Erilainen blogi

Tänään 13-vuotias seiskaluokkalainen Kaisla tuli tutustumaan päiväksi työelämään. Hän ei kuulemma halunnut äitinsä kanssa apteekkiin eikä isänsä kanssa lehtitoimitukseen, joten listalla seuraavana oli Metsähallituksen meribiologina työskentelevä kummitäti.

Kaisla tutkii Saumaton Perämeri -hankkeen kuvia. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus

Kaisla on vuosien saatossa piirtänyt työhuoneeni seinille monia piirroksia, juon teetä Kaislan posliininmaalauksessa taiteilemasta mukista ja katossa roikkuu Kaislan paperimassasta tekemä puolimetrinen merihevonen. Kaisla käy kuvaamataitopainotteista yläasteluokkaa ja ajattelinkin, että hän saisi auttaa minua valitsemalla valokuvia.

Annoin Kaislalle tunnin aikaa ja SEAmBOTH-hankkeen valokuvia hankevuosilta 2018-2019. Valokuvia oli jo rankattu jonkun verran, eli kesässä kertyvästä vajaasta kymmenestä tuhannesta kuvasta kansiot olivat pienentyneet muutamiin satoihin. Kaislan tehtävänä oli valita kymmenen kuvaa, jotka tavalla tai toisella puhuttelivat häntä tai olivat mielenkiintoisia.

Tässä on saalis:

”Valitsin tämän, koska kala oli niin kivan näköinen. Lisäksi se on tosi paljon saman värinen kuin kivi.” Kivisimppu Iso-Huiturissa, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus.

”Tässä kuvassa kasvit oli niin hienon muotoisia ja värisiä.” Äimäruohoja ja keiholehden ruusukkeita Maakrunnissa, kuva Essi Keskinen, Metsähallitus.

”Linnut näytti niin hauskoilta kun ne on tollasissa kasoissa ja vesi on ihan suorana viivana kun on ihan tyyntä ja taivaalla ei ole mitään.” Merimetsonpoikasia pesissään Pohjanletolla, Perämeren pohjoisimmassa merimetsokoloniassa. Kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

”Sukeltaminen näyttää niin kiinnostavalta ja näytteidenotto myös.” Sukeltaja ottaa näytettä Etukarissa, kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

”Kasveissa on niin hienot värit kun varret on punaisia ja lehdet vihreitä.” Nelilehtivesikuusia Isokivenletolla, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus.

”Kivellä kimaltavat kuplat näytti hienoilta kivien pinnalla, kivet oli kivan näköisiä.” Kiviä Maasarvesta, kuva Noora Kantola, Metsähallitus.

”Ötökkäkuva näytti hauskalta ja kiinnostavalta.” Kovakuoriainen Pensaskarin glo-järvestä, kuva Suvi Saarnio, Metsähallitus.

”Oli tosi outoa että tollanen lasten leikkiteltta oli löytynyt merestä, miksi joku on heittänyt sen sinne, tuskin sellainen vaan päätyy sinne muuten vaan.” Ashley ja Ville pitelevät lasten leikkitelttaa, joka löytyi Kemin sisäjärvistä Rytikarista. Kuva Essi Keskinen, Metsähallitus.

”Tämä on hieno kuva kun sama kuva heijastui veden pintaan. Veden alta olevat kuvat oli muutenkin mielenkiintoisia, sukeltaminen vaikuttaa mielenkiintoiselta.” Räätti, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus.

”Pallukat näytti meduusoilta, ne näyttää ihan limapalloilta.” Siimaeläinkolonioita Notonecta Herakarista Kemin edustalta, kuva Teemu Uutela, Metsähallitus.

Tällainen oli siis seiskaluokkalaisen valinta kymmenelle mielenkiintoisimmalle, tai muuten mieleen jääneelle, kuvalle.

Kysyin vielä viimeiseksi, ajatteleeko Kaisla nimeään koskaan lajina, joka kasvaa Perämerenkin rannoilla.

”En ajattele, se on vaan nimi mulle. Kuitenkin alemmilla luokilla jos luettiin kirjaa niin jos oli kaisla-vesikasvi, niin muut lapset yhdisti sen muhun.”

