seinillä tai katossa - sisarentyttären ja kummitytön piirrustukset, meritiimin Metsähallitukselta saama kunniakirja hyvästä työstä, meritiimiläisen isoisän säveltämän Sarven valssin nuotit (Selkä-Sarvi on rakas saari Perämeren kansallispuistossa). Näillä esineillä oli vain sentimentaalista tunnearvoa, ei sellaista kaupallista arvoa, että niitä olisi voinut puhdistaa. Kaikki on valokuvattu ja säilötty kuvina kameraan ja mielikuvina sydämeen.
 |
 |
 |
Hyvä puoli tulipalon aiheuttamassa toimiston raivauksessa oli se, että nyt työ tuli tehtyä ripeästi ja väkisin, eikä ollut kiusausta vain kasata kaikkea hyllystä laatikoihin ja kantaa varastoon. Kaikki piti todella käydä läpi ja miettiä jokaisen paperin ja varusteen tarpeellisuus. Tämä olisi pitänyt tehdä monitoimitiloihin muutettaessa joka tapauksessa, mutta nyt se tuli tehtyä tehokkaasti ja aikataulusta ajoissa.
Onnen tunne läikähti rinnassa silloin, kun kollega lupasi viedä Siiliksen ja Pulliksen eli kuivatun siilikalan ja täytetyn rasvakalan mökilleen koristeiksi - "Siellä haisee kuitenkin niin paljon savu että pieni lisä ei haittaa". Olin jo ehtinyt surra näiden kahden katossani roikkuneiden näytteiden kohtaloa, mutta nyt ne saivat hyvän kodin.
 |
| Komea rasvakala on saatu Oulun yliopistolta. Sen pyyntiajankohtaa- tai paikkaa ei tunneta, ja tästä syystä komeankokoinen näyte ei ole koskaan päässyt Oulun yliopiston näytekokoelmaan. Siilikala taas on vanhempieni kirpputorilöytö Turusta - epäilemättä jonkun etelänmatkalta tuoma tuliainen. Vanhempani, jotka tietävät varsin tarkkaan mielipiteeni tämänkaltaisista matkamuistoista, soittivat minulle ja kysyivät, haluanko kalan, vaikka se onkin "aika epäeettinen". Perusteluksi he sanoivat, että se oli kirpputorilöytö eikä siis olisi houkuttelemassa toista turistimyyjää hankkimaan samanlaista kummajaista omaan kojuunsa. Otin kalan rasvakalan seuraksi toimiston kattoon roikkumaan. Kuva: Essi Keskinen / Metsähallitus |
Essi Keskinen