Se vielä on sanottava tästä lapsityövoiman käytöstä että anna koululaiselle tehtävä ja hän suorittaa sen. Annoin ohjeistuksen valokuvatehtävälle, aikaa yksi tunti. Opettelimme hipaisuhiiren käytön ja kuvien kopioimisen ja poistamisen ja 59 minuutin kuluttua Kaisla ilmoitti, että nyt on kymmenen kuvaa valittu. Ei turhaa nillitystä siitä, että jonkun mielestä valinta voisi olla erilainen, tai että pitääkö valita hyviä siinä tai tässä kategoriassa tai pitääkö olla nätit värit tai mitään tällaista. Ei, tehtävänantoa seurasi selkeä ja hieno suoritus annetussa määräajassa.

Iltapäivällä laiteltiin vielä herbaariota aakkosjärjestykseen (9 kansiota vuodesta 2007 lähtien…) ja jos aikaa jää, tehdään herbaarionäytteet viimeisistä, kesällä kuivatuista näytteistä. Kyllä tähän kuusi tuntia saadaan helposti hurahtamaan 😊

Essi Keskinen

Tukea luonnonsuojelulle

Hallitus antoi vuonna 2019 suuren lahjan Suomen luonnolle - luonnonsuojelu sai 100 miljoonaa euroa ennallistamiseen ja muuhun luonnonsuojelutyöhön, tarkoituksena pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen.

Ympäristöministeriö käynnisti Helmi-elinympäristöohjelman, jonka tarkoitus on "vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon meille tarjoamia elintärkeitä ekosysteemipalveluja. Samalla hillitään ilmastonmuutosta ja edistetään siihen sopeutumista."

Vanhoja siltarumpuja on monin paikoin kunnostettu ja vaihdettu niin, että kalat pääsevät niistä paremmin läpi. Kuva Metsähallitus.

Kerrankin meillä on käsissämme positiivinen ongelma. Kerrankin luonnonsuojeluun ja ympäristöhallintoon halutaan palkata niin paljon ihmisiä, että vaarana on, ettei vaadittavaa määrää tarpeeksi päteviä ihmisiä löydetä. ELY-keskukset ympäri Suomea ovat palkanneet kymmeniä luonnonsuojelun asiantuntijoita, erikoissuunnittelijoita, erityisasiantuntijoita ja muita luonnontieteellisen alan asiantuntijoita. Pääpaino töissä on perinnebiotooppien, soiden ja muiden luontotyyppien ennallistaminen.

Fladan ennallistamista on esimerkiksi kivien kantaminen ämpärillä. Kuva Roosa Mikkola, Metsähallitus.

Ennallistamisella tarkoitetaan siis luontotyypin kunnostamista takaisin alkuperäiseen tai hyvään tilaan, jossa sen lajisto on monipuolisimmillaan tai tyypillisimmillään. Ennallistaminen ja elinympäristöjen kunnostaminen ovat ehkä luonnonsuojelun nopeimpia keinoja saada näkyviä vaikutuksia aikaiseksi, ja siksi ennallistamiseen panostetaan nyt tämän hallituskauden aikana. Suurella rahalla pitäisi saada suurta näkyvyyttä aikaiseksi.

Vedenpinnan nostamiseksi, virtausnopeuden alentamiseksi ja levähdyspaikkojen luomiseksi rummun ulkopuolelle asetetaan kiviä. Rummun yläpuolelle laitetaan soraa, josta se kulkeutui veden virtauksen mukana rumpuun. Kuvat Metsähallitus.

Meriluonnonsuojelunkin puolella aiotaan ennallistaa. Metsähallitus pyrkii kunnostamaan noin viisikymmentä hehtaaria meriluontotyyppejä vuoden 2020 aikana. Meriluonnon ennallistaminen on vielä varsin nuori toimiala, joten oppimista on. Maailmalla ja erityisesti Suomessa ollaan enimmäkseen ennallistettu ja kunnostettu puroja ja fladoja (maankohoamisen myötä merestä esiinkuroutuvia lahtia, jotka ovat erityisen tärkeitä kalojen kudulle). Jonkin verran on myös tehty esim. meriajokkaan siirtoistutuksia (Suomesta löytyy laji Zostera marina, tässä lisäksi artikkeli Z. noltii -lajiin liittyen). Muita mahdollisia  meriluontotyyppien kunnostuskohteita olisivat ruovikoituneiden hiekkarantojen raivaus ja umpeenkasvaneiden rehevien lahtien kasvien poisto.

Jos ympäristöhallinnon rekrytoinnit onnistuvat, samoin kuin Metsähallituksen ostokilpailutukset,  ja vakituisten työntekijöiden aika vain riittää, saadaan seuraavien vuosien aikana ihmetellä suurta määrää ennallistettuja ja kunnostettuja maa- ja meriluontotyyppejä.

Essi Keskinen